maanantai 4. helmikuuta 2013

Rakas VR

Rakas VR!

Kirjoitan sinulle, koska tunnen tarvetta pohdiskella hiukan suhteemme laatua. Tiedän kyllä, että haluaisit minun lähestyvän sinua etäisemmin epostin avulla, tai vaikkapa valmiiksi laaditulla kaavakkeella. Sinulla on sellainen luonne. Omasta puolestani täytyy sanoa, että nyt en sellaiseen pysty.

Oletko huomannut, että olen todella riippuvainen sinusta. Riippuvaisuuteni tulee ilmi lähes päivittäin. En välitä vaikka treffimme peruuntuvat vähintään kerran viikossa. Minä en luovuta, vaan sitkeästi odottelen sinua eri asemilla Leppävaarassa, Espoossa, Karjaalla tai Hangossa. Kylmässä, tuulessa, sateessa, lumisateessa, 30 asteen pakkasessa, mikään säätila ei tähän asti ole estänyt minua odottelemasta sinua.

Kerran, kuukauden vanhan suhteemme aikana, olet jättänyt minut jopa keskelle metsää odottelmaan. No, se metsäkeikka johtui siitä, että olit itse estynyt tulemaan ollenkaan treffeillemme ja hankit paikalle korvikkeen. Annoin senkin anteeksi, vaikka en tuollaista kimppakivaa harrastakaan. Oli perjantai -ilta ja ajattelin, että ehdin viikonlopun aikana toipua tapahtuneesta.

Rahan käyttösi minua hiukan huolettaa. Olet hiukan holtiton. Elät kustannuksellani. Maksan mm. sinulle koko ajan pientä ylimääräistä taskurahaa pendolino / IC -juna hintaisena lippuna välillä Leppävaara - Hanko. Pendolino ei tuolla välillä kulje, ja meiltä Espooseen ja Karjaalta Hankoon menee vain niitä raitiovaunutyyppisiä viritelmiä. Ja se lippu maksaa satoja euroja kuukaudessa! Minuahan sinulla ei ole tarvetta vietellä alennuksin tai muin houkutuksin, koska minä palaan aina luoksesi muutenkin. Joku sanoisi että rakastuneet naiset ovat tyhmiä ja sokeita. Niin kai. Olen kyllä yrittänyt keskustella asiasta kanssasi, mutta puhut minut pyörryksiin, ja asia jää siihen.

Tänään olit sitten tyhjentänyt tilini. Veloitit matkalippuni tuplasti. Silloin suutuin. Sain itkupotkuraivarin. Kovasti olet tapahtunutta selitellyt. Soittanuktin olet ainakin kolmeen kertaan, mutta asia on silti vielä kesken. Mietin juuri minkä taloudellisen manööverin nyt suorittaisin, jotta saisin ruokaa. Olin pyörtyä kun näin tiliotteeni.

Yrität tavatessamme vietellä minua myös virvokkeilla. Jotenkin sekin jää usein puolitiehen. Olet sellainen kampurajalka, ettet saa sitä kahvikuppia, milloin mistäkin syystä ja läheskään aina, tuotua. Tavallaan parempi. Minähän sen maksan muodossa tai toisessa.

Juuri äsken tuli tieto, että olit sittenkin palauttanut rahani. Hienoa! Olen kiitollinen! Olen kuitenkin alkanut vakavasti pohtia suhteemme jatkoa. Minä en jaksa tällaista. Tahdon suhteen jossa voin luottaa toiseen osapuoleen. Tämä ei sitä ole. Ja sitä paitsi: sinä haiset!  

2 kommenttia: