20 ensimmäistä sekunttia

Olemme muutaman naisen kanssa luomassa Tapahtumaa. Lähdimme liikkeelle pienestä, keskusteluista rantakalliolla, satunnaisista heitoista "pitäis olla ehkä joku sellainen ....", "mitä jos olis ....", "mitä jos ....", "olis kiva jos ...." . Jotenkin lauseet muuttuivat muotoon "no jos tehdään ...." ja lopulta muotoon "no nyt ruvetaan tekemään ....". Ehkä aika, elämä ja Saku Tuominen ovat meille lopulta opettaneet, että jos ei tehdä nyt, ei tehdä ehkä ikinä. Saku Tuomiselta tulee näkemys 20 ensimmäisen sekunnin merkityksestä tekemiselle: tee heti jotain, muuten se jää tekemättä - go for it, baby.

Nyt on edetty Tapahtuman toteutuksessa jo hyvän matkaa. Paljon on vielä mietittävää, huomioitavaa, selvitettävää, ratkaistavaa, tehtävää, tiedotettavaa. Porukkaa, tukiryhmää, on alkanut koostua ympärille. Me saamme tästä jotain aikaiseksi. Tulee valmista.

Tapahtuman teko on saanut minut miettimään tekemisen esteitä ja rajoja, epäonnistumista taas kerran. Kun vuosia sitten tein seminaarityön epäonnistumisen sallimisesta työelämässä oli lopputulos: epäonnistuminen ei ole sallittua kuin miespuoliselle poliitikolle ja Matti Nykäselle.

Onneksi aika muuttuu, tekijät ja toimijat sen myötä.  Designliike Palonin ja Minna Särelän tsemppaaminen yrityksensä puolesta on viime viikkojen ajatuksia herättävin teko mitä tulee tekemiseen, yrittämiseen, menestyksen mittareihin ja epäonnistumisen määrittämiseen. Palonin aikaansaama "kansanliike" kyseenalaisti ne kaikki. Hyvä näin. Ehkä tästä, yhteisörahoituksen tulemisesta, Ravintolapäivistä, Wannabeballerinoista ja ties mistä lähdetään keveämpään, pelottomanpaan yhteiskuntaan.

Ja tekemisestä puheen ollen: heräsin aamulla ajatukseen että tarvitsen ompelijan. Ompelijan, joka osaa kaavoittaa ja jolla on ehdottomasti parempi värisilmä kuin minulla. Sitten pitäisi vielä pystyä maksamaan tuolle ihmeelle palkkaa.

20 ensimmäistä aamusekunttia menivät siihen. Teot puuttuvat vielä.

Via