Kuuhullu vaiko muuten vain yökaheli

 Hanko, Bellevue 2013 (Kuva et copyrights:  Theo Sjöblom)

The worst thing you can do at night is thinking, when you should be sleeping.
--------------------------------------------------------------------------------------------------

Saatoin lapsen eilen iltapäivällä lentokentälle. Lapsi lähti ensimmäistä kertaa ominpäin lennolle minnekään. Kaikki on tainnut mennä hyvin, koska Kööpenhaminasta sen paremmin kuin s/y Navigatoriltakaan ei kukaan ole perään kysynyt. Hyvin ovat nuo purjehdusreissut menneet tähänkin asti. Suotuisia tuulia Tall Ships Racen C-luokkaan etapille Århus - Helsinki.


Äiti sen sijaan vietti kotona unettoman yön. Syynä ei ollut täysikuu, mitä nyt ei edes ole, vaan muu yökaheluus. Syyllistyin ihmiskunnan viholliseen numero yksi: rupesin yöllä ajattelemaan. Siinähän sitten ajattelin aamuun asti, ja aamuyöstä alkoi sellainen päänsärky, ettei tänään Hanko häämöttänyt, vaikka muuten olisin ampaissut jo viiden jälkeen ylös ja lähtenyt polkemaan kohti Espoon keskusta ja Turun junaa.

Mitä ajattelin? Yhdellä sanalla kuvaillen: sekavia. Öinen ajattelu tekee kaikesta ylivoimaista, ongelmista käsittämättömiä ja seuraavasta aamusta kamalan.

Tänään olen yrittänyt palauttaa itseäni takaisin ihmisten ilmoille. Olen miettinyt kaikkia tehokkaita ja vähemmän tehokkaita keinoja tilanteen normalisoimiseksi. Koska rahaa, rakkautta, toisenlaisia sukulaisia, muuta työtä, parempia tai pahempia ystäviä, tai mitä nyt kukakin öiseen aikaan kokee eniten tarvitsevansa, ei yleensä ole noin vain saatavilla, täytyi keskittyä jo vanhoihin ja moneen kertaan läpikäytyihin konsteihin.

Konsti I: nuku. Mitä harvemmin nukun tarpeeksi, sitä useammin näitä henkivaltojen kanssa vietettyjä öitä tuntuu tulevan. Nyt menen viimeistään kymmeneltä nukkumaan, niin kauan kuin näitä viiden jälkeen heräämisiä kestää.Tänään nukuin päivälläkin. Päikkärit ovat taivaan lahja.

Konsti II: keskity. Lasken vaikka varpaitani uudestaan ja uudestaan, keskityn jokaiseen varpaaseen erikseen. Hengitän. Se oikeasti tuntuu auttavan. No joo, hengittämättä jättäminen ei varmasti auta ketään. Keskittymisharjoittelu ei ehkä auta nukahtamaankaan, ei ainakaan minua, mutta päivällä, täysissä järjissä tehtynä se rauhoittaa. Niin tänäänkin. Tuntuu paremmalta ihmiselta. Joku jossain sanoi, että keskittyminen hetkeen, tuoksuihin, väreihin tai vaikka auringon ja tuulen tuntuun iholla, omaan itseen, auttaa silloinkin kun sisustusliikkeen sohvatyyny, jota et todellakaan tarvitse, ja kaupan herkkutiski, mistä myöskään et tarvitse mitään, rupeaa huutelemaan: "Tule tännepäin! Tule tännepäin!".

Konsti III: lakkaa kynnet, kitke kukkapenkki, näperrä jotain. Lopputulos on melkein sama kuin äskeisessä: rauhallisempi olo. Näin on ainakin silloin, kun teen kaiken keskittyneesti ja teen sellaista, mistä muutenkin tulee hyvä mieli, mistä pidän. Yksikin juttu ehkä riittää, mutta tänään minulla on sekä lakatut kynnet että leikattu nurmikko.

Konsti IV: syö. Kahvi, mehu, superjugurtti! Joka aamu! Superjugurtti on turkkilaista tai ihan mitä muuta perusjugurttia hyvänsä, manteleita, mustikoita, raakakaakaota, hunajaa, jotain hedelmää, kaikenlaista. Valitettavsti minulla ei ole annoksesta kuvaa - ja lapsi vei kameran veneelle - mutta laitan tähän linkin Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa -blogin kuvaan. Minun annokseni näyttää melko samalta, paitsi että lisänä on se kaakao. En ole kauhean usein esim. flunssassa. Liekö superjugurtistani apua? En tiedä. Tänäänkin tuo paransi päivääni.

Huomenna töihin, mutta vähän lyhyempään päivään ja illalla puistozumbaan. Iltalukemiseksi on hyvä kirja: Gaile Parkin, Kigalin kakkukauppias. Facebook -tuttava suositteli hyvänmielenkirjana ja sitä se on. Hyvää yötä!