Mieluummin tanssin kuin tiskaan - I rather dance than do the dishes: villa

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Aamun ajatusleikki

Myytävänä on talo. Talo, josta saa hienon, jos unohdetaan realismi. Unohdetaan putkien uusiminen, salaojitus, ikkunoiden kunnostus, lämmitysjärjestelmän vaihto, sähköjärjestelmän ajanmukaistaminen, katon ja vesikourujen kunnostus sekä talon maalaus. Unohdetaan, että lattiat joudutaan todennäköisesti kaivamaan ylös ja jokunen seinähirsikin vaihtamaan. Unohdetaan kosteusvauriot, väärästä kunnostuksesta johtuvat vauriot ja normaali kuluminen.

Unohdetaan bonuskotielämet: hiiret, muurahaiset, sokeritoukat, puurakenteisiin pesiytyneet mikro- ja makrojyrsijät sekä tornin lepakko. Oikeasti. Talossa on torni! Oletettavasti siellä tornissa on myös lepakko. Ai niin, lepakko on rauhoitettu. Sitä ei voi häätää. Tuon kotibatmanin kanssa on vain elettävä.

Unohdetaan, ettei museovirasto ehkä anna lupaa purkaa suojellusta talosta yhtään osaa, siipirakennusta tai ovea. Unohdetaan, että talo saattaa olla sisältä todella pimeä ja rakenteiltaan ... no, asunnoksi kelpaamaton.

Unohdetaan, että rakennus on lopulta tyhmässä paikassa kahden, lokaalisti hiukan vilkkaamman liikenneväylän välissä.

Unohdetaan, että yhtäkkiä pitäisikin vastata ehkä noin 300m² lämmityskuluista, sähkölaskusta, vesimaksusta ja kiinteistöverosta. Ja siitä kunnostamisesta.

Unohdetaan, että käytännössä varat eivät ehkä riitä moisen rakennelman omistamiseen.

Kun kaikki on unohdettu, niin menoksi. Tältä se nimittäin voisi lopulta näyttää.

Kiitoksia:
http://www.apartmenttherapy.com/ - joka "pelastaa maailman asunto kerrallaan".
http://healing.about.com/
http://bobedre.dk/
http://keltainentalorannalla.blogspot.fi/
http://hviturlakkris.blogspot.fi
http://onesydneyroad.com/blog/

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pari hidasta päivää Hangossa

Vietimme pari päivää Hangossa. Talvihiljainen kaupunki. Seitsemältä illalla kadut olivat jo tyhjiä. Jään ääni oli ainoa ääni mikä kuului, kun maanantai-iltana tulimme ulos lähellä rantaa sijaitsevasta ravintolasta. Appelgrenintien villatkin vaikuttivat olevan enimmäkseen tyhjillään.

Kiitos muuten ravintola Origon väelle: ruoka oli tosi hyvää.

Olisi ollut kiva tehdä muitakin juttuja kun kerran oltiin kaupungissa yötä, mutta aikaa oli liian vähän. Ehdottomasti olisi pitänyt käydä paikallisessa elokuvateatteri Kino Olympiassa katsomassa Les Miserables. Nyt ei vain voinut odottaa perjantain ensi-iltaan asti. Seuraavaan kertaan jäi myös hankolaisen ekokampaamo Harmonien testaaminen. Tian kirjakaupassa, Tias Bokissa, sentään ehdin käydä. Mahdollisesti yksi sisustuskirja, venekirja "kuutosista", kauneimmista veneistä mitä tiedän, ja kauniskantinen muistikirja jäivät kauppaan odottamaan seuraavaa käyntiäni. Kiva olisi ollut ehtiä katsomaan myös hankolaisen kesäradio SouthFM:n voimanaisen Anne Ekholmin taidenäyttelyä kaupungintalon galleriaan. Valitettavasti se ehti sulkeutua juuri ennen hiihtolomaviikkoa. Bad timing, joko minulla tai hankolaisilla.

Kiinteistövälityksissäkin olisi voinut nyt samalla juoksennella, mutta oikeastaan olen päättänyt tyytyä odottamaan ihmettä sillä saralla: jonain päivänä sopiva talo vain kutsuu minut asumaan. Toisaalta juuri nyt on aika monta ratkaisuaan odottavaa juttua meneillään elämässäni, joten enpä mene asioiden edelle. Ja Hanko on vain yksi mahdollisuus, katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Yhden jutun tein: hankin kirjastokortin Hangon kirjastoon.

Lapsi kierteli kuvaamassa kaupunkia sillä aikaa kun olin töissä. "Villa Inte Illa" ja "Villa Inte Lilla", lapsen ja hankolaistuneen kaverinsa kehittelemiä nimiä hankolaishuviloille, olivat edukseen kevättalven auringossa. Ja meri on aina meri. Osa kuvista on otettu Gunnarsstrandista, siitä vähemmän tunnetusta osasta Hankoa. Jatkossa yritän saada enemmän kuvia muualtakin kaupungista. Työtoveria lainaten: radan pohjoispuoleltakin löytyy "suorastaan tsehovilaisia näkymiä".

Kaikki kuvat: Nikolas Sanila