tiistai 2. lokakuuta 2012

Syksy


Kaikki mitä kesään mahtuu on nyt tehty. Veneet on purjehdittu laitureihin odottamaan seuraavaa kevättä. Syksyiset auringonlaskut värjäävät taivaan ja meren lilan eri sävyillä. Vedet kylmenevät hiljalleen. Melkein sormin kosketeltava hiljaisuus hiipii saarten rannoille. Jossain horisontissa vilkuttaa poijuvalo satunnaiselle merellä kulkijalle.

Matka rantaan tuntuu jo toisenlaiselta. Tien varrella huomaa peuran, ketun, upeat auringonlaskut, huikean sateenkaaren ja puun runkojen paljastumisen tippuvien lehtien alta. Pian maisemaan tulee jäätyneen meren hiljaisuus.

Matkan varrella olevan talon katto on pudonnut sisään ties koska. Puutarha talon ympärillä rehottaa omiaan. Pihalle jätetyt tynnyrit ruostuvat puiden juureen. Rappuina toimineet ratapölkyt ovat paikallaan, ja vanhat puutarhakasvit sinnittelevät syksyä vastaan kallionkoloissa. Viimeiset auringonsäteet heijastuvat puutarhan  maatuviin lehtiin.

Oksien rasahdus kertoo etten ole ainoa kulkija. Kaksi peuraa seisoo hiljaa puutarhassa pian jo lehdettömien puiden alla. Miten kauniita ne ovat laskevan auringon kajossa. Tuijotan niitä ja ne tuijottavat minua. Kukaan meistä ei liiku. Paikka tuntuu hyvältä. On tullut syksy. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti