On vain ollut aika haipakkaa. Siitäkin huolimatta, että pitkät työpäivät siirtyivät historiaan. Uudet, mutta lyhyemmät, työpäivät alkoivat samantien. Totuttelemista vaati sekin, kun yhtäkkiä huomaa, että onkin ihan oma elämä eikä vain työelämä.
Pariin iltamenokutsuun vastasin alkuun vaistomaisesti "sorry, mä en pääse", kunnes tajusin, että minähän pääsen. En ole töissä siihen aikaan, en istu junassa matkalla kotiin, ihan viimeiseksi olen odottelemassa sitä junaa jossain Karjaan asemalla, kuten aiemmin niin usein olin, eikä ole kiire edes kotiin syömään.
Syömiskiireet poistuivat lähinnä siksi, että perheen sisälläkin kävi muutostuulia: 15 -vuotias lähti kuin lähtikin Öckerö Gymnasieskolaan käymään lukiota. Skype ja facebook -viestit ovat olleet ahkerassa käytössä. Äiti kyselee mitä söit, mitä teit ja muistitko nukkua. Niin ja siitä koulunkäynnistäkin täytyy välillä kysyä. Hyvin on kaikki mennyt tähän asti. Kuukauden päästä alkaa ensimmäinen purjehdus kohti Välimerta.
Monta muutakin pientä muutosta ja tapahtumaa tuli samaan aikaan. Saa nähdä mitä tästä kaikesta syntyy. Osaa asioista seuraan tässä blogissa, osa jää muille foorumeille seurattavaksi ja osa on pieniä juttuja, mitkä olen kirjoittanut itselleni päämääriksi tulevaisuudessa, huomenna tai jo tänään.
Mutta jos elämä menee liikaa suorittamisen puolelle niin . . .
 |
| Kuvan lähde: FB:ssä kesällä kiertänyt kuva |
