Kirjoitin jokin aika sitten, että mökillä wc-käyntikin on projekti. Nyt tästä elämästä vasta projektia tulikin eikä missään mökillä. Ranne murtui ja ihan kaupungissa ollaan.
Eihän tämä mikään henkeä uhkaava tila ole, onneksi, mutta muuten vain kiusallista. Kaikista kokeilluista urheilulajeista, laskuvarjohypystä ties mihin, huolimatta, ei ole ikinä ennen ollut luita poikki. Nyt kompastuin pyörätien ja jalankulkuväylän erottamiseksi suunniteltuun katukiveykseen. Outoa oli suunnittelu sillä kohdin. Länsisatamaan menevä jalkakäytävä on vaarallinen. Poika notkahti ensin samalla kohtaa väistäessään vastaantulijoita, minä perässä vähän ajan kuluttua. Siinä missä nuori mies vain notkahti, minä lensin tavaroineni suoraan ranteeni päälle. Varsinainen capoeira harjoitus sekin.
Pari päivää sitten ranteen luut paikattiin titaanilevyllä. Töölön päivystykselle, päivystysosastolle ja leikkurille kiitokset.
Nyt naputtelen tätäkin tekstiä vasemmalla kädellä hiljaa hissukseen. Samalla tulen aina välillä hipaisseeksi kipsikädellä koko tekstin näkymättömiin. Vasurina olo vaatii vielä lisätreeniä.
Kesä menee tässä. Suunnitteilla oli tehdä Valokuvaajan harrikalla lyhyt reissu Valamon luostariin, mutta se siirtyy tulevaisuuteen.Tarkoitus oli myös vähän piirrellä, tehdä vaatteita ja kirjoittaa. Ei sitten. Samoin saunaan ja uimaan ei kipsin kanssa oikein voi mennä. Se sulaa pois. Pikku aamudoppaus käpälä kohti taivasta lienee silti mahdollinen kunhan rantaan pääsen.
Kotkan, vai Pyhtäänkö se on, Kaunissaaressa ehdittiin sentään käydä. Ikuista maallemuuttajaa jäi polttelemaan siellä myynnissä ollut vanha, "monien mahdollisuuksien" koulu. Nyt en vain jaksa tutustua niihin kaava- ym tietoihin, joita kiinteistövälittäjä lähetti vähän aikaa sitten. Kättä varten saadut kipulääkkeet taitaa oikeasti väsyttää.
Muutaman viikon päästä saan kipsin pois niin eiköhän tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti