Joulu

Kuva NS

Hyvää joulunaikaa kaikille.

God Jul
Merry Christmas.
Feliz Navidad
Vrolijk KerstfeestBuon Natale
Kala Christouyenna

Joyeux Noël
Buorrit Juovllat
Frohe Weihnachten
Glædelig Jul
Noeliniz Ve Yeni Yiliniz Kutlu Olsun
Häid jõule

Vapise Terence Conran ja kumppanit ...

Nyt ei auta kauniit kuvakirjat eikä tanskalaistyyliset sisustusjutut. Nyt tehdään pienestä tilasta oikeasti asuttavaa. Kyseessä ei ole mikään 120m2 "small apartment" vaan 62 neliötä ja 17 vuotta vanha tilaihme. Tilaa tulee kahdelle ihmiselle, mutta aika paljon se on käytössä kolmelle, ja sitten vielä neljännelle, hiukan satunnaisemmalle kävijälle. Ja isompaakin porukkaa olisi kiva syöttää, juottaa ja yövyttää aika ajoin.

Toki tästä tulee puulattiainen, hillityn vaalea unelma. Toistaiseksi on vain tyytyminen harmahtavaan muovimattoon ja kaikenkirjaviin kalusteisiin.

Ensimmäiseksi siirretään kirjat. Tutkimusten mukaan kirjat kotona lisäävät lasten älyllisiä kykyjä. No meiltähän tätä "kehittävää" luettavaa löytyy: "Herkkuja riistasäilykkeistä", "Shoppaholic", "Oman koiran hoito", "Hevosen hoito", "Akvaarion hoito", "Kukko kananlihalla ja muita koululaisvitsejä" ym. Kalat hyppäsivät taivaalliseen uima-altaaseen vuosia sitten, koira kuoli ja hevosta ei ole koskaan ollutkaan. Pikkuseikkoja. Mitä sitä ei säilyttäisi lastensa älyllisen kehityksen vuoksi. Astmakin kehittyy siinä sivussa. Äkäinen pölymäärä lehahtaa ilmoille kun kirjoja siirrellään.

Kirjahyllyillä tehdään minulle ja Valokuvaajalle työtilaa ja Ms van Hollandille nukkumatilaa. Ihanan kekseliäs tilaratkaisu! Just. Kirjahylly on iso ja hyvä väliseinä. Täytyy vain toivoa ettei Ms van Holland potkaise sitä nurin nukkuessaan. Tulee ruumiita

Kun kirjahyllyllä on viety puolet olohuoneesta, tungetaan jäljelle jäävään tilaan sohva, ruokapöytä, lisää kirjahyllyjä, kaksi levysoitinta, kolme CD soitinta,  vinyylilevyjä, muita levyjä, kaapillinen värejä, dioja, valokuvia, piirrustuksia, papereita, lankoja, kangastilkkuja, valokuvaajan palkinnot ... you name it!


Perushamsterin pesäkolo eli eteinen tyhjennetään. 


Seilorilapsi muuttaa pienempään huoneeseen.

Keittiö on jo aikalailla putz blank.

Valokuvaaja on ajoittain epätoivoinen sen suhteen, että mahdutaanko me kaikki oikeasti tähän. Mahdutaan. Varmasti. Parin viikon kuluttua täällä on jo joulurauha.

Ja mitä ns. hihojen heilutteluun tämän muuton merkeissä tulee, niin tästä lähtee .... 

via

Yömietteitä

via

Valokuvaaja on työkeikalla. Minä en saa nukuttua.


Hyvä aika harjoittaa ihmiskunnan vihollista numero yksi: yöllä ajattelua. Yöllä kun kannattaa miettiä erityisesti rahatilannetta, työtilannetta, YT-neuvotteluja, terveyttä, onnettomien naisten autokolareita, kuolemaa, yleensäkin kaikenlaisia puutteita, vajeita ja muita toivottomuuksia.


Nyt en kyllä synkistele. Mietin ihan tavallisia asioita tai ainakin sinnepäin. Huomisen päivän tekemisiä. Ei ihan hyvä ajatus sekään. Sitä miten helposti arkipäivässä jätän ne asiat, jotka ovat minulle tärkeitä, omat jutut, joihin juuri nyt pitäisi käyttää aikaa. "Pitäisi" - tiedä siitä pitäisikö, mutta ehkä olisi hyvä tehdä niin.

Yhtäkkiä en enää edes muista, mitä pidin tärkeänä vielä jokin aika sitten.  Aika täyttyy muilla jutuilla, arkiaskareilla.

Vaan eipä tämän nyt tarvitse näinkään olla. Mitä jos vain päätän.
Pidän kiinni tanssitunneista. tänään en sinne ehtinyt. Nukun tarpeeksi. Käyn lääkärissä. Oikeasti valitan sille kaikki vaivani, vaikka miten luulosairaat ja mitättömät.  Syön kunnolla. Kirjoitan ja piirrän. Teen ne vaatteet mitä olen aikonut tehdä jo pitkään. Laulan joka päivä ainakin yhden laulun. Opettelen tekemään noita liikkuvia gif -kuvia ihan itse. Eiköhän tämä tästä. Nyt nukkumaan. Huomenna lähdemme aikaisin aamulla ajamaan kohti Kangasniemeä.

Syksy

Aurinkoiset lämpimät päivät hävisivät jonnekin. Auringonlaskut tulivat aikaisemmin ja aikaisemmin. Aamuvaloa sai odottaa oikeaan aamuun asti. Vesi muuttui harmaaksi ja kylmäksi. Aamu-uinti särki nilkkoja. Rantatuolit kannettiin varastoon. Saunan vesipata tyhjennettiin. Veneet vedettiin rantaan. Ovet lukittiin. Kesä alkoi pääsiäisestä ja loppui nyt.  Mitä väliä millään kalenterilla on.

Syksy tuntui päättymättömältä tehtävälistalta: hae töitä, mieti muuttoa, siivoa kaapit, hoida ja järjestä, liiku ja syö. Miten tämä tällaiseksi suorittamiseksi meni. Mietinnässähän on hyviä uusia kuvioita. Ehkä tämä kaikki vain vaatii keskittymistä. Monen asian hoitamisessa yhtaikaa ei ole mitään hyvää.

Kesästä jäi syksyyn myös uudestaan löydettyjä juttuja. Loppukesällä piirsin. Kiitos Valokuvaajan.  Aluksi ajattelin, että mitä turhia, Valokuvaaja ja muut tekevät sen paljon paremmin kuin minä, en kehdannut edes yrittää, mutta sitten vain aloitin.  Ja muutama päivä sitten löysin uudestaan langat.  Ja kirjoittamisen. Ja tanssin, vaikka sitä en ole jättänytkään pois. Nyt lattialla odottaa iso vanerilevy, johon rupean leikkimään Georgia O´Keeffeä

Valokuvajaalle olen muutenkin kiitollinen hyvästä kesästä, vietetystä ajasta. Samalla toivon pitkämielisyyttä. Minä vasta opettelen tätä suhdetta.

Kuvat: MS

Pääsiäistä odotellessa

" Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä. "
(Loru Kannakselta, kuva NS / Pyhän Herman Alaskalaisen kirkko, Tapiola, Espoo)

Checklist Charlie

Kone täyttyy check -listoista.  Paperia jos jonkinmoista ajelehtii pöydällä. Lähes aina mukana olevassa kalenterissani on allekain yksittäisiä sanoja, joiden perässä on toistaiseksi pitkä poikkiviiva: aamupalat, astiat, kysy Lotta, äänentoisto, sovi päivä, checkaa tiedote, kysy Erica, postaa Nora, soita C-H, tarkista Mikael  .... Onneksi olen listoja kirjoittelevaa tyyppiä.

Kun checkaukset on tehty, niin elokuussa lähetetään ladyt merelle ESF Lady Sailin merkeissä.  

Heinäkuun lopulla on jo luvassa mahdollisuus purjehdusharjoitteluun Lady Sail Clinicissä.

Kahvikuppi muuttukoon kohotetuksi kuohuviinilasiksi purjehtivien naisten, heidän tukijoukkojensa ja tekevän ladysail -tiimin kanssa, kun tuona elokuun lauantaina takana on hyvä purjehduspäivä ja paljon hyvää mieltä.

Sitä odotellessa - lisää kahvia! 

via nighttattoo

Valentine´s hangover

VIA

Oikeesti. Taas kerran. En juuri välitä Ystävänpäivästä. Parempi tietty sekin kuin ei mitään, mutta jos valita pitää, niin mieluummin vanhakantainen, amerikkalaisten elokuvien Valentine´s Day, romanttisen rakkauden päivä ja elämän romanttiset ylellisyydet, kuin käytännölliseltä kuulostava Ystävänpäivä.

Ystävänpäivän johdosta puimme kuitenkin perjantaina vaaleanpunaisen skumpan äärellä niin rakkautta, ystävyyttä kuin lentolippujen hintaa. Lopputulemat: ihastuksen puuskassa ostetut lentoliput tulevat sikakalliiksi, rakkautta varmasti on - jossain, "ollaan vaan ystäviä" on keskimäärin typerin, vaihtoehtoisesti surullisin ja epätasa-arvoisin lause, minkä nainen voi miehen suusta kuulla - paitsi silloin harvoin kun oikeasti ollaan ystäviä. Ja silloin asiaa ei tarvitse edes lausua ääneen. Ja huom. me puimme nyt asiaa naisen kannalta.

Se romantiikka -osio sitten. Mihin se hävisi? Missä vaiheessa elämästä tuli näin kovin käytännöllistä?  Mihin ovat kadonneet pienet ritarillisuudet? Mihin hävisi romantiikkaan liittyvä miellyttävä epäkäytännöllisyys, järjestelyt ja päiväunelmat? Mihin ovat jopa kirjallisuudesta kadonneet kreivi Vronskyt, mr Darcyt ja mikä sen Shopaholicin miehen nimi nyt olikaan ja ne kaikki muut ritarit? Tosin Tolstoin Vronsky oli viittä vaille ymmärtämätön nilkki, vaikka ei Annakaan loppuvaiheessa mikään suoranainen mielenterveysmainos ollut, ja Bridget Jonesin Darcy - puhumattakaan Jane Austenin Darcysta - on tainnut kuolla kupsahtaa. Mutta silti ....no, ensi vuonna on uusi Valentine´s day.

Mikä muuten on romanttisin kirja minkä olet lukenut?

Pari päivää kotona

via

Pari päivää kotona. Toinen päivistä sairaslomaa ja nuhakuumetta, toinen virallista vapaata ja nuhakuumetta. Kahvia, teetä, mehua, appelsiineja, naistenlehtiä, Facebookia, päiväunia, vanhoja tv-sarjoja. Ei tanssitunteja. Ei paljon muutakaan. Huonon Terveyden Päivät osuivat vielä pojan hiihtolomaviikolle. Harmi.

Toisena päivänä paikallisessa terveyskeskuksessa myös pala kaulalta näytteeksi ihan muista syistä. En ole kovin terveysorientoitunut ihminen, niin että brutaalisti sanottuna v...ttaa koko juttu. Toisaalta v...ttaa myös se järjetön väsymys, joka on ollut jo pitkään, ja mikä on osasyy siihen, miksi mitään paloja lähdettiin ottamaankaan.

Se pala on nyt kuitenkin otettu, kaulalla on pieni mustelma. Aika palata tasapainoon.

20 ensimmäistä sekunttia

Olemme muutaman naisen kanssa luomassa Tapahtumaa. Lähdimme liikkeelle pienestä, keskusteluista rantakalliolla, satunnaisista heitoista "pitäis olla ehkä joku sellainen ....", "mitä jos olis ....", "mitä jos ....", "olis kiva jos ...." . Jotenkin lauseet muuttuivat muotoon "no jos tehdään ...." ja lopulta muotoon "no nyt ruvetaan tekemään ....". Ehkä aika, elämä ja Saku Tuominen ovat meille lopulta opettaneet, että jos ei tehdä nyt, ei tehdä ehkä ikinä. Saku Tuomiselta tulee näkemys 20 ensimmäisen sekunnin merkityksestä tekemiselle: tee heti jotain, muuten se jää tekemättä - go for it, baby.

Nyt on edetty Tapahtuman toteutuksessa jo hyvän matkaa. Paljon on vielä mietittävää, huomioitavaa, selvitettävää, ratkaistavaa, tehtävää, tiedotettavaa. Porukkaa, tukiryhmää, on alkanut koostua ympärille. Me saamme tästä jotain aikaiseksi. Tulee valmista.

Tapahtuman teko on saanut minut miettimään tekemisen esteitä ja rajoja, epäonnistumista taas kerran. Kun vuosia sitten tein seminaarityön epäonnistumisen sallimisesta työelämässä oli lopputulos: epäonnistuminen ei ole sallittua kuin miespuoliselle poliitikolle ja Matti Nykäselle.

Onneksi aika muuttuu, tekijät ja toimijat sen myötä.  Designliike Palonin ja Minna Särelän tsemppaaminen yrityksensä puolesta on viime viikkojen ajatuksia herättävin teko mitä tulee tekemiseen, yrittämiseen, menestyksen mittareihin ja epäonnistumisen määrittämiseen. Palonin aikaansaama "kansanliike" kyseenalaisti ne kaikki. Hyvä näin. Ehkä tästä, yhteisörahoituksen tulemisesta, Ravintolapäivistä, Wannabeballerinoista ja ties mistä lähdetään keveämpään, pelottomanpaan yhteiskuntaan.

Ja tekemisestä puheen ollen: heräsin aamulla ajatukseen että tarvitsen ompelijan. Ompelijan, joka osaa kaavoittaa ja jolla on ehdottomasti parempi värisilmä kuin minulla. Sitten pitäisi vielä pystyä maksamaan tuolle ihmeelle palkkaa.

20 ensimmäistä aamusekunttia menivät siihen. Teot puuttuvat vielä.

Via

Tänään

Tänään en tee purjehdusprojektia, en opiskele, en huolla kirpparitavaroita, en kirjoita, en siivoa.

Tänään minulla ei ole paljon ihmisiä ympärilläni, ei paljon puhettakaan, ja vielä vähemmän mitään sanottavaa.

Tänään nukun pitkään, katson TV-sarjojen vanhoja jaksoja, luen kirjaa siihen asti kun se sovinnolla jaksaa kiinnostaa, selailen vanhoja lehtiä, ostan kimpun tulppaaneita, nukahdan viltin alle.

Tänään olen pitkään saunassa ja kirjoitan tyynykirjaa.  

Eilen huomasin, että päivistä on tullut jo pidempiä.

Minulla on rauhallinen olo.
Toivon koittavan yhtämittaisen onnellisen arjen. 
- Risto Rasa, Hiljaa, nyt se laulaa.

kuva via nighttattoo

Bysanttimorsian

Christian Dior: “Deep in every heart slumbers a dream. The couturier knows it: every woman is a princess." (Kuva: http://home-biba.blogspot.fi/ 16. january 2014)

Aloitetaan tämä vuosi perinaisellisella aiheella: häät.

Viime blogini "bysanttiruhtinatar" kirvoitti koko joukon keskustelua siellä ja täällä. Asian ydin oli, että jos oikeasti menee vielä 40 - 50 - 60 vuotiaana ensimmäisen, toisen, kolmannen, lukemattomamman kerran naimisiin, niin mitä ihmettä häihinsä panee päälle.

Perisynkisteljiä halusi asian hoidetuksia 70 -lukuiseen tyyliin "nopeesti vaan maistraatissa ja se siitä". Mottona: jakkupuku piisaa kaikkeen ja se on jo kaapissa. Osa halusi koko hörhöbaletin. Loput olivatkin sitten ihan pihalla.

Perisynkistelijää lukuunottamatta kaikki halusivat juhlat. Tavallinen juhlapuku tuntui tylsältä tilaisuuden laatuun nähden. Kukaan ei halunnut näyttää "morsiammen äidiltä" omissa häissään.

Vaikka maailma muuttuu, niin hääpukumaailman päätähti on edelleen 20 + , kalpea, hoikka ja ainakin jollain päähöristyksellä varustettu. Jos siinä päähöristyksessä näyttää alaikäiseltä Camilla Parker Bowlesilta niin kuka välittää. Kauneus tai kauheus on katsojan silmässä ja siellä se pysyköötkin. Niin julma ei ilkeinkään sukulaistäti saa olla, että jollain typerällä vaatehuomautuksella pilaa nuoren ihmisen ainutkertaisen juhlan.

Maailman hääparit kuitenkin vanhenee. Iso osa uusiomorsiammista on timmissä kunnossa ihan mihin pukuun vaan: lyhyttä, avonaista, valkoista, hihatonta, sinä nimeät - kaikki käy.

Mutta se porukka sitten, jolle valkoinen väri ei sovi, huntu on vitsi, muut hörsöt enimmäkseen hölmöjä, pitkä puku ei tunnu omalta, mutta sitä ei tee lyhytkään puku, kanankaula ei kestä avointa dekolteeta, rintavarustus on tyyppiä "silikonia K-kaupan kassissa", tai sitten ihan päinvastaista, käsivarsissa on salakujeltettu velliä jo vuosia ja säärissä suomalaisugrilainen perimä kulminoituu potenssiin kymmenen. Ja sitten vielä "same-sex marriage" -pukukoodit. Tee nyt tälle joukolle sitten hääpuku!

Huvikseni googlasin aiheesta. Ei löytynyt oikein mitään. En aio päätyä hääbloggariksi, mutta olisi kiinnostavaa kuulla lukijoiden ideoita ja mielipiteitä aiheesta!

Kuva http://24.media.tumblr.com/tumblr_m2un6hadG11ql2bgho1_500.gif