Miten minusta tuli hyvä odottelija

Kun päästää lapsen tai miehen merelle voi käydä näin (kuvien copyright JV).

Odottelua ruotsinlaivalla.

Odottelua ruotsalaisella rantakalliolla.

Aamupalan odottelua ruotsalaisessa kahvilassa

Laiturilla odottelua ruotsalaisessa saaristokunnassa

Ruotsalaisen koululaivan odottelua.

 

Ruotsalaisen koululaivan enimmäkseen ruotsalaisen miehistön odottelua 

Ja löytyihän se sieltä!

Eikä odottelu lopu tähän. Tätä ennen ja tämän jälkeen odottelua erilaisissa satamissa, pursiseuroilla, lentokentillä, kaikkialla missä vain odottaa voi.

Visiitissä 1700-luvulla

Kävin tyttären kanssa kesäteatterissa Suomenlinnassa. 

Ryhmäteatterin Valheet ja Viettelijät ei sytyttänyt. Vaikka teatteri on aina teatteri, niin 1700-luvun rakkaushuolet, viettely ja kosto ei jaksanut kiinnostaa. Odotin jotain uutta näkökulmaa aiheeseen.

Sofia Coppolan Marie Antoinetten voisin sen sijaan katsoa uudestaan. Sama pissisten paratiisi, ranskalainen yläluokka, siinäkin. Näkökulma on vain lähempänä nykypäivän teiniproblematiikkaa. 

Ja vaikka Marie Antoinette ei, huhuista huolimatta, tiettävästi koskaan sanonutkaan nälkää näkevästä kansasta "Ei leipää? Syökööt kakkua!", eikä ruualla ollut osaa eikä arpaa Valheissa ja Viettelijöissa, niin Suomenlinnassa tilanne olisi vaatinut muutaman macaronsin.

Ostettiin sitten ihan tavallista pullaa kotimatkalla.

Muusattava eli ideaton opiskelija tuhlaa aikaa

Ilmoittauduin juuri kirjoittamisen perusopintoihin Jyväskylän avoimeen yliopistoon.

Opiskeluaikaa puolitoista vuotta. 

Opintojen lisäksi olen ajatellut tehdä vaikka mitä muuta. Valokuvaaja kehotti keskittymään, 

Jotta voisin tehdä kaiken mitä olen suunnitellut, tarvitsen muusan kehumaan, kannustamaan ja tekemään kaikki tylsemmät arkijutut. 

Muusa saisi tehdä myös palkkatyöni. Työttömät voivat vaivautua.

Mitäköhän tästä tulee?