Meri kuuluu kaikille

http://fi.wikipedia.org/wiki/8mR

There is  a lot we can do for young people, especially underprivileged young people, in sail training. But there is a lack of those who do. To all luck some organisations like Club Renata have started to take actions. As they say: "The sea belongs to everyone".  
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Liikunta on hyväksi ja meri kuuluu kaikille. Molemmat ovat hyväksi minulle.

Lähdin poikani kanssa juoksemaan lauantai-iltana. Juoksimme lämpimässä illassa pitkin Porvoonjoen rantaraittia. Wileniuksen telakan kohdalla jäimme katselemaan laiturissa olevia puuveneitä. Minun suosikkejani.

Nuo keskustakaksion arvoiset puuveneet olivat avoimella laiturilla. Erikokoiset ja -näköiset muovikipot olivat visusti lukittujen porttien takana. Päästiin siis ihan viereen ihailemaan puukaunottaria.

Yhdessä veneistä oli omistaja putsailemassa etikalla, ekologista (sic), homepilkkuja pois talven kosteuden jäljiltä. Jäimme juttelemaan laiturille. Keskustelussa alkoi vilahdella tuttuja ja puolituttuja nimiä erilaisista veneisiin liittyvistä yhteyksistä.

Meidät kutsuttiin tutustumaan veneeseen. Hienoa työtä oli omistaja tehnyt venettä kunnostaessaan. Älkää nyt kukaan kysykö veneen mallia tai muuta asiantuntevaa. En tiedä. Jonkinlaisen kauneusjärjestyksen voin tähän heittää: 8mR, 6mR, 12mR, 10mR .... . Tuo missä kävimme ei ollut mikään näistä, mutta kaunis silti ja huolella kunnostettu.

Keskustelu puuveneistä ja 6mR:t toivat toiseen asiaan. Keskustelukumppanimme oli mukana Club Renatan toiminnassa. Vuonna 1927 valmistui Tukholmassa miehelle nimeltä  Henrik Ramsay vene S/Y Renata, 6mR. Ramsay on jo vainaa, mutta Renata on edelleen elossa. Renatalla on jo ikää, mutta takana onkin varsin näyttävä menneisyys ja edessä lupaava tulevaisuus nykyhetkestä puhumattakaan. Renatan kunnostaminen on aloitettu. Ympäristövaikutuksien huomioiminen on keskeinen asia tuossa kunnostuksessa.

Kunnostaminen ei ole ainoa projekti, missä Renata on mukana. Ramsayn on jossain kerrottu todenneen: "Joka pärjää merellä, pärjää elämässäkin.". Tuossa hengessä on Renatan ympärille perustettu Club Renata, joka tarjoaa mahdollisuuksia purjehduksen, ja sitä kautta elämänhallinnan, opetteluun lapsille ja nuorille, joille tuo kokemus ei muutoin ehkä olisi mahdollinen.

Club Renata  ei ole ihan ainoa laatuaan. Ruotsissa on ollut jonkun verran vastaavaa toimintaa, The RNVR Youth Sail Training Trust Englannissa ja Suomessakin mm. Purjelaivasäätiö on ottanut erityisnuorisotyön yhdeksi kohdealueeksi.


Paljon olisi silti vielä tehtävää ja paljon voitaisiin tehdä. Tuleva purjehtija voi, tulevaisuudestaan mitään tietämättä, nytkin hengailla paikallisen ostarin tietämillä ihmetellen minne menisi ja mitä tekisi. Meri kuuluu kaikille. Sille ostarin pojalle tai tytöllekin.       

Pikavisiitti Ruotsin länsirannikolle

As a mother of a sailing child I made a short trip to the stony islands of  the west coast of Sweden last week. There is a sailing highschool on the island of Öckerö . My son is considering attending that school on those wild and naked but surprisingly lively islands in the archipelago of Gothenburg, We´ll see what happens ...
__________________________________________________________________________________

Purjehtivan lapsen äiti joutuu, tai pääsee, kaikenlaisille reisuille. Nyt mentiin Ruotsiin, erikokoisista kivikasoista koostuvaan Öckerön saaristokuntaan lähelle Göteborgia.

Öckeröön siksi, että siellä on The Koulu. Öckerö gymnasieskola, den seglande gymnasieskolan, purjehtiva lukio. Normaalien opintojen lisäksi osa opinnoista tehdään koulualus T/S Gunillalla, Ruotsin suurimmalla koulutuskäytössä olevalla purjealuksella maailman meriä koluten. Opinnot voi suunnata luonnontieteisiin, sosiaalipuoleen tai merenkulkuun. Mitä ikinä valitsetkin osa opinnoista tapahtuu merillä. Koulu ja T/S Gunilla palkittiin viime vuonna Tall Ships Race -tapahtumia organisoivan Sail Training Internationalin toimesta "Best sail training organization of the year" -palkinnolla.

T/S Gunilla

Öckerö gymnasieskolassa järjestettiin tutustumisilta tuleville oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Työmatkatuttava totesi tutustumiskäynnistäni kuullessaan: "Kiva koulu. Sanot työnantajalle, että pitäis saada kolme päivää lomaa, kun olisi tuo vanhempainvartti -keskustelu ....". Joo, just.

Oli miten oli, lensimme Göteborgiin. Norwegian tarjosi edullisimmat ja ajankohtaan sopivimmat lennot. Muut lentoyhtiöt olivat niin hintavia, että pelkät lennot olisivat napsauttaneet koko kesän kestävän loven talouteen. Inhoan lentämistä joten ei siitä sen enempää. 

En ole ennen ollut Göteborgissa, enkä nytkään ehtinyt siitä paljon nähdä. Olen lähes samaa ikäryhmää kuin Svinalängojen ja muutaman muun siirtolaiskuvauksen kirjoittajanaiset, joten Göteborg -kuvani perustuu paljolti Volvon tehtaisiin ja Ullevin maailmantähtiä vetäneeseen stadioniin.  Nyt tehdyllä pikakatsauksella paikka vaikuttaa tarjoavan vaikka mitä tekemisen ja olemisen muotoja.

En ole ollut Ruotsin länsirannikon saaristossakaan ennen. Joku joskus tehty lauttamatka Helsingborg - Puttgarden ei ole suoranainen saaristoristeily.

Saaristo yllätti. Kivisyyden ja puuttomuuden osasin ennakoida, mutta se kaikki muu .... Oli kouluja, kauppoja, ravintoloita, hyvinvointipalveluita, jäähalli, kirjasto, terveyskeskus, koko paletti. Äitejä pikkulapsineen, isovanhempia lastenlapsineen. Silloilla tai lautoilla toisiinsa yhdistettyjen saarten kapeilla teillä kurvailivat siniset kaksikerroksiset bussit ja Göteborgiin oli hyvät, tiheät ja julkiset yhteydet. Jos noilla kivikasoilla löytyy noin paljon elämää, niin mikä ihme näivettää suomalaisia rannikkokuntia. 

Nyt vain odottelen mitä mieltä lapsi lopulta on ja mitä sitten päätetään. Suomalaiset lukiot eivät ole vielä valintaansa tehneet.15 vuotias on nuori lähtemään yksinään maailmalle, mutta toisaalta ... Katsotaan nyt. 

Ja jos vaikka minäkin sitten lähtisin tekemään jotain uutta jonnekin. Kööpenhamina sijoittuisi hyvin: lähelle Öckeröta ja helpon yhteyden päähän Hollannin Utrechtista. Varokaa lapset, äiti tulee! Hihih.

 

Kuvat: MS / NS

Navigare etc

Boat project of my son is proceeding well. The boat looks much better now when washed, but the tough part of reparing all the damages is still ahead. Let´s hope everything is done before the end of this sailing season.

PS. Finnish sailing team Silja Lehtinen, Silja Kanerva and Mikaela Wulff won the olympic bronze medal in women's match racing on Saturday. Congratulations!

Lapsi tarvitsi apua veneen kääntämisessä. Scout 430 on suunniteltu kantamaan noin 300kg partiolaisia ja on aika painava. Kahdestaan emme saisi venettä käännettyä.

Täytyi sitten mennä rannassa olevan ”cafeen” kaljaveikoilta pyytämään kääntöapua. Huvittavaa ja typerää oli, että terassilla oli jokunen nuorehko, hyväkuntoisen ja muutenkin hyvinvoivan näköinen mies, joissa julkinen avunpyyntöni aiheutti pään kääntymisen toiseen suuntaan eikä mitään toimintaa. Sen sijaan pihatonttuja muistuttava, eläkeiän jo saavuttanut herraseurue ilmoittautui oitis kääntämään venettä. Rupesin jo varmistelemaan tilannetta kertomalla, että vene on sitten todella painava, mutta se ei saanut ukkoja perääntymään. Itsekseni mietin jo viimeisimpiä elvytysohjeitakin. Ja sen varmistamista ettei vene kääntäessä mäjähdä kannatuspuiden päälle yhtään kovemmin kuin on asiallista.

Niin vain pihatontut käänsivät veneen. Ilman haavereita ja sydämen tykytyksiä. Jokaisella heistä oli myös oma mielipiteensä siitä, mitä veneelle olisi hyvä tehdä seuraavaksi pintakäsittelystä pohjan skrupujen hiomiseen.

Kiitoksien jälkeen ukot vetäytyivät takaisin terassille turisemaan. Mietin pitäisikö käydä tilaamassa vielä yksi olutkierros heille, mutta eivätköhän nuo jo olleet osansa panimoteollisuuden tuotteista saaneet.

Taas kerran mietin myös sitä, mistä ihmeestä on tullut se 30-40 vuotiaiden miesten ryhmä, joille avuliaisuus vieraita kohtaan on ilmeisen tuntematonta.  Missä kohtaa meni jotain pieleen?

Lapsen veneproggis on nyt kuitenkin hyvällä mallilla, vaikka varsinaiset korjaustoimenpiteet vasta alkavat. Listat, hiomiset, pintakäsittely, purjeiden tarkistaminen, masto … Kirjastosta löytyi taustatietoakin korjauksien tueksi ettei kaikkea tarvitsisi kantapään kautta opetella. 

Purjehtijan äiti SM -kisoissa

Kuvat vuoden 2010 SM -kisoista, mutta sama purjemeri....

Mom of a sailing child was working as a volunteer in the Finnish Open Optimist Championships regatta last weekend. In a good company of other moms and dads, and my own son, time went by very quickly. Sure we had some stressful moments in the race office, but in the end everything was fine. And as they say: everything will be fine in the end. If it is not fine, it is not the end ... In our case, though everything  was fine, we´ll still have a debriefing later this week to learn how to do it even better in the future. Check out the pictures in FB. 
_______________________________________________________________________________ 

Purjehtijan äiti lupautui vapaaehtoiseksi kansliahenkilöksi optimistijollien SM -kisoihin viime viikonloppuna. Haipakkaa oli. 

Purjehtijan äiti oli heti alkuun unohtaa kisojen alustavan palaverin. Purjehtija muisti onneksi kysyä, että olenkohan menossa. Väitin tosin etteihän ”se palaveri, muru pieni, tänään ole”. Tarkemmin sähköposteja lukiessani huomasin, että onhan se. Töitten jälkeen kohti satamaa.

Purjehtijan äiti ei ole varsinainen datahipsteri, mutta nyt täytyi opetella purjehduskilpailujen tuloslaskentaohjelma ainakin jotenkuten. Tein harjoituksen vuoksi kotikoneelle tulostaulukon, jossa Paavo Pesusieni, Riku Rikas, Essi Esimerkki ja James Blond kilpailivat. Mutta tehdä jotain kotikoneella on ihan muuta kuin tehdä sama juttu jonkun muun koneella. Excell ja OpenOffice näyttävät kaikilla koneilla samalta, mutta … no, kaikkea voi oppia.

Kanslian päätehtävänä oli kilpailijoiden rekisteröiminen ja tulosvalvonta. Tositouhu alkoi torstaina. Kansliatiimi otti vastaan ilmoittautumiset, teki välillä voileipiä kahvilaan, laastaroi pikkuhaavereita ja muutakin. Noin 140 lapsen ja vanhemman tapahtuman organisointi vaatii suhteellisen paljon toimintaa ja toimijoita. 

Perjantaina päästiin kisoissa asiaan eli purjehdukseen. Onneksi sade alkoi vasta kun kisat oli käyty, ja varsinainen kaatosade alkoi illalla, kun olimme jo lähdössä kotiin.

Lauantai oli purjehtijan äidin välipäivä, kummitytön hääpäivä. Hääjuhla jäi osaltamme hiukan lyhyeksi. Edeltäneet päivät vaativat veronsa. Hääkirkossa olimme sen verran aikaisin, että purjehtijan äiti nukkui autossa parkkipaikalla parikymmentä minuuttia.

Sunnuntaina taas kisoihin. Lauantain kansliatiimi oli tehnyt todella hyvää työtä, joten sunnuntai kului tuloksia odotellessa ja palkintojenjakoa järjestellessä. Lopulta mestarit julistettiin, paikat siivottiin ja jokainen yritti päästä mahdollisimman nopeasti kotiin. Jatkossa pidetään varmaan vielä loppupalaveri siitä, mitä tehtiin hyvin ja mitä seuraavissa kisoissa tehdään vielä paremmin.

Ja joo, purjehtijan äiti huomasi itsessään uuden piirteen. Olen pystynyt suhtautumaan suurin piirtein rauhallisesti yhteen ja toiseen juttuun lasteni kanssa, mutta jatkossa on ehkä viisaampaa ajella eri kumiveneellä kuin lapsi. Lapsen mielestä kun vauhti merellä ei tunnu missään ….

... ja sininen palkintopöytä oli tänäkin vuonna.

Project Boat

A couple of weeks ago my son found an old dinghy in the bushes of a marina here near by.

He didn´t know what kind of boat it was. Neither did he see much of it under all the dirt. But he liked it.

He made some phone calls, and the owner, a sailing club, promised that he can fix it. They also promised to pay for the equipments needed.  And because "navigare neseccere est", my son started a project named Boat. 

The Boat is a Scout 430 dinghy designed by a finnish boat designer Eivind Still in the 1980s. It  looked like this in the beginning of my son´s project:

After some hours of washing and scrubbing, it looked like this:

But as you can see in the picture, there is still a way to go ...

As a mom of a sailing child I´ll follow my son´s project also in this blog. If you want to know more about these Scout boats, there is more information available on Euronaut, issue 17, may  2006, page 3. 

Mom of a sailing child

As a mother of a sailing child I can´t miss the change of hobby season in the spring. No guitar lessons anymore, but sailing, sailing, sailing.

In my life it means waking up early on the weekends, preparing picnic lunches for my son, driving a big car in all kinds of harbours - and belive me, my car is not the only big car in those places - and trying to find a shop opening early enough to buy sunscreen with the highest possible protection factor.

And instead of summer clothes, there are wetsuits, drysuits, neoprene shoes, sailing watches, lifejackets etc on the shopping list.

Because I don´t know so much about sailing, I try to make myself usefull by pulling the trolley and keeping my mouth shut. No comments on sailing, or much on anything, by me. It is not always so easy. It was somehow easier with my daughter than it is with my son. I am not a Tiger Mom, on the contrary, but unfortunately sports of all kind sometimes bring the dark sides of parents in daylight.

After the race there is usually a tired, sometimes also a dissapointed and angry child sailing into the harbour. That situation can be quite tense for both sides. Mom has also had a long day.

But anyway. Sailing is a great sport. It is often a lifelong love. At best it will also learn your child to respect nature, the environment and the unpredictable forces of the sea, as well as it can give him lifelong friendships, pleasure and at least a good tan. 

  

Kuva NS