Raahasin Lundia -hyllyn ja kirjat paikasta toiseen jo samana iltana. Iso sänky siirtyi eri huoneeseen. Pikkutavarat, matot ja muut menivät keveästi perässä.
Puolenyön aikaan kaikki oli tehty.
Sitten se iski. Tajusin, että yksi vaihe elämästä on nyt ohi, niin minun kuin tyttärenkin elämästä. Alkoi itkettää. Tuntui etten mitenkään voi muuttaa huoneiden ja tavaroiden järjestystä, koska "tuleehan se sieltä kuitenkin lomalle kotiin".
Kello neljältä aamuyöllä kaikki oli taas takaisin entisillä paikoillaan.
Vasta viikkoja myöhemmin sisustin uudestaan.
Tänä keväänä nuorenpikin lapsi suunnittelee lähtemistä.
Minä kävin viime viikolla katsomassa uutta asuntoa. Itselleni.
http://www.vivalkv.fi/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti