Purjehtijan äiti SM -kisoissa

Kuvat vuoden 2010 SM -kisoista, mutta sama purjemeri....

Mom of a sailing child was working as a volunteer in the Finnish Open Optimist Championships regatta last weekend. In a good company of other moms and dads, and my own son, time went by very quickly. Sure we had some stressful moments in the race office, but in the end everything was fine. And as they say: everything will be fine in the end. If it is not fine, it is not the end ... In our case, though everything  was fine, we´ll still have a debriefing later this week to learn how to do it even better in the future. Check out the pictures in FB. 
_______________________________________________________________________________ 

Purjehtijan äiti lupautui vapaaehtoiseksi kansliahenkilöksi optimistijollien SM -kisoihin viime viikonloppuna. Haipakkaa oli. 

Purjehtijan äiti oli heti alkuun unohtaa kisojen alustavan palaverin. Purjehtija muisti onneksi kysyä, että olenkohan menossa. Väitin tosin etteihän ”se palaveri, muru pieni, tänään ole”. Tarkemmin sähköposteja lukiessani huomasin, että onhan se. Töitten jälkeen kohti satamaa.

Purjehtijan äiti ei ole varsinainen datahipsteri, mutta nyt täytyi opetella purjehduskilpailujen tuloslaskentaohjelma ainakin jotenkuten. Tein harjoituksen vuoksi kotikoneelle tulostaulukon, jossa Paavo Pesusieni, Riku Rikas, Essi Esimerkki ja James Blond kilpailivat. Mutta tehdä jotain kotikoneella on ihan muuta kuin tehdä sama juttu jonkun muun koneella. Excell ja OpenOffice näyttävät kaikilla koneilla samalta, mutta … no, kaikkea voi oppia.

Kanslian päätehtävänä oli kilpailijoiden rekisteröiminen ja tulosvalvonta. Tositouhu alkoi torstaina. Kansliatiimi otti vastaan ilmoittautumiset, teki välillä voileipiä kahvilaan, laastaroi pikkuhaavereita ja muutakin. Noin 140 lapsen ja vanhemman tapahtuman organisointi vaatii suhteellisen paljon toimintaa ja toimijoita. 

Perjantaina päästiin kisoissa asiaan eli purjehdukseen. Onneksi sade alkoi vasta kun kisat oli käyty, ja varsinainen kaatosade alkoi illalla, kun olimme jo lähdössä kotiin.

Lauantai oli purjehtijan äidin välipäivä, kummitytön hääpäivä. Hääjuhla jäi osaltamme hiukan lyhyeksi. Edeltäneet päivät vaativat veronsa. Hääkirkossa olimme sen verran aikaisin, että purjehtijan äiti nukkui autossa parkkipaikalla parikymmentä minuuttia.

Sunnuntaina taas kisoihin. Lauantain kansliatiimi oli tehnyt todella hyvää työtä, joten sunnuntai kului tuloksia odotellessa ja palkintojenjakoa järjestellessä. Lopulta mestarit julistettiin, paikat siivottiin ja jokainen yritti päästä mahdollisimman nopeasti kotiin. Jatkossa pidetään varmaan vielä loppupalaveri siitä, mitä tehtiin hyvin ja mitä seuraavissa kisoissa tehdään vielä paremmin.

Ja joo, purjehtijan äiti huomasi itsessään uuden piirteen. Olen pystynyt suhtautumaan suurin piirtein rauhallisesti yhteen ja toiseen juttuun lasteni kanssa, mutta jatkossa on ehkä viisaampaa ajella eri kumiveneellä kuin lapsi. Lapsen mielestä kun vauhti merellä ei tunnu missään ….

... ja sininen palkintopöytä oli tänäkin vuonna.