Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Sei Shonagon, Mia Kankimäen 1000 vuotta sitten elänyt bestis, on japanilainen hovinainen. Sei pitää tuhannen vuoden takaisesta elämästään keisarillisessa hovissa päiväkirjaa, Tyynykirjaa. Mia lukee, matkustaa Japaniin lukemaan lisää ja kirjoittaa Seistä ja kokemastaan Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Kaikki mitä jatkossa sanon voi kapsahtaa omaan nilkkaani.
A) En ole Japani-fani. En välitä ylistetyistä japanilaisista puutarhoista. Tiedän symboliikan ja tuon muun jotenkuten, mutta se ei sytytä.
B) Haarukka voittaa syömäpuikot.
C) En pidä sushista, vaikka syön muutoin pohjoismaista raakaa kalaa.
D) En pidä teestä, paitsi siitä vihreästä, enkä ymmärrä teeseremonian "estetiikkaa". Puolituttua lainaten: "Mitä esteettistä siinä kupin kanssa konttaavassa naisessa on?". Niin mitä?
E) Okay. Kirsikankukissa, massoittain, on varmasti jotain. En ole nähnyt niitä livenä.
F) Minulla oli futon -sänky ja meillä kylmät lattiat. Muutaman vuoden kuluttua heitin futonin roskikseen. Kuka haluaa jatkuvasti nukkua melkein jäätävän kylmän lattian tasolla? 

Luen kirjan loppuun koska
A) rakastan listoja - MK ja Sei ovat listoittamisen luonnonlahjakkuuksia.
B) teen listoja - oikeastaan kaikesta.
C) kirjan alku on raflaava.
D) kirjan alussa MK kuvaa sitä mitä elämä, omanikin, usein on: "Kuolen tylsyyteen. Kuolen ahdistukseen. Kuolen vitutukseen. Jotain on keksittävä.".
E) haluan tietää mitä MK:lle ja MK:n apurahavetoiselle projektille käy.

Tuhat vuotta sitten hovinainen Sei kirjoittaa kauniisti. Nykynainen MK kirjoittaa keski-ikäisen naisen sivistynyttä apuraha -chicklittiä. Jaksan lukea. Kumpaakin.

Kukaan ei tiedä mitä terävälle hovinainen Sei Shonagonille lopulta kävi. Kirjasta ei oikeastaan selviä sekään mitä MK:lle käy. Hän jää kirjoittamaan normandialaisen  maalaistalon yläkertaan kun minä lähden muihin hommiin. Ja kun minä nyt kerran luen tätä kirjaa tässä ja nyt, niin valmista on täytynyt tulla.

Kirjan alussa, ennenkuin yhtään apurahaa on saatu, lentolippua hankittu tai mitään muutakaan tehty tulevan vuorotteluvapaan hyväksi, MK kirjoittaa barbikielellä muistikirjaansa, mitä tuleva vuosi (kenties) tuo tulleessaan.

Olen vaikuttunut tuosta MK:n barbikielestä. Tuntemistani ihmisistä sitä käyttää rouva S-L Facebook -päivityksissään. Ja mitä muistikirjoihin tulee, niin minullakin on niitä laatikkokaupalla. Tyynykirjoja. Ja todella toivon ettei kukaan niitä koskaan lue! Tai tuhannen vuoden jälkeen - lukekaa vaan.  Minä jään odottelemaan lisää MK:n tyynykirjoja.

Ja hei oikeesti! Minä varoitin! Niissä minun tyynykirjoissani voi sitten lukea vaikka jotain tällaista esimerkiksi ensi vuodesta:
"Ekaks tää sais jostain rahaa, "rehellisesti tai kepulikonstein" niinku toi Virginia Woolf, paljon rahaa. Sit tää matkustais Tel Aviviin, Safediin ja Venetsiaan, tai johonkin noista - kaikkiin ei kyl jaksa. Safediin, vaikkei tää mikään kabbalisti tai Madonna olis, mut tää vaan muuten menis.
Ja tää kirjottais kirjan, ja sais siitäkin lisää rahaa, ja kävis tanssitunnilla niin paljon, että vois mennä esiintymään niinku semmoseen näytökseen.  Ja tää hankkis pianon - ja soitto-open. Ja sit tää osais soittaa Ruby Tuesdayn.
Sitten tää löytäis itselleen talon, sellasen missä olis ihan ihku valtavan valosa työhuone ja semmosta kaikkee, ja saaren, saaren ihan luonnonsuojelullisiin tarkoituksiin, vaikka niinku mustikkametsäks. Ja sienisellaseks - ja sit tää niinku opettelis tunteen ne sienet.
Lopuks tää vois mennä naimisiin ja tää näyttäis häissään ihan bysanttiruhtinattarelta, vaikkei ne nyt mitkään naamiaiset ole vaan tän häät. Sit tää ois ihan ihkuu ja luovaa ja silleen koko loppuelämänsä ja vaan keksis kaikkee uutta ja kivaa ja hienoo, mitä tää sit myis tän menestyvän firman kautta.

Ja tää ei yhtään varois mitä tää toivoo, kun tää aina saa sen mitä tää toivoo.

Ja ihan ihanan ihkuu vuotta 2014 teillekin kaikille! XOXOXO"