torstai 14. toukokuuta 2015

Aimilla DDR:ssä

No ei nyt ihan.

Kun käyn jossain, käyn siellä jossain myös miellelläni paikallisissa pienissä, kauppaketjuihin kuulumattomissa kaupoissa. Ei turistikrääsää tai "yksilöllistä" sisustustavaraa, mitä saa mistä hyvänsä,  vaan ihan sitä sun tätä myyvissä "oikeissa" kaupoissa.

Padasjoella Aimitex on ehdoton käyntikohde. Vanhempi rouva, kaiketi se Aimi, emme ole esittäytyneet, pitää kangas- ja ompelutarvikekauppaa Padasjoen keskustassa. Kaupan ulkoinen olemus ei juuri kutsu. Tiukkaan verhotut ikkunat ja kalsa tiiliseinä panevat ihmettelemään onko niiden takana yhtään mitään. Onko putiikki edes auki vai jäikö konkurssipesästä vain verhot ikkunaan? Erilaiset oveen kiinnitetyt mainokset kertovat kyllä että toimintaa on.


Sisällä onkin sitten yllätys. Paikasta löytyy aikalailla mitä vaan: kankaita, kaavoja, kanavatyöpakkauksia - siis niitä reiällisiä kovia kankaita joihin ommellaan villa- tai muulla langalla kuva, vauvanvaatteita, kernejä, lankoja, nappeja, alusvaatteita, kirjottavia pöytäliinoja ..... ties mitä. Kolmeen huoneeseen mahtuu aika paljon tavaraa.

Aimi neuvoo ja auttaa jos jotain et löydä. Valokuvaajan äidin mukaan kaupassa on joskus myös nuorempi nainen myymässä, liekö Aimin työn jatkaja. Toivottavasti jatkaja on olemassa!

Itse ostin raidallisen puuvillakankaan. Se odottaa mekkoutumistaan ompelukoneen vieressä. Kanavatyöt alkoivat myös houkuttaa. Ne olivat pienenä lempijuttujani. Langat, näytetilkut ja väriliidut - lapsen taivas. Kanavatöistä voisi myös tehdä isompia kokonaisuuksia kaikenlaiseen käyttöön. Kirjottu iso pöytäliinakaan ei olisi hullumpi. Kunhan nyt teen tuon mekon ensin niin katsotaan sitten muiden juttujen kanssa. Kiva pitsikangaskin löytyi ja sen sellaista.

Jos Aimilla satut käymään niin muista ettei pankkikortti kelpaa. Varaa mukaan ihan käteistä rahaa. Varaa myös aikaa. Käsitöistä kiinnostuneelle kaupassa on katsottavaa useammaksikin kerraksi.

Valokuvaajakin ilmestyi paikalle kun viivyin vähän pitempään. Valokuvaajan kamera sai Aimilta asiaankuuluvaa arvostusta ja ilmeni, että perheellä on aiemmin ollut myös Aimin puolison pitämä valokuvaamo kaupparakennuksen toisessa päässä.

Minäkin roiskaisin muutaman kuvan pikku pocketillani, kun sain siihen Aimilta luvan. Tässä lopputulos. 

En tiedä onko Aimilla tietokonetta, mutta terveisiä: tulen taas käymään kun sinnepäin satun.
 







sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Aamu

Aurinko nousee juuri nyt.

Valokuvaaja nukkuu. Minun on noustava ylös. Noustava vain siksi, että en halua menettää hetkeä, kun taivaanrannassa on lupaus uudesta päivästä. Päivästä, mistä emme vielä tiedä mitään.

Aamuvalossa varjot ovat teräviä, valo on kirkas ja kylmä.
Nouseva aurinko ei lämmitä. Päivä lämpenee vähitellen.

Maailma ympärillä on pysähtynyt. Vesi ei liiku. Tuuli ei puhalla.

Maa sinnittelee talvisen karikkeen alta. Poronjäkälä hohtaa harmaina palleroina kallioilla. Mikään ei vielä kuki.

Täällä on hiljaista, karuakin. Vesi on kylmää, rannat syviä. Hiljaisuuden halkaisee vesilinnun ääni järvenselältä.

Tämä kaikki on ollut täällä aina. Minä olen tulokas, viikonloppuvieras.

Saunarapulla on jo lämmin. Rannan pensaissa pikkulinnut huutavat kilpaa aallonmurtajan lokkien kanssa.

Täällä ei ole kiire. Näin kuin on nyt, niin on hyvä.