Vappumenun rakentamista

Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että tämän maanantaisen vappuaaton olisi voinut pitää vapaapäivänäkin. En.

Töiden jälkeen ryntäsin kauppaan, johon oli myös rynnännyt puolet tämän kulmakunnan asukkaista sen näköisinä, etteivät hekään olleet ajatelleet tuota vapaapäivämahdollisuutta. Kassajonot olivat pitkiä ja hyllyt osin puolityhjiä. Nakit, valmiit salaatit ja sen sellaiset olivat vähissä.

Tarkoituksena on viettää pienimuotoinen aamupiknik huomenna Ullanlinnassa tuttavien kanssa. Olin ajatellut suunnitella menun erityisellä huolella mutta toisin kävi. Koska olin mennyt töihin tänään, huomasin etten nyt illalla enää oikein jaksakaan panostaa tuohon menu -asiaan. Alkoi äsken jo tuntua tyhmältäkin lähteä parin skumppalasin vuoksi aamuvarhaisella ja vapaapäivänä meiltä keskustaan vielä tässä iässä - heheh. No, traditio mikä traditio. Sinne mennään.

Olin jo aiemmin ajatellut ostaa Kiseleffin talon toisen kerroksen Patisserie Teemu & Markuksen macaron -leivoksia mukaan pikinik -koriin. Kun ehdin sinne, ne oli jo myyty loppuun. Olisikohan etukäteistilaus ensikerralla mitään? Varmaan olisi. En usko, että Kiseleffin Teemu ja Markus pahastuvat, jos laitan tähän sivulle kuvan heidän macaron -leivoksistaan. Rakastan niiden värejä. 

http://www.patisserietm.fi/

Mukaan pakataan nyt macaronsien sijasta pikkumunkkeja, hedelmiä, sormileipiä ja mitä nyt vielä keksin.Ja tietenkin kuohuviiniä.

Kuohuviinin valintakriteerit olivat aivan satunnaiset elleivät suorastaan höpsistiset. Kuohuviinin hailakan vaaleanpunainen väri vain huuteli hyllystä: tule tänne päin, tule tänne päin. Ostoskoriin tuo väri-ihme joutui. Mausta en tiedä mitään. Myyjä todisteli kyllä juoman maukkautta, kun ihmettelin ääneen, että onkohan tämä juotavaa. Huomenna tiedän.

Alunperin olin varannut kuvassa olevan mansikkakuoharin piknikjuomaksi, mutta päätimmekin hyvän naapurin kanssa avata kotiterassiemme kesäkauden tuolla juomalla jo eilen. Hyvää oli. Samoin toivotan nyt hyvää ja aurinkoista vappua teille kaikille. 

 

Hetki omaa aikaa

Sammahtanut olo huonosti nukutun yön ja työpäivän jälkeen. 

 

Huonosti nukkumiselle ei ole järkisyytä. Näin vain kävi. Ja olla uneton Espoossa ei toden totta ole yhtään niin romanttista kuin olla Uneton esimerkiksi Seattlessa.

Eilinen tanssitunti ei mennyt sekään hyvin, ei hirveän huonosti mutta ei hyvinkään. Unettomuuden syyksi se ei riitä.

Nyt tarvitsen tyynyn ja hetken omaa aikaa. Tässä on se tyyny. Omaa aikaa on vähän vaikeampi esittää kuvina. 

"År efter kriget, efter äktenskapen, barnen, skilssmässorna, böckerna, kom han till Paris med sin hustru. Han ringde till henne. Det är jag. Hon kände genast igen honom på rösten. Han sa: jag ville bara höra din röst. Hon sa: det är jag, god dag. Han var blyg, han var rädd som förr. Hans röst darrade till. Och plötsligt, i darrningen, kände hon igen den kinesiska satsmelodin. Han visste att hon hade börjat skriva böcker, han hade hört det av hennes mor som han återsett i Saigon. Och också om hennes lillebror, han hade varit ledsen för hennes skull. Och sen visste han inte mer vad han skulle säga. Och sen sa han det. Han sa att det var som förut, att han älskade henne fortfarande, att han aldrig skulle kunna sluta att älska henne, att han skulle älska henne till sin död."  - Marquerite Duras, Älskaren  

Huomenna on uusi päivä. 

Hyvää viikonloppua kaikille.  

Seurasin Richard W. Langeria

Minulla on guru. Richard W. Langer . Mies, jonka ikkunalla kasvaa sitruunapuu ja taatelipalmu, tai kasvoi 1970 -luvun New Yorkissa. Newyorkilaisälykkönä Langer kirjoitti tuosta kaikesta myös kirjan Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu.

Tässä seuraukset tuon kirjan lukemisesta:

Avocado Arthurit

Kiivit, avot ja Harry "Coconut" Nilsson

Ikkunatropiikkini

Minunkin ikkunallani kasvaa nyt siis Avocado Arthur II, III ja IV, avocadottaret Jenny ja Elina sekä muita kasveja. Arthureiden järjestys alkaa Arthur II: sta. Arthur I kasvoi Langerin luona New Yorkissa, kunnes se tuli kokonsa vuoksi huostaanotetuksi jonnekin Pennsylvaniaan. Teini-ikäinen kolmemetrinen oli liikaa Langerillekin.

 

Ikkunallani kasvaa myös noin 50 kiivin taimea isossa ruukussa. Jos kasvatus onnistuu minulla on pian 50 kiiviköynnöstä! Ne varmasti koristavat kauniisti 60 neliön asuntoamme. Kiivipergola avautuu sisäänastujan eteen jo tuulikaapissa. Huhuh.

Tulevaisuudessa ikkunallani kasvaa myös sitruuna, ehkä kookospalmu, nyt hankintavaiheessa oleva oliivipuu ja sharoneita.

Sharoneiden kanssa olen epätoivoinen. Siemenellisiä sharoneita ei saa mistään. Ehkä niitä ei ole olemassakaan. Ehkä koko puu täytyy kasvattaa jotenkin muuten. En tiedä. Ja Langerista ei ole sharoneiden

suhteen apua.

Kesäksi tämä subtropiikkini lähtee pihallemme kesäleirille. Ehkä siellä sitten käydään jonkinlainen selviytymistaistelu kasvit vastaan Suomen kesä, mutta Suomessa nyt vain ulkoillaan kesällä. Asiasta ei edes keskustella.

Kuvassa taimia viime kesän kesäleirillä. 

Tulevaksi talveksi toivon, että minulla olisi oikea ”orangerie”. Mikä? Orangerie. "Orangerie" kuulostaa hauskemmalta ja romanttisemmalta kuin ”kasvihuone”.

On minulla muitakin taimia, tavallisia taimia, tomaatteja, kurpitsaa, ruusukaaleja. Tilanpuutteen vuoksi kasvatan taimet kertakäyttöisissä cocktail -mukeissa, jotka roikkuvat siimalankojen varassa olohuoneen ikkunassa.

Vuosi sitten taimikasvatus onnistui loistavasti. Tämä kevät on vielä vähän vaiheessa.

Tavoitteena on, että kaikki saadaan kesällä kasvamaan tänne, minun pieneen pihaani:

 

 

Listoista ja suunnitelmista

Pidän suunnittelemisesta. Ei niin, että tekisin suuren elämänsuunnitelman ja sitten eläisin sen mukaan tavoitteellisesti, määrätietoisesti, katse ja ajatus kirkkaana. No way, honey. Määrätietoiset kirkasotsat ovat pelottavia. Teen pieniä, satunnaisia, tilannekohtaisia toimintasuunnitelmia.

Ja kirjoittelen listoja, satunnaisesti, hetkellisiin tarpeisiin. Osta sitä ja tätä, tee nämä ja nuo, kutsu tuo ja tämä. 

Luin Julia Cameronin kirjan Tie luovuuteen. Kirjassa tehtiin listoja siitä, missä kukakin haluaa olla päivän, viikon, vuoden, viiden vuoden kuluttua tai joka tapauksessa ennen hautajaisiaan. Minäkin tein listan.

Ilmeisesti en halunut mitään radikaalia, en yhtään mitään tai en tehnyt haluamisilleni mitään. Olen edelleen tässä. Kirjoitan tätä tekstiä samassa tuolissa ja varmaan samassa asennossakin kuin muutama vuosi sitten. En sentään kirjoita samaa tekstiä kuin silloin, vaikka tekstin hiomisellakin on puolensa.

Myöhemmin siirryin Cameronista, jossa oli paljon hyvääkin, Jon Kabat-Zinniin. Jonista kirjoitan varmaan joskus toiste enemmän.

Oli miten oli, niin tälle viikolle tein listan. Tässä se nyt on, aakkosjärjestyksessä.

• A. Aika. Aika ei tunnu riittävän kaikkeen mitä haluaisin tehdä. Aika ei riitä oikeastaan mihinkään.

• B. Bussi. Keski-ikäisten naisten bussiinjuoksun epävirallinen MM on jo minulla.

• C. C-vitamiini. Tee-se-itse jalkahoitoreseptiin kuuluu lasi sitruunamehua. Teen sen jalkahoidon.

• D. D-vitamiini. Jääkaapissa on kalanmaksaöljyä. Syön jos muistan.

• E. En tiedä. Lause, jota toistelen pitkin viikkoa.

• F. Faarao. Ei taida liittyä tähän viikkoon mitenkään.

• G. Google. Ihan varmasti liittyy tähän viikkoon.

• H. H&M. Ei treffejä Henkan eikä Maukankaan kanssa tällä viikolla.

• I. Ilta. Olen aamuihminen. Nyt ja aina.

• J. J. Ei mitään J:llä alkavaa tällä viikolla. Olin unohtaa koko kirjaimen.

• K. Koti. Joka päivä on yhtä ihanaa tulla kotiin

• L. Lapset. Minun lapseni. Nyt ja aina.

• M. Macaron-leivokset. Äkkimakeaa ja hauskan väristä. Vien niitä nyyttäreille keskiviikkona.

• N. Navigointi. Saaristolaivurikurssin tentti on perjantaina.

• O. Ohoh. ”En tiedä” -lauseen lisäksi "ohoh" on käytössä koko viikon ja joka viikko.

• P. Pankki. Haluan muuttaa. Muuttohalujani selvitellään torstaina Pankissa. Sitten teemme niin kuin Pankki haluaa.

• Q. Q. Käyn Asian Marketissa, siellä on myynnissä kaikkea Q:lla alkavaa

• R. Raaste. Työpaikkani kokit tavoittelevat raastamisen MM-titteliä. Raasteita on tosi paljon.

• S. Satu. Toivottavasti hän voi hyvin.

• T. Tanssi. Jazztunti ja klassinen baletti tällä viikolla.

• U. Ulos. Joka päivä ja mahdollisimman paljon.

• V. Vesiliikenteen säännöt. Ne on osattava perjantain saaristolaivuritenttiin.

• W. West. Kuuluu viikon saaristolaivurijuttuihin tämäkin.

• X. X-hyppy. Voimaharjoittelua tanssissa.

• Y. Yö. Nukun liian vähän. Tällä viikolla nukun tarpeeksi. Niin yksinkertaista se on.

• Z. Zara. Ei ostettavaa tällä viikolla.

• Å. Ålandsbanken. Ei ole se pankki, jossa selvitetään muuttohalujani.

• Ä. Äiti. Soitellaan niin kuin joka viikko.

• Ö. Östra Nyland. Jos en tällä viikolla käy siellä, niin sitten käyn ensi viikolla.

Hyvää viikkoa kaikille!

Tanssii Buranan kanssa

Jalkaongelmasta huolimatta menin Footlightin loistavan tanssiopettajan Saijan jazztreeneihin. Kurjaa ettei Buranan voima kuitenkaan riittänyt hyppyjen tekemiseen. Toivottavasti ensi viikolla sujuu paremmin.

Tanssiin koukkuuntuu ja sitä haluaa lisää. Voisi olla vaikkapa maanantaina jazzia, tiistaina nykytanssia, keskiviikkona klassisen baletin tunti, torstaina vähän afroa. Viikko vierähtäisi oikein hyvin tanssimalla.

Saijan rauhallinen opetustyyli ja ilmaisullisuus on minun juttuni. Musiikkivalinnat ovat sopineet hyvin sekalaiselle ryhmällemme. Taustalla on soinut Kimbraa ja klassikoita. Love it!

 

Iän ja tanssikokemuksen suhteen olemme todella kirjavaa joukkoa. Omalla kohdallani parinkymmenen vuoden tanssitauko näkyy ja tuntuu. Joskus kaikki menee tunnilla niin pieleen, että mietin ”WTF minä täällä teen”. Unohdan mitä seuraavaksi pitää tehdä, jään jälkeen ja muuta kivaa. Tosi kivaa! En raivoa ja huuda, mutta tuo jälkijättöisyys masentaa. Ja silti menen sinne uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. 

Elokuvaaja-ystävättäreni Maija on lupautunut kuvaamaan harjoituksiamme ensi viikolla. Odotamme. Luvassa onnistumisen elämyksiä ja haasteita.

 

 

Pääsiäinen

Tervetuloa! (Kuva MS)

Pääsiäiseksi koristettu ikoni (kuva NS)

Kirsikat, ruohot, etc

Kirsikan oksat ehtivät kukkaan pääsiäiseksi. (kuva NS)

Tämö kukka kukkii naapurin pihalla.

Krysanteemi, hyväksi osoittautunut pääsiäiskukka tämäkin.

Oikeastaan en odota ketään kamalasti kiinnostavan minun pääsiäiskukkani. Tämä kuvien laitto on enemmänkin harjoittelua. Blogeissa on ominaisuuksia, joita en vielä osaa käyttää. Harjoittelen. Haluaisin esimerkiksi laittaa näkyville linkit blogeihin joista itse pidän: Keltainen talo rannalla - mielenkiintoisia sisustuskuvia, Dustjacket attic - myös upeita muotikuvia, Lost in Cheeseland - Mr Cheeselandin nainut amerikkalainen expat Ranskassa, ja se joku australialainen täti, joka jakelee hyödyllisiä elämänohjeita mm. luottokorttivelkojen maksamisesta ym.. Näitähän riittää.  

Pääsiäisestä nyt kuitenkin sen verran, että kirkko tuli kierrettyä eli osallistuimme, kuten aina, ortodoksiseen pääsiäisyön liturgiaan. Pääsiäisuklaat ja perinteiset pääsiäisruuat syötiin myös yhtä perinteisten sukulaisten kanssa. Siinäpä se.

Pääsiäisviini oli tällä kertaa kosher -viiniä Golanin kukkuloilta eli Israelin kiistellyiltä palestiinalaisalueilta. Pari ensimmäistä kulausta, jos eivät nyt ihan menneet väärään kurkkuun, niin toivat kuitenkin mieleen Finnwatchin Sonjan ja kumppaneiden äskettäisen raportin suomalaisyritysten yhteyksistä Israelin laittomiin siirtokuntiin. Joopa, niinpä. Oli miten oli, rabbien kosheriksi todistama viini oli hyvää. Olin iloinen siitäkin, että Heimosotaveteraani toivotti Chag sameach, lähin käännös on kai "happy holidays", minulle ja perheelleni vaikkei itse pääsiäistä tässä muodossa vietäkään. 

Mieluummin tanssin kuin tiskaan

Muutama ylimääräinen vapaapäivä ja pienimuotoinen, ainakin toivon niin, liikuntavamma, niin tässä sitä ollaan, kirjoittamassa blogia. Olen niin harmissani tuosta pikku vammasta, joka kuitenkin toi taloon mm. kyynärsauvat, että puran sitä harmiani tähän blogiin jo heti alkuun.

Ehkä se kuvaa sitä mitä suurieleisesti ajattelin blogin sisällöksi: elämää, mutta ei kyllä pelkkiä harmeja. Huonoja ja hyviä juttuja.

En siis bloggaa esittelläkseni vaatekaappini sisältöä, en ainakaan usein enkä laajasti. Vaikka vaatteista pidänkin, ei kaapissani yksinkertaisesti ole niin laajaa ja vaihtuvaa sisältöä, että sitä voisi usein ja laajasti revitellä kenellekään.

En myöskään jatkuvasti päivitä kulinaarisia kokemuksiani blogiin. En, vaikka Julia ja Julie onkin yksi hyvän tuulen elokuvistani. Ja minä totta tosiaan pidän syömisestä.

En liioin täysipäiväisesti sisusta. Tai no, sisustan tyylillä, joka löytyy jostain shabby chicin ja punk shuin välimaastosta.

En päätoimisesti hoida blogipuutarhaakaan. Oikeasti minulla kyllä on puutarha.

Parisuhdeblogiakaan tästä ei tule. Joo, ihan varmaan ei tule.

Oho, tulipas tekstiin paljon ei-sanoja.

Ja joka tapauksessa: mieluummin tanssin kuin tiskaan. Tekeeköhän se tästä elämäntapablogin? Niin ...no … jaa... ehkä … katsotaan.