Valokuvaaja nukkuu. Minun on noustava ylös. Noustava vain siksi, että en halua menettää hetkeä, kun taivaanrannassa on lupaus uudesta päivästä. Päivästä, mistä emme vielä tiedä mitään.
Aamuvalossa varjot ovat teräviä, valo on kirkas ja kylmä.
Nouseva aurinko ei lämmitä. Päivä lämpenee vähitellen.
Maailma ympärillä on pysähtynyt. Vesi ei liiku. Tuuli ei puhalla.
Maa sinnittelee talvisen karikkeen alta. Poronjäkälä hohtaa harmaina palleroina kallioilla. Mikään ei vielä kuki.
Täällä on hiljaista, karuakin. Vesi on kylmää, rannat syviä. Hiljaisuuden halkaisee vesilinnun ääni järvenselältä.
Tämä kaikki on ollut täällä aina. Minä olen tulokas, viikonloppuvieras.
Saunarapulla on jo lämmin. Rannan pensaissa pikkulinnut huutavat kilpaa aallonmurtajan lokkien kanssa.
Täällä ei ole kiire. Näin kuin on nyt, niin on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti