Mökit rapistuvat. Niiden ylläpito edellyttää aikaa, rahaa ja mielellään jonkun verran rakennus- ja lvi -alojen, maanviljelyn, kaavoituksen ym tuntemusta. Joku perikunnasta ehkä haluaisikin myydä oman osansa pois, mutta perheen muut köyhäkkeet eivät pystykään tuota osaa lunastamaan. Toinen haluaa myydä koko roskan pois, ja se taas on toiselle asianosaiselle orvoksi jäämiseen tai huonoon avioeroon verrattava kokemus. Jotkut onnistuvat perustamaan mökkirahaston. Toiset tekevät kunnossapitosuunnitelman ja nimet alle vaan. Jotkut harvat onnekkaat pystyvät rakentamaan tontille tai sen läheisyyteen jokaiselle oman mökin.
Mökin perineellä jälkikasvulla on jokaisella oma elämänsä ja perheensä. Toisten elämät ja perheet eivät välttämättä sen "oman elämän" ja perheen kanssa natsaa. Martat ja Mariat voivat käydä raivokkaita yhteenottoja aiheesta kuka teki, mitä ja milloin mökin hyväksi ja etenkin siitä, kuka ei tehnyt mitään. Toisen tapa maata päivät päästään rantakalliolla ärsyttää äärimmilleen sitä, joka kokee tiskaavansa kantovedellä koko suvun astiat. Lapsuuden ajan epäoikeudenmukaisuudet kärjistyvät halkopinon paikkaan.
Perheen sinkkujäsenet taas kokevat olevansa vaiennettuja tässä mökkiseurakunnassa, koska mitä he tietävät lapsiperheen lomanvietosta. Käykööt mökillä marraskuussa kun muut ovat lomansa pitäneet.
Ja sitten ovat vielä bonuslapset, uusio-perheet ja koko aviobaletti, muista suhteista puhumattakaan, tunkemassa itseään tuohon alunperin ydinperheelle suunniteltuun kesäidylliin.
Nuo lapset, aviosäätyyn katsomatta, vävyt, miniät ja erilaiset avot ovat luku sinänsä. Tuo grillitulien taustajoukko, joka suu auki seuraa kielenkannat huippuunsa virittäneen sisäpiirin punaviinillä terästettyä kiistaa tulevan kattoremontin tekotavasta. Lapset poistuvat tai poistetaan yleensä illan mittaan enemmän tai vähemmän sovinnolla paikalta. Vävyille, miniöille, erisarjaisille avoille taas tokaistaan olan yli:"Tää ei nyt sitten mitenkään koske sua eikä johdu susta. Tämä juha-kari-aapo-riina-maria ei vaan nyt tajua että sen pitää jo jotenkin ottaa enemmän vastuuta tästä touhusta, kun se ei oikeestaan ole koskaan elämässään ottanut mitään vastuuta mistään. Ota sä vaan lisää viiniä!". Lasi punaviiniä kädessä ja auringonlaskua grillikäryn sumentamin silmin katsellessa ei asialla juuri olekaan henkilökohtaista merkitystä.
Tietenkin on se ryhmä vävyjä, miniöitä, avoja jotka myös haluavat kantaa kortensa kulloiseenkin kuumaan grillikeskusteluun: "Asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta kyllä meidän perhe on ...... ". No, milloin mitäkin, enimmäkseen tehnyt jo kaiken voitavansa, vaatii kiitosta, huomiota ja huomattavia lisäoikeuksia tässä Moran kivien kuninkaanvaaliin verrattavassa keskustelussa mökkivaltion hallinnasta ja sen edellyttämistä manöövereistä.
Joskus vuosia sitten omassa perheessäni mietittiin juristin apuun turvautumista mökkiasioissa. Järki voitti. Toisessa perheessä aiheesta syntyi vuosikymmenien sukuriita. Kolmannessa mökki jäi käyttämättä ja myytiin lopulta vapaa-ajan tonttina eteenpäin. Tuttavaperhe jakoi käyntivuorot perintömökille. Kai jossain jotkut elävät auovoista sukurakkautta mökilläkin, mutta kovin yleistä se ei taida olla.
HS:n toimittaja Anna-Stiina Nykäsen twitter -kommentia aiheesta lainaten:" Miten niin mökillä ihminen on oma itsensä?". Ei ainakaan sukumökillä.
Mökin perineellä jälkikasvulla on jokaisella oma elämänsä ja perheensä. Toisten elämät ja perheet eivät välttämättä sen "oman elämän" ja perheen kanssa natsaa. Martat ja Mariat voivat käydä raivokkaita yhteenottoja aiheesta kuka teki, mitä ja milloin mökin hyväksi ja etenkin siitä, kuka ei tehnyt mitään. Toisen tapa maata päivät päästään rantakalliolla ärsyttää äärimmilleen sitä, joka kokee tiskaavansa kantovedellä koko suvun astiat. Lapsuuden ajan epäoikeudenmukaisuudet kärjistyvät halkopinon paikkaan.
Perheen sinkkujäsenet taas kokevat olevansa vaiennettuja tässä mökkiseurakunnassa, koska mitä he tietävät lapsiperheen lomanvietosta. Käykööt mökillä marraskuussa kun muut ovat lomansa pitäneet.
Ja sitten ovat vielä bonuslapset, uusio-perheet ja koko aviobaletti, muista suhteista puhumattakaan, tunkemassa itseään tuohon alunperin ydinperheelle suunniteltuun kesäidylliin.
Nuo lapset, aviosäätyyn katsomatta, vävyt, miniät ja erilaiset avot ovat luku sinänsä. Tuo grillitulien taustajoukko, joka suu auki seuraa kielenkannat huippuunsa virittäneen sisäpiirin punaviinillä terästettyä kiistaa tulevan kattoremontin tekotavasta. Lapset poistuvat tai poistetaan yleensä illan mittaan enemmän tai vähemmän sovinnolla paikalta. Vävyille, miniöille, erisarjaisille avoille taas tokaistaan olan yli:"Tää ei nyt sitten mitenkään koske sua eikä johdu susta. Tämä juha-kari-aapo-riina-maria ei vaan nyt tajua että sen pitää jo jotenkin ottaa enemmän vastuuta tästä touhusta, kun se ei oikeestaan ole koskaan elämässään ottanut mitään vastuuta mistään. Ota sä vaan lisää viiniä!". Lasi punaviiniä kädessä ja auringonlaskua grillikäryn sumentamin silmin katsellessa ei asialla juuri olekaan henkilökohtaista merkitystä.
Tietenkin on se ryhmä vävyjä, miniöitä, avoja jotka myös haluavat kantaa kortensa kulloiseenkin kuumaan grillikeskusteluun: "Asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta kyllä meidän perhe on ...... ". No, milloin mitäkin, enimmäkseen tehnyt jo kaiken voitavansa, vaatii kiitosta, huomiota ja huomattavia lisäoikeuksia tässä Moran kivien kuninkaanvaaliin verrattavassa keskustelussa mökkivaltion hallinnasta ja sen edellyttämistä manöövereistä.
Joskus vuosia sitten omassa perheessäni mietittiin juristin apuun turvautumista mökkiasioissa. Järki voitti. Toisessa perheessä aiheesta syntyi vuosikymmenien sukuriita. Kolmannessa mökki jäi käyttämättä ja myytiin lopulta vapaa-ajan tonttina eteenpäin. Tuttavaperhe jakoi käyntivuorot perintömökille. Kai jossain jotkut elävät auovoista sukurakkautta mökilläkin, mutta kovin yleistä se ei taida olla.
HS:n toimittaja Anna-Stiina Nykäsen twitter -kommentia aiheesta lainaten:" Miten niin mökillä ihminen on oma itsensä?". Ei ainakaan sukumökillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti