lauantai 18. toukokuuta 2013

Pikavisiitti Ruotsin länsirannikolle

As a mother of a sailing child I made a short trip to the stony islands of  the west coast of Sweden last week. There is a sailing highschool on the island of Öckerö . My son is considering attending that school on those wild and naked but surprisingly lively islands in the archipelago of Gothenburg, We´ll see what happens ...
__________________________________________________________________________________

Purjehtivan lapsen äiti joutuu, tai pääsee, kaikenlaisille reisuille. Nyt mentiin Ruotsiin, erikokoisista kivikasoista koostuvaan Öckerön saaristokuntaan lähelle Göteborgia.

Öckeröön siksi, että siellä on The Koulu. Öckerö gymnasieskola, den seglande gymnasieskolan, purjehtiva lukio. Normaalien opintojen lisäksi osa opinnoista tehdään koulualus T/S Gunillalla, Ruotsin suurimmalla koulutuskäytössä olevalla purjealuksella maailman meriä koluten. Opinnot voi suunnata luonnontieteisiin, sosiaalipuoleen tai merenkulkuun. Mitä ikinä valitsetkin osa opinnoista tapahtuu merillä. Koulu ja T/S Gunilla palkittiin viime vuonna Tall Ships Race -tapahtumia organisoivan Sail Training Internationalin toimesta "Best sail training organization of the year" -palkinnolla.


T/S Gunilla

Öckerö gymnasieskolassa järjestettiin tutustumisilta tuleville oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Työmatkatuttava totesi tutustumiskäynnistäni kuullessaan: "Kiva koulu. Sanot työnantajalle, että pitäis saada kolme päivää lomaa, kun olisi tuo vanhempainvartti -keskustelu ....". Joo, just.

Oli miten oli, lensimme Göteborgiin. Norwegian tarjosi edullisimmat ja ajankohtaan sopivimmat lennot. Muut lentoyhtiöt olivat niin hintavia, että pelkät lennot olisivat napsauttaneet koko kesän kestävän loven talouteen. Inhoan lentämistä joten ei siitä sen enempää. 

En ole ennen ollut Göteborgissa, enkä nytkään ehtinyt siitä paljon nähdä. Olen lähes samaa ikäryhmää kuin Svinalängojen ja muutaman muun siirtolaiskuvauksen kirjoittajanaiset, joten Göteborg -kuvani perustuu paljolti Volvon tehtaisiin ja Ullevin maailmantähtiä vetäneeseen stadioniin.  Nyt tehdyllä pikakatsauksella paikka vaikuttaa tarjoavan vaikka mitä tekemisen ja olemisen muotoja.

En ole ollut Ruotsin länsirannikon saaristossakaan ennen. Joku joskus tehty lauttamatka Helsingborg - Puttgarden ei ole suoranainen saaristoristeily.

Saaristo yllätti. Kivisyyden ja puuttomuuden osasin ennakoida, mutta se kaikki muu .... Oli kouluja, kauppoja, ravintoloita, hyvinvointipalveluita, jäähalli, kirjasto, terveyskeskus, koko paletti. Äitejä pikkulapsineen, isovanhempia lastenlapsineen. Silloilla tai lautoilla toisiinsa yhdistettyjen saarten kapeilla teillä kurvailivat siniset kaksikerroksiset bussit ja Göteborgiin oli hyvät, tiheät ja julkiset yhteydet. Jos noilla kivikasoilla löytyy noin paljon elämää, niin mikä ihme näivettää suomalaisia rannikkokuntia. 

Nyt vain odottelen mitä mieltä lapsi lopulta on ja mitä sitten päätetään. Suomalaiset lukiot eivät ole vielä valintaansa tehneet.15 vuotias on nuori lähtemään yksinään maailmalle, mutta toisaalta ... Katsotaan nyt. 

Ja jos vaikka minäkin sitten lähtisin tekemään jotain uutta jonnekin. Kööpenhamina sijoittuisi hyvin: lähelle Öckeröta ja helpon yhteyden päähän Hollannin Utrechtista. Varokaa lapset, äiti tulee! Hihih.

 



















Kuvat: MS / NS