Mieluummin tanssin kuin tiskaan - I rather dance than do the dishes

lauantai 18. toukokuuta 2013

Pikavisiitti Ruotsin länsirannikolle

As a mother of a sailing child I made a short trip to the stony islands of the west coast of Sweden last week. There is a sailing highschool on the island of Öckerö . My son is considering attending that school on those wild and naked but surprisingly lively islands in the archipelago of Gothenburg, We´ll see what happens ...
__________________________________________________________________________________

Purjehtivan lapsen äiti joutuu, tai pääsee, kaikenlaisille reisuille. Nyt mentiin Ruotsiin, erikokoisista kivikasoista koostuvaan Öckerön saaristokuntaan lähelle Göteborgia.

Öckeröön siksi, että siellä on The Koulu. Öckerö gymnasieskola, den seglande gymnasieskolan, purjehtiva lukio. Normaalien opintojen lisäksi osa opinnoista tehdään koulualus T/S Gunillalla, Ruotsin suurimmalla koulutuskäytössä olevalla purjealuksella maailman meriä koluten. Opinnot voi suunnata luonnontieteisiin, sosiaalipuoleen tai merenkulkuun. Mitä ikinä valitsetkin osa opinnoista tapahtuu merillä. Koulu ja T/S Gunilla palkittiin viime vuonna Tall Ships Race -tapahtumia organisoivan Sail Training Internationalin toimesta "Best sail training organization of the year" -palkinnolla.

T/S Gunilla

Öckerö gymnasieskolassa järjestettiin tutustumisilta tuleville oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Työmatkatuttava totesi tutustumiskäynnistäni kuullessaan: "Kiva koulu. Sanot työnantajalle, että pitäis saada kolme päivää lomaa, kun olisi tuo vanhempainvartti -keskustelu ....". Joo, just.

Oli miten oli, lensimme Göteborgiin. Norwegian tarjosi edullisimmat ja ajankohtaan sopivimmat lennot. Muut lentoyhtiöt olivat niin hintavia, että pelkät lennot olisivat napsauttaneet koko kesän kestävän loven talouteen. Inhoan lentämistä joten ei siitä sen enempää.

En ole ennen ollut Göteborgissa, enkä nytkään ehtinyt siitä paljon nähdä. Olen lähes samaa ikäryhmää kuin Svinalängojen ja muutaman muun siirtolaiskuvauksen kirjoittajanaiset, joten Göteborg -kuvani perustuu paljolti Volvon tehtaisiin ja Ullevin maailmantähtiä vetäneeseen stadioniin. Nyt tehdyllä pikakatsauksella paikka vaikuttaa tarjoavan vaikka mitä tekemisen ja olemisen muotoja.

En ole ollut Ruotsin länsirannikon saaristossakaan ennen. Joku joskus tehty lauttamatka Helsingborg - Puttgarden ei ole suoranainen saaristoristeily.

Saaristo yllätti. Kivisyyden ja puuttomuuden osasin ennakoida, mutta se kaikki muu .... Oli kouluja, kauppoja, ravintoloita, hyvinvointipalveluita, jäähalli, kirjasto, terveyskeskus, koko paletti. Äitejä pikkulapsineen, isovanhempia lastenlapsineen. Silloilla tai lautoilla toisiinsa yhdistettyjen saarten kapeilla teillä kurvailivat siniset kaksikerroksiset bussit ja Göteborgiin oli hyvät, tiheät ja julkiset yhteydet. Jos noilla kivikasoilla löytyy noin paljon elämää, niin mikä ihme näivettää suomalaisia rannikkokuntia.

Nyt vain odottelen mitä mieltä lapsi lopulta on ja mitä sitten päätetään. Suomalaiset lukiot eivät ole vielä valintaansa tehneet.15 vuotias on nuori lähtemään yksinään maailmalle, mutta toisaalta ... Katsotaan nyt.

Ja jos vaikka minäkin sitten lähtisin tekemään jotain uutta jonnekin. Kööpenhamina sijoittuisi hyvin: lähelle Öckeröta ja helpon yhteyden päähän Hollannin Utrechtista. Varokaa lapset, äiti tulee! Hihih.

Kuvat: MS / NS

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Muutosta

Kun tytär muutti kotoa, halusin sisustaa koko asunnon uudestaan. Ajattelin, että saisin oman huoneen ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen ja muuta mukavaa.

Raahasin Lundia -hyllyn ja kirjat paikasta toiseen jo samana iltana. Iso sänky siirtyi eri huoneeseen. Pikkutavarat, matot ja muut menivät keveästi perässä.

Puolenyön aikaan kaikki oli tehty.

Sitten se iski. Tajusin, että yksi vaihe elämästä on nyt ohi, niin minun kuin tyttärenkin elämästä. Alkoi itkettää. Tuntui etten mitenkään voi muuttaa huoneiden ja tavaroiden järjestystä, koska "tuleehan se sieltä kuitenkin lomalle kotiin".

Kello neljältä aamuyöllä kaikki oli taas takaisin entisillä paikoillaan.

Vasta viikkoja myöhemmin sisustin uudestaan.

Tänä keväänä nuorenpikin lapsi suunnittelee lähtemistä.

Minä kävin viime viikolla katsomassa uutta asuntoa. Itselleni.

http://www.vivalkv.fi/

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Gif art blog

You´ll find these pictures in RRRRRRRROLL_gif . Watching these pics is like sitting on the floor watching the clothes go around in the washing machine. Have you ever tried that? It is kind of relaxing.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Aamun ajatusleikki

Myytävänä on talo. Talo, josta saa hienon, jos unohdetaan realismi. Unohdetaan putkien uusiminen, salaojitus, ikkunoiden kunnostus, lämmitysjärjestelmän vaihto, sähköjärjestelmän ajanmukaistaminen, katon ja vesikourujen kunnostus sekä talon maalaus. Unohdetaan, että lattiat joudutaan todennäköisesti kaivamaan ylös ja jokunen seinähirsikin vaihtamaan. Unohdetaan kosteusvauriot, väärästä kunnostuksesta johtuvat vauriot ja normaali kuluminen.

Unohdetaan bonuskotielämet: hiiret, muurahaiset, sokeritoukat, puurakenteisiin pesiytyneet mikro- ja makrojyrsijät sekä tornin lepakko. Oikeasti. Talossa on torni! Oletettavasti siellä tornissa on myös lepakko. Ai niin, lepakko on rauhoitettu. Sitä ei voi häätää. Tuon kotibatmanin kanssa on vain elettävä.

Unohdetaan, ettei museovirasto ehkä anna lupaa purkaa suojellusta talosta yhtään osaa, siipirakennusta tai ovea. Unohdetaan, että talo saattaa olla sisältä todella pimeä ja rakenteiltaan ... no, asunnoksi kelpaamaton.

Unohdetaan, että rakennus on lopulta tyhmässä paikassa kahden, lokaalisti hiukan vilkkaamman liikenneväylän välissä.

Unohdetaan, että yhtäkkiä pitäisikin vastata ehkä noin 300m² lämmityskuluista, sähkölaskusta, vesimaksusta ja kiinteistöverosta. Ja siitä kunnostamisesta.

Unohdetaan, että käytännössä varat eivät ehkä riitä moisen rakennelman omistamiseen.

Kun kaikki on unohdettu, niin menoksi. Tältä se nimittäin voisi lopulta näyttää.

Kiitoksia:
http://www.apartmenttherapy.com/ - joka "pelastaa maailman asunto kerrallaan".
http://healing.about.com/
http://bobedre.dk/
http://keltainentalorannalla.blogspot.fi/
http://hviturlakkris.blogspot.fi
http://onesydneyroad.com/blog/

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Being creative, having fun and doing something for my own wellbeing

My media fast is over. Was it for any good, I don´t know. Anyhow I have done a lot of thinking. Mostly some "to-be-or-not-to-be ..." Hamlet kind of thinking , which in my case means "to-do-or-not-to-do-and-what-to-do-if-I-do" over and over again.

There is one thing though of which I am certain. From now on I´ll do something creative, something fun and something for my wellbeing every day. It may sound funny, but because of the long hours of work, I really need to make a decision about that. Otherwise I´ll just do what is necessary for the household and children.

Actually being creative, having fun and one´s wellbeing go together. If I am creative, it is both fun and adds to my wellbeing and vice versa. At least after I have survived the stages of doubt and agony while trying to be creative.

Virginia Woolf once said that "a woman must have money and a room of her own if she is to write fiction'. In my case, I think, I´ll do the writing first and think about money and rooms later. But Virginia, don´t you worry, I´m working on it.

It is time to put the mood board of my life together and fulfill it, fulfill my dreams.

Pics from above left: village of Enäjärvi, Finland; wedding dress from Home; home of my father; a palace somewhere in St.Petersburg; lace from Home; Hanko; dining table from Keltainen talo rannalla; house in Utrecht, Holland; a bridge in Utrecht; Hanko again; from Home; Hanko; a chandelier from I-do-not-remember-where; Hanko; my pillow; detail in Ewa i Walla´s clothing

perjantai 22. helmikuuta 2013

Social media fast


Mind map of the digital age

Fasting, lent, is an essential part of my religious tradition. There are longer and shorter periods of fasting in a year. The main idea - and remember, I am not a theologian - is to give up the things, ideas, doings that trap you in your daily life. From the religious point of view, you just take more time to pray, to repent, to be with your loved ones, to do good, to give alms and to show hospitality, because, as the story goes, you´ll never know, if your visitors prove to be angels. But belive me, that repenting is the tricky part.

After all, this kind of fasting is not so much about food. No fussing around wondering dos and don´ts. There is of course that stuff with milk, eggs, cream, meat .... But anyhow, who wants to eat meat these days when one food scandal is following the other. So 40 days without meat now and then doesn´t make such a big difference in our daily life. But there is a kind of degrowth of meals at our house during the lent.

This lent I am going to start now is a bit different. My days of work end up being 12 hours nowadays, so I simply do need more time. Social media fast may be the way to go. I have a feeling, that this hyperlinked, or at least linked, life of mine takes a lot of my time. And I could spend it on some other way too. I could be reading, not the text on the screen but real books, painting instead of just tuning my photos on my computer, singing and not just watching YouTube videos, though I usually sing along, and I really don´t need to be "branding" myself on Facebook every day, or actually repeatedly during the day. It is fun but ....

It may sound odd, but I also have to learn myself to concentrate on things in a new way, to have time for meditation and to see what is to become out of it. I just have to put a kibosh on the stream of overwhelming ideas, images, links and time spent on the computer. My computer is a good servant but a bad master.

It is said, that you shouldn´t tell anyone about your fasting, but this time I did an exception. See you at easter holidays.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pari hidasta päivää Hangossa

Vietimme pari päivää Hangossa. Talvihiljainen kaupunki. Seitsemältä illalla kadut olivat jo tyhjiä. Jään ääni oli ainoa ääni mikä kuului, kun maanantai-iltana tulimme ulos lähellä rantaa sijaitsevasta ravintolasta. Appelgrenintien villatkin vaikuttivat olevan enimmäkseen tyhjillään.

Kiitos muuten ravintola Origon väelle: ruoka oli tosi hyvää.

Olisi ollut kiva tehdä muitakin juttuja kun kerran oltiin kaupungissa yötä, mutta aikaa oli liian vähän. Ehdottomasti olisi pitänyt käydä paikallisessa elokuvateatteri Kino Olympiassa katsomassa Les Miserables. Nyt ei vain voinut odottaa perjantain ensi-iltaan asti. Seuraavaan kertaan jäi myös hankolaisen ekokampaamo Harmonien testaaminen. Tian kirjakaupassa, Tias Bokissa, sentään ehdin käydä. Mahdollisesti yksi sisustuskirja, venekirja "kuutosista", kauneimmista veneistä mitä tiedän, ja kauniskantinen muistikirja jäivät kauppaan odottamaan seuraavaa käyntiäni. Kiva olisi ollut ehtiä katsomaan myös hankolaisen kesäradio SouthFM:n voimanaisen Anne Ekholmin taidenäyttelyä kaupungintalon galleriaan. Valitettavasti se ehti sulkeutua juuri ennen hiihtolomaviikkoa. Bad timing, joko minulla tai hankolaisilla.

Kiinteistövälityksissäkin olisi voinut nyt samalla juoksennella, mutta oikeastaan olen päättänyt tyytyä odottamaan ihmettä sillä saralla: jonain päivänä sopiva talo vain kutsuu minut asumaan. Toisaalta juuri nyt on aika monta ratkaisuaan odottavaa juttua meneillään elämässäni, joten enpä mene asioiden edelle. Ja Hanko on vain yksi mahdollisuus, katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Yhden jutun tein: hankin kirjastokortin Hangon kirjastoon.

Lapsi kierteli kuvaamassa kaupunkia sillä aikaa kun olin töissä. "Villa Inte Illa" ja "Villa Inte Lilla", lapsen ja hankolaistuneen kaverinsa kehittelemiä nimiä hankolaishuviloille, olivat edukseen kevättalven auringossa. Ja meri on aina meri. Osa kuvista on otettu Gunnarsstrandista, siitä vähemmän tunnetusta osasta Hankoa. Jatkossa yritän saada enemmän kuvia muualtakin kaupungista. Työtoveria lainaten: radan pohjoispuoleltakin löytyy "suorastaan tsehovilaisia näkymiä".

Kaikki kuvat: Nikolas Sanila