Energiaviikko - just joo

Tällä viikolla kaikki muuttui yhtäkkiä "can do - will do - love to do"-ajatuksista "must I do" -ajatuksiksi.

Aloitin viikon sunnuntaina kirkossa. En selittele tähän uskonnollisia vakaumuksiani ja sen sellaista, mutta käyn kirkossa. Nyt traditiossani on paastonaika, ja käyn siellä ehkä enemmän kuin muulloin. Sunnuntai-iltaan mennessä onnistuin kuitenkin kehittämään todellisen Weltangstin.  Onneksi naapurin tarjoama nauru, suklaa ja skumppalasillinen katkaisivat sen. Hyvät naapurit ovat Taivaan Lahja. Oikeasti! Kamalaa jos ehtivät muuttaa pois ennen meitä.

Maanantai oli hyvinvointipäivä. Hankittu lihasvamma hiukan estää liikunnallisia harrasteita, joten käytin maanantai-illan rentoiluun kotona. Jalat 15 minuutiksi kuumaan - oli vähän liiankin kuumaa - veteen, jossa on lusikallinen rouhittuja sinapinsiemeniä ja toinen lusikallinen cayennepippuria. Minulla tosin oli sinappijauhetta, kun en saa niitä hemmetin siemeniä jauhettua millään kotikonstilla, pomppivat vaan pitkin pöytää. Ukrainalaisen ohjeen mukaan hoidon päälle pitäisi vetäistä lasillinen lämmintä sitruunamehua. Ei ollut sitruunaa kotona. Join jääkaappikylmää appelsiinimehua. Jalat tuntuivat ihanan pehmeiltä hoidon jälkeen.

Tiistaina tanssitunnille. Tuli vain pahamieli. Lihasvamma rajoittaa ja keskittymiskykykin oli huono. Sain jo aiemmin tanssiopettajalta ohjeita, mitä voisin lihaksieni hyväksi tehdä. Ehkä tämä tästä.    

Keskiviikko. Tanssitunnin sijasta nukkumaan. Ensin tosin olin maanisesti ostanut kynttilöitä Tiimarin konkurssipesästä. Jos Tiimari ei jo olisi konkurssissa, niin minä olisin niillä ostoksilla hyvin pian.

Torstai. Nukkumaan. Naapuri toi kiitokseksi kissojensa hoidosta viinipullon. Viinin nimeksi oli annettu Live-a-Little. Nimi ei kuulema ollut vihje.

Osasyy tolkuttomaan, väsymyksen sekaiseen kyllästymiseeni on varmaan myös lähes täysin auringoton viime kesä: olin koko kesän, 12 tuntia päivässä töissä tai junassa matkalla töihin. Pyöräily asemalle ja takaisin ei ollut ihan riittävä aurinkovitamiini annos. Ja nyt on pimeää mennen tullen.

Hyvä juttu viikolla oli se, että sain vähän kerrattua sekä venäjää että hepreaa. Kaksi outoa kieltä, jotka haluan oppia. Ja ostin lankaa. Värin valitutin täysin vieraalla ihmisellä, joka sattui samaan aikaan lankahyllylle. Tarvitsin "second opinionin" kahdesta täysin samanarvoisesta väristä. Ja lahjakirjat, yhtä lukuunottamatta, on hankittu.

Olen lupautunut osallistumaan viikonlopun pyhäpäivinä työvuoroarpajaisiin - katsotaan kuinka tässä käy. Oletan että tänään ei käy kuinkaan. Siispä ulos päivänvaloon ja lumisateeseen. 

Itselleni täysin poikkeavasti olen myös lauantaina menossa ravikilpailuihin vuosien takaisen koulukaverini kanssa - kuvaisiko häntä nyt hevosalan puoliammattilaiseksi tai jotain sinnepäin. Luvattiin ruokaa - sehän saa minut lähtemän melkein mihin hyvänsä. Hih.

Viikonlopun aikana laadin vielä koosteen Esbo Segelföreningenille ensi kesäksi suunnitellusta Lady Sail -purjehdustapahtumasta.

Ja tärkeät!
Nuorimalle lapselle jonnekin Marokkoon hyvää Nikolaoksen päivää. Ensi viikolla nähdään, muru!

Kaikille hyvää itsenäisyyspäivää - sääliksi käy esim. isääni, joka vietti juuri ne vuodet elämästään, jotka pitäisi voida käyttää oman tulevaisuuden ja onnen rakentamiseen, sodassa. Ei koskaan enää!