Christmas in Porvoo

Photo: Tourist office of Porvoo

Pictures from Porvoo, my old hometown, are so beautiful and romantic, that I just have to publish them here. Some of the pictures are my own, some of them can be found here. 

Photo: Tourist Office of Porvoo

Photo: Tourist office of Porvoo

Photo: Nikolas

Photo: Tourist Office of Porvoo

Photo: Tourist office of Porvoo

 

Photo: Nikolas

Photo: Tourist office of Porvoo

Photo: Nikolas

Christmas table from Galleria Rahling.  One of my favorite shops in the Old Town. Photo: Nikolas.

Saturday morning fever - olisikohan Marsissa elämää

New job, new hobbies, new thoughts and studies ...  
----------------------------------------------------------------------------------
Uusi työ odottaa  vuodenvaihteessa. Seurauksena uudesta työstä on se, että työ ja työmatkat vievät jatkossa lähes kaiken ajan. Onneksi pitkät junamatkat voi meditoinnin lisäksi käyttää muuhunkin kuin ikkunasta tuijotteluun. Voi lukea taidehistorian tenttiin, tehdä heprean läksyt, lukea venäjää, hakea inspiraatiota sisustus- ja muotilehdistä, kirjoittaa kirjan, surffata netissä - siis jos hankin minikannettavan, jolla on myös hyvä kirjoittaa - lukea kirjan, kirjoittaa blogia, perustaa verkkolehden, tehdä käsitöitä, syödä eväitä .... Vapise Hanko. Fifty shades of  Hanko odottaa ilmestymistään. Kiitos pitkien työmatkojen.

Pohdimme Nurkkanaapurin kahvipöydän ääressä mennä päivänä, että haluamme uuden naistenlehden, analyyttisemmän lehden naisten elämästä kuin nämä nykyiset. Gloria feat. Suomen Kuvalehti. Vogue feat. the Economist. Jotain. Journalistinen yhdistelmä laatulehdistä, on jutun aiheena sitten muoti, terveys, politiikka, talous tai mikä ikinä. Ainakin yksi asia on varmaa: minusta ei ikinä tule minkään lehden oikolukijaa tällä kielioppiosaamisella.

Toinen tuttava peräänkuulutti Facebookissa feministipuoluetta Suomen Minnat. Nimi on hyvä. Kunnianosoitus Minna Canthille. Odotellaan mitä osaavat naiset saavat aikaiseksi.

Lapsikin sai koulutehtäväkseen haastatella henkilöä, joka on elänyt jonkin maailmanmenoon vaikuttaneen ajanjakson, tapahtuman läpi. Lapsella olisi ollut mielenkiintoa tehdä haastattelu Lähi-Idän konflikteista, mutta sopiva haastateltava kieltäytyi lopulta. En oikeastaan hämmästynyt. Täydellä halveksunnalla ja brutaalisti sanottuna sodat ovat niin perseestä, että on kamalaa ajatella Lähi-Idässä, osissa Afrikkaa ja muuallakin kasvavan sukupolvi toisensa jälkeen ennakkoluulojen, vihamielisyyksien, milloin minkäkinlaisen propagandan, pelon ja epäluulojen ilmapiirissä. Millä puolella aitaa ikinä oletkin, sillä ei ole asiassa mitään merkitystä. 

Onkohan Marsissa elämää .... http://www.youtube.com/watch?v=v--IqqusnNQ ?

Tämän aamun tajunnanvirtablogini vaatii kyllä toisenkin linkin. Sen Saturday Night Feverin! http://www.youtube.com/watch?v=f7oEdmZiMsU&feature=related 

Confessions on the dance floor

Tarinaa tanssimisen tuskasta, kun tanssija kuuluu samaan ikäryhmään kuin Madonna.  
--------------------------------------------------------------------------
Sometimes dancing is nothing but pure agony. You are feeling clumsy, slow and have absolutely no sense of rhythm. Your short term memory leaves a lot to be desired while practising a new set of movements. Everyone else seems to be doing  allright. At the end you are just trying to survive through the class.

And then there are those days when different parts of your body are aching and preventing you from doing this and that. The amount of kinesiology tape you wrap around your feet, ankles and wrists could easily support a pharmacy for sometime. A professional dancer said once, that if you wake up one morning without any pains somewhere in your body, you are probably dead. Don´t know about that.

And then you think of quitting it all. It doesn´t seem to make any difference what kind of dance you choose, modern, classic, jazz , after the class you still feel like a fish out of water. Joy of dance – screw you.

But you won´t quit. You just have to accept your limitations and do your best.

In my case it means, that I am now more than 30 years older than when I first started dancing. There was also a break of almost twenty years before I found and could attend a dance class again. Age is not a limitation, but it certainly makes a difference, if you have been dancing for the last twenty years or you are just a beginner.

I am also a slow learner when it comes to dancing. I just have to take my time and repeat, repeat, repeat … It also means that the moments of success are quite rare: it just takes time to catch the moments, when you feel your soul dancing, not just your body.


Inspite of the difficulties and the moments of dissatisfaction I still think that one fine day I ´ll find the rhythm and the movement, that comes right out of my soul. I dream of the day, when I can really and honestly express something through dancing, to perform, not just struggle through the class. Until then - I go training, training, training as often and as much as I can.