Navigare etc

Boat project of my son is proceeding well. The boat looks much better now when washed, but the tough part of reparing all the damages is still ahead. Let´s hope everything is done before the end of this sailing season.

PS. Finnish sailing team Silja Lehtinen, Silja Kanerva and Mikaela Wulff won the olympic bronze medal in women's match racing on Saturday. Congratulations!

Lapsi tarvitsi apua veneen kääntämisessä. Scout 430 on suunniteltu kantamaan noin 300kg partiolaisia ja on aika painava. Kahdestaan emme saisi venettä käännettyä.

Täytyi sitten mennä rannassa olevan ”cafeen” kaljaveikoilta pyytämään kääntöapua. Huvittavaa ja typerää oli, että terassilla oli jokunen nuorehko, hyväkuntoisen ja muutenkin hyvinvoivan näköinen mies, joissa julkinen avunpyyntöni aiheutti pään kääntymisen toiseen suuntaan eikä mitään toimintaa. Sen sijaan pihatonttuja muistuttava, eläkeiän jo saavuttanut herraseurue ilmoittautui oitis kääntämään venettä. Rupesin jo varmistelemaan tilannetta kertomalla, että vene on sitten todella painava, mutta se ei saanut ukkoja perääntymään. Itsekseni mietin jo viimeisimpiä elvytysohjeitakin. Ja sen varmistamista ettei vene kääntäessä mäjähdä kannatuspuiden päälle yhtään kovemmin kuin on asiallista.

Niin vain pihatontut käänsivät veneen. Ilman haavereita ja sydämen tykytyksiä. Jokaisella heistä oli myös oma mielipiteensä siitä, mitä veneelle olisi hyvä tehdä seuraavaksi pintakäsittelystä pohjan skrupujen hiomiseen.

Kiitoksien jälkeen ukot vetäytyivät takaisin terassille turisemaan. Mietin pitäisikö käydä tilaamassa vielä yksi olutkierros heille, mutta eivätköhän nuo jo olleet osansa panimoteollisuuden tuotteista saaneet.

Taas kerran mietin myös sitä, mistä ihmeestä on tullut se 30-40 vuotiaiden miesten ryhmä, joille avuliaisuus vieraita kohtaan on ilmeisen tuntematonta.  Missä kohtaa meni jotain pieleen?

Lapsen veneproggis on nyt kuitenkin hyvällä mallilla, vaikka varsinaiset korjaustoimenpiteet vasta alkavat. Listat, hiomiset, pintakäsittely, purjeiden tarkistaminen, masto … Kirjastosta löytyi taustatietoakin korjauksien tueksi ettei kaikkea tarvitsisi kantapään kautta opetella. 

Purjehtijan äiti SM -kisoissa

Kuvat vuoden 2010 SM -kisoista, mutta sama purjemeri....

Mom of a sailing child was working as a volunteer in the Finnish Open Optimist Championships regatta last weekend. In a good company of other moms and dads, and my own son, time went by very quickly. Sure we had some stressful moments in the race office, but in the end everything was fine. And as they say: everything will be fine in the end. If it is not fine, it is not the end ... In our case, though everything  was fine, we´ll still have a debriefing later this week to learn how to do it even better in the future. Check out the pictures in FB. 
_______________________________________________________________________________ 

Purjehtijan äiti lupautui vapaaehtoiseksi kansliahenkilöksi optimistijollien SM -kisoihin viime viikonloppuna. Haipakkaa oli. 

Purjehtijan äiti oli heti alkuun unohtaa kisojen alustavan palaverin. Purjehtija muisti onneksi kysyä, että olenkohan menossa. Väitin tosin etteihän ”se palaveri, muru pieni, tänään ole”. Tarkemmin sähköposteja lukiessani huomasin, että onhan se. Töitten jälkeen kohti satamaa.

Purjehtijan äiti ei ole varsinainen datahipsteri, mutta nyt täytyi opetella purjehduskilpailujen tuloslaskentaohjelma ainakin jotenkuten. Tein harjoituksen vuoksi kotikoneelle tulostaulukon, jossa Paavo Pesusieni, Riku Rikas, Essi Esimerkki ja James Blond kilpailivat. Mutta tehdä jotain kotikoneella on ihan muuta kuin tehdä sama juttu jonkun muun koneella. Excell ja OpenOffice näyttävät kaikilla koneilla samalta, mutta … no, kaikkea voi oppia.

Kanslian päätehtävänä oli kilpailijoiden rekisteröiminen ja tulosvalvonta. Tositouhu alkoi torstaina. Kansliatiimi otti vastaan ilmoittautumiset, teki välillä voileipiä kahvilaan, laastaroi pikkuhaavereita ja muutakin. Noin 140 lapsen ja vanhemman tapahtuman organisointi vaatii suhteellisen paljon toimintaa ja toimijoita. 

Perjantaina päästiin kisoissa asiaan eli purjehdukseen. Onneksi sade alkoi vasta kun kisat oli käyty, ja varsinainen kaatosade alkoi illalla, kun olimme jo lähdössä kotiin.

Lauantai oli purjehtijan äidin välipäivä, kummitytön hääpäivä. Hääjuhla jäi osaltamme hiukan lyhyeksi. Edeltäneet päivät vaativat veronsa. Hääkirkossa olimme sen verran aikaisin, että purjehtijan äiti nukkui autossa parkkipaikalla parikymmentä minuuttia.

Sunnuntaina taas kisoihin. Lauantain kansliatiimi oli tehnyt todella hyvää työtä, joten sunnuntai kului tuloksia odotellessa ja palkintojenjakoa järjestellessä. Lopulta mestarit julistettiin, paikat siivottiin ja jokainen yritti päästä mahdollisimman nopeasti kotiin. Jatkossa pidetään varmaan vielä loppupalaveri siitä, mitä tehtiin hyvin ja mitä seuraavissa kisoissa tehdään vielä paremmin.

Ja joo, purjehtijan äiti huomasi itsessään uuden piirteen. Olen pystynyt suhtautumaan suurin piirtein rauhallisesti yhteen ja toiseen juttuun lasteni kanssa, mutta jatkossa on ehkä viisaampaa ajella eri kumiveneellä kuin lapsi. Lapsen mielestä kun vauhti merellä ei tunnu missään ….

... ja sininen palkintopöytä oli tänäkin vuonna.