Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Sei Shonagon, Mia Kankimäen 1000 vuotta sitten elänyt bestis, on japanilainen hovinainen. Sei pitää tuhannen vuoden takaisesta elämästään keisarillisessa hovissa päiväkirjaa, Tyynykirjaa. Mia lukee, matkustaa Japaniin lukemaan lisää ja kirjoittaa Seistä ja kokemastaan Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Kaikki mitä jatkossa sanon voi kapsahtaa omaan nilkkaani.
A) En ole Japani-fani. En välitä ylistetyistä japanilaisista puutarhoista. Tiedän symboliikan ja tuon muun jotenkuten, mutta se ei sytytä.
B) Haarukka voittaa syömäpuikot.
C) En pidä sushista, vaikka syön muutoin pohjoismaista raakaa kalaa.
D) En pidä teestä, paitsi siitä vihreästä, enkä ymmärrä teeseremonian "estetiikkaa". Puolituttua lainaten: "Mitä esteettistä siinä kupin kanssa konttaavassa naisessa on?". Niin mitä?
E) Okay. Kirsikankukissa, massoittain, on varmasti jotain. En ole nähnyt niitä livenä.
F) Minulla oli futon -sänky ja meillä kylmät lattiat. Muutaman vuoden kuluttua heitin futonin roskikseen. Kuka haluaa jatkuvasti nukkua melkein jäätävän kylmän lattian tasolla? 

Luen kirjan loppuun koska
A) rakastan listoja - MK ja Sei ovat listoittamisen luonnonlahjakkuuksia.
B) teen listoja - oikeastaan kaikesta.
C) kirjan alku on raflaava.
D) kirjan alussa MK kuvaa sitä mitä elämä, omanikin, usein on: "Kuolen tylsyyteen. Kuolen ahdistukseen. Kuolen vitutukseen. Jotain on keksittävä.".
E) haluan tietää mitä MK:lle ja MK:n apurahavetoiselle projektille käy.

Tuhat vuotta sitten hovinainen Sei kirjoittaa kauniisti. Nykynainen MK kirjoittaa keski-ikäisen naisen sivistynyttä apuraha -chicklittiä. Jaksan lukea. Kumpaakin.

Kukaan ei tiedä mitä terävälle hovinainen Sei Shonagonille lopulta kävi. Kirjasta ei oikeastaan selviä sekään mitä MK:lle käy. Hän jää kirjoittamaan normandialaisen  maalaistalon yläkertaan kun minä lähden muihin hommiin. Ja kun minä nyt kerran luen tätä kirjaa tässä ja nyt, niin valmista on täytynyt tulla.

Kirjan alussa, ennenkuin yhtään apurahaa on saatu, lentolippua hankittu tai mitään muutakaan tehty tulevan vuorotteluvapaan hyväksi, MK kirjoittaa barbikielellä muistikirjaansa, mitä tuleva vuosi (kenties) tuo tulleessaan.

Olen vaikuttunut tuosta MK:n barbikielestä. Tuntemistani ihmisistä sitä käyttää rouva S-L Facebook -päivityksissään. Ja mitä muistikirjoihin tulee, niin minullakin on niitä laatikkokaupalla. Tyynykirjoja. Ja todella toivon ettei kukaan niitä koskaan lue! Tai tuhannen vuoden jälkeen - lukekaa vaan.  Minä jään odottelemaan lisää MK:n tyynykirjoja.

Ja hei oikeesti! Minä varoitin! Niissä minun tyynykirjoissani voi sitten lukea vaikka jotain tällaista esimerkiksi ensi vuodesta:
"Ekaks tää sais jostain rahaa, "rehellisesti tai kepulikonstein" niinku toi Virginia Woolf, paljon rahaa. Sit tää matkustais Tel Aviviin, Safediin ja Venetsiaan, tai johonkin noista - kaikkiin ei kyl jaksa. Safediin, vaikkei tää mikään kabbalisti tai Madonna olis, mut tää vaan muuten menis.
Ja tää kirjottais kirjan, ja sais siitäkin lisää rahaa, ja kävis tanssitunnilla niin paljon, että vois mennä esiintymään niinku semmoseen näytökseen.  Ja tää hankkis pianon - ja soitto-open. Ja sit tää osais soittaa Ruby Tuesdayn.
Sitten tää löytäis itselleen talon, sellasen missä olis ihan ihku valtavan valosa työhuone ja semmosta kaikkee, ja saaren, saaren ihan luonnonsuojelullisiin tarkoituksiin, vaikka niinku mustikkametsäks. Ja sienisellaseks - ja sit tää niinku opettelis tunteen ne sienet.
Lopuks tää vois mennä naimisiin ja tää näyttäis häissään ihan bysanttiruhtinattarelta, vaikkei ne nyt mitkään naamiaiset ole vaan tän häät. Sit tää ois ihan ihkuu ja luovaa ja silleen koko loppuelämänsä ja vaan keksis kaikkee uutta ja kivaa ja hienoo, mitä tää sit myis tän menestyvän firman kautta.

Ja tää ei yhtään varois mitä tää toivoo, kun tää aina saa sen mitä tää toivoo.

Ja ihan ihanan ihkuu vuotta 2014 teillekin kaikille! XOXOXO"

Joulunaikaa

Aikuinen ja melkein aikuinen lapsi nukkuvat. Molemmat ovat kotiutuneet tänne pyhiksi. Aikani vierassängyssä vääntyiltyäni nousen ylös. Facebookissakin kukkuu jokunen aamuyön hereillä olija.

Luen parit blogikirjoitukset ja katselen kuvia valkoisista joulusisustuksista. Tarkistan myös sen talon tilanteen, jota olen ajatellut jo kuukausia. Olisi mahtava joulupaikka! Talokaupan ja remontin jälkeen odotettavissa olisi sitten saaristolaisjoulu 1800 -luvulta ainakin tarjoilujen osalta: suolasilakkaa ja sahtia.

Jossain kohtaa jouluvalmisteluja tilanne on karannut lapasesta, jossain mennään tradition mukaan. Mummukin on ehtinyt ilmoittaa ettei aio osallistua perheen joulunviettoon. No, näin on ollut joka joulu.

Joulukranssi rapisee ulkoseinällä. Ovat luvanneet kovaa tuulta illaksi - taas kerran. Joulukukkaset odottavat kaupassa. Kuusi on kuusikauppiaalla. Kauppalista valmistuu hiljakseen, ehkä tänään, ehkä maanantaina.

Vanhat vuosikymmeniä mukana seuranneet joulukynttilät tököttävät nekin sikinsokin eteisen pöydällä. Mikä mieli on tehdä joulupukin muotoisia kynttilöitä? Kuka haluaa polttaa joulupukilta pään?

Joulukirjat on paketissa, konserttiliputkin paketoitu. Vuoden Isompi Lahja  tuli tyttären mukana Hollannista eilen. Toivottavasti siitä on saajalleen paljon iloa. Mietin, josko lahjoittaisin vielä itselleni vesiliukoiset öljyvärit ja kankaan - tai akryylivärit.

Olen toivonut joululahjaksi laulutuntia tai vaihtoehtoisesti Stockmann Beautyn lahjakorttia. Molemmat tarpeeseen: toinen estämään sielun rapistumista, toinen ruumiin tai ehkä molemmat estävät kumpaankin.

Ainakin talvipäivä on nyt seisahtunut ja tästä mennään kohti valoisaa kevättä. Hitaasti mutta mennään.

Hyvää joulunaikaa teille kaikille.

God Jul
Merry Christmas.
Feliz Navidad
Vrolijk KerstfeestBuon Natale
Kala Christouyenna

Joyeux Noël
Buorrit Juovllat
Frohe Weihnachten
Glædelig Jul
Noeliniz Ve Yeni Yiliniz Kutlu Olsun
Häid jõule

 

Energiaviikko - just joo

Tällä viikolla kaikki muuttui yhtäkkiä "can do - will do - love to do"-ajatuksista "must I do" -ajatuksiksi.

Aloitin viikon sunnuntaina kirkossa. En selittele tähän uskonnollisia vakaumuksiani ja sen sellaista, mutta käyn kirkossa. Nyt traditiossani on paastonaika, ja käyn siellä ehkä enemmän kuin muulloin. Sunnuntai-iltaan mennessä onnistuin kuitenkin kehittämään todellisen Weltangstin.  Onneksi naapurin tarjoama nauru, suklaa ja skumppalasillinen katkaisivat sen. Hyvät naapurit ovat Taivaan Lahja. Oikeasti! Kamalaa jos ehtivät muuttaa pois ennen meitä.

Maanantai oli hyvinvointipäivä. Hankittu lihasvamma hiukan estää liikunnallisia harrasteita, joten käytin maanantai-illan rentoiluun kotona. Jalat 15 minuutiksi kuumaan - oli vähän liiankin kuumaa - veteen, jossa on lusikallinen rouhittuja sinapinsiemeniä ja toinen lusikallinen cayennepippuria. Minulla tosin oli sinappijauhetta, kun en saa niitä hemmetin siemeniä jauhettua millään kotikonstilla, pomppivat vaan pitkin pöytää. Ukrainalaisen ohjeen mukaan hoidon päälle pitäisi vetäistä lasillinen lämmintä sitruunamehua. Ei ollut sitruunaa kotona. Join jääkaappikylmää appelsiinimehua. Jalat tuntuivat ihanan pehmeiltä hoidon jälkeen.

Tiistaina tanssitunnille. Tuli vain pahamieli. Lihasvamma rajoittaa ja keskittymiskykykin oli huono. Sain jo aiemmin tanssiopettajalta ohjeita, mitä voisin lihaksieni hyväksi tehdä. Ehkä tämä tästä.    

Keskiviikko. Tanssitunnin sijasta nukkumaan. Ensin tosin olin maanisesti ostanut kynttilöitä Tiimarin konkurssipesästä. Jos Tiimari ei jo olisi konkurssissa, niin minä olisin niillä ostoksilla hyvin pian.

Torstai. Nukkumaan. Naapuri toi kiitokseksi kissojensa hoidosta viinipullon. Viinin nimeksi oli annettu Live-a-Little. Nimi ei kuulema ollut vihje.

Osasyy tolkuttomaan, väsymyksen sekaiseen kyllästymiseeni on varmaan myös lähes täysin auringoton viime kesä: olin koko kesän, 12 tuntia päivässä töissä tai junassa matkalla töihin. Pyöräily asemalle ja takaisin ei ollut ihan riittävä aurinkovitamiini annos. Ja nyt on pimeää mennen tullen.

Hyvä juttu viikolla oli se, että sain vähän kerrattua sekä venäjää että hepreaa. Kaksi outoa kieltä, jotka haluan oppia. Ja ostin lankaa. Värin valitutin täysin vieraalla ihmisellä, joka sattui samaan aikaan lankahyllylle. Tarvitsin "second opinionin" kahdesta täysin samanarvoisesta väristä. Ja lahjakirjat, yhtä lukuunottamatta, on hankittu.

Olen lupautunut osallistumaan viikonlopun pyhäpäivinä työvuoroarpajaisiin - katsotaan kuinka tässä käy. Oletan että tänään ei käy kuinkaan. Siispä ulos päivänvaloon ja lumisateeseen. 

Itselleni täysin poikkeavasti olen myös lauantaina menossa ravikilpailuihin vuosien takaisen koulukaverini kanssa - kuvaisiko häntä nyt hevosalan puoliammattilaiseksi tai jotain sinnepäin. Luvattiin ruokaa - sehän saa minut lähtemän melkein mihin hyvänsä. Hih.

Viikonlopun aikana laadin vielä koosteen Esbo Segelföreningenille ensi kesäksi suunnitellusta Lady Sail -purjehdustapahtumasta.

Ja tärkeät!
Nuorimalle lapselle jonnekin Marokkoon hyvää Nikolaoksen päivää. Ensi viikolla nähdään, muru!

Kaikille hyvää itsenäisyyspäivää - sääliksi käy esim. isääni, joka vietti juuri ne vuodet elämästään, jotka pitäisi voida käyttää oman tulevaisuuden ja onnen rakentamiseen, sodassa. Ei koskaan enää!