Meri kuuluu kaikille

http://fi.wikipedia.org/wiki/8mR

There is  a lot we can do for young people, especially underprivileged young people, in sail training. But there is a lack of those who do. To all luck some organisations like Club Renata have started to take actions. As they say: "The sea belongs to everyone".  
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Liikunta on hyväksi ja meri kuuluu kaikille. Molemmat ovat hyväksi minulle.

Lähdin poikani kanssa juoksemaan lauantai-iltana. Juoksimme lämpimässä illassa pitkin Porvoonjoen rantaraittia. Wileniuksen telakan kohdalla jäimme katselemaan laiturissa olevia puuveneitä. Minun suosikkejani.

Nuo keskustakaksion arvoiset puuveneet olivat avoimella laiturilla. Erikokoiset ja -näköiset muovikipot olivat visusti lukittujen porttien takana. Päästiin siis ihan viereen ihailemaan puukaunottaria.

Yhdessä veneistä oli omistaja putsailemassa etikalla, ekologista (sic), homepilkkuja pois talven kosteuden jäljiltä. Jäimme juttelemaan laiturille. Keskustelussa alkoi vilahdella tuttuja ja puolituttuja nimiä erilaisista veneisiin liittyvistä yhteyksistä.

Meidät kutsuttiin tutustumaan veneeseen. Hienoa työtä oli omistaja tehnyt venettä kunnostaessaan. Älkää nyt kukaan kysykö veneen mallia tai muuta asiantuntevaa. En tiedä. Jonkinlaisen kauneusjärjestyksen voin tähän heittää: 8mR, 6mR, 12mR, 10mR .... . Tuo missä kävimme ei ollut mikään näistä, mutta kaunis silti ja huolella kunnostettu.

Keskustelu puuveneistä ja 6mR:t toivat toiseen asiaan. Keskustelukumppanimme oli mukana Club Renatan toiminnassa. Vuonna 1927 valmistui Tukholmassa miehelle nimeltä  Henrik Ramsay vene S/Y Renata, 6mR. Ramsay on jo vainaa, mutta Renata on edelleen elossa. Renatalla on jo ikää, mutta takana onkin varsin näyttävä menneisyys ja edessä lupaava tulevaisuus nykyhetkestä puhumattakaan. Renatan kunnostaminen on aloitettu. Ympäristövaikutuksien huomioiminen on keskeinen asia tuossa kunnostuksessa.

Kunnostaminen ei ole ainoa projekti, missä Renata on mukana. Ramsayn on jossain kerrottu todenneen: "Joka pärjää merellä, pärjää elämässäkin.". Tuossa hengessä on Renatan ympärille perustettu Club Renata, joka tarjoaa mahdollisuuksia purjehduksen, ja sitä kautta elämänhallinnan, opetteluun lapsille ja nuorille, joille tuo kokemus ei muutoin ehkä olisi mahdollinen.

Club Renata  ei ole ihan ainoa laatuaan. Ruotsissa on ollut jonkun verran vastaavaa toimintaa, The RNVR Youth Sail Training Trust Englannissa ja Suomessakin mm. Purjelaivasäätiö on ottanut erityisnuorisotyön yhdeksi kohdealueeksi.


Paljon olisi silti vielä tehtävää ja paljon voitaisiin tehdä. Tuleva purjehtija voi, tulevaisuudestaan mitään tietämättä, nytkin hengailla paikallisen ostarin tietämillä ihmetellen minne menisi ja mitä tekisi. Meri kuuluu kaikille. Sille ostarin pojalle tai tytöllekin.       

Muutoksen tuulia

Changes of wind. Many new things seem to be happening in my life now. My youngest kid going to high school. Maybe a new job ... a new house ... and  I am going to learn how to sail.
---------------------------------------------------------------------------------------------------

Nyt se on tehty. Yksi elämänmuutos.

Sanoin itseni irti nykyisestä työstäni elokuun lopussa. Kaksitoista tuntia työtä ja työmatkaa päivittäin alkoi tehdä oireita, etenkin kun yhteydet täältä Hankoon ovat mitä ovat. Kokemus on myös osoittanut, ettei omalla autolla ajokaan ole ratkaisu noilla etäisyyksillä. Ehkä nopea, edestakaisin vispaava juna olisi. Tiheä junayhteys voisi elävöittää väliasemiakin.

Aiemmista pitkistä työmatkoista tiedän myös, miltä tuntuu nukahtaa rattiin ja hätkähtää hereille vastaantulevien kaistalla. Enkä ollut tuona iltapäivänä töistä lähtiessäni edes varsinaisesti väsynyt. Kun olen kertonut tapahtuneesta, niin moni muukin on kertonut nukahtaneensa rattiiin milloin aamuyön tunteina matkalla lentokentältä kotiin, työviikon jälkeen kesämökille tai sitten muutoin vain yhtäkkiä. Välillä miettii uskaltaako tuonne liikenteeseen näillä tiedoilla enää lähteäkään. Vireystilan mittaajia ei ole keksitty. No, tällä hetkellä käytössäni ei edes ole autoa.

Ehkä olisin jäänyt työpaikkakunnalle, jos paikkakunnalta olisi löytynyt uusi koti, joka selkeästi huutelee: "Marjaana! Marjaana!  Tule tänne! Minä olen uusi kotisi! Täällä olet onnellinen!". Olen niin koti- ja perhekeskeinen, että tuota seikkaa ei voi sivuuttaa.

Vaikka työpaikkakuntani on pieni idylli, siinäkin on sivuraiteensa. Työ ja koti pienellä paikkakunnalla, kiinni toisissaan eivät aina ole se paras mahdollinen ratkaisu. Toisaalta olen myös äärettömän kriittinen ympäristön suhteen: maiseman, mittasuhteiden, ympäröivien äänien, ilmansuuntien. Täytyy myöntää, että tällä hetkellä asumme lähes kaikkien kriteereiden puolesta, paitsi ehkä meren läheisyyden, niin hyvin kuin asua voi. Olemme asunneet kohta 16 vuotta.

Nyt kuitenkin kohti uutta. Ensimmäinen työhaastattelu on viikon päästä. Ennakkoverovelvollisuus täytyy palauttaa. Verkkokauppakoulutukseen olen menossa ensi viikolla. Sääli vain, että hermostuin kirjanpitäjälleni viimeksi niin, etten vieläkään kehtaa soittaa hänelle. Kirjanpitäjä oli aika hyvä. Itse asiassa hermostuin hänen apulaiselleen. Anteeksi. Siitäkin on jo kauan.

Uutta on työmatkapyöräilykin, siis asemalle asti, mutta sille kauimmaiselle asemalle. Tanssin korvaa nyt kesällä 24 km pyörällä, puistozumba ja bootcamp. Viimemainittuihin on ihan pakko ehtiä.

Olen myös puhunut purjehtivalle lapselle, että opettelen purjehtimaan nyt kesällä. Alustavasti oli 606 veneistä puhetta niitä purjehtivien kanssa. Viklaankin lähden gastiksi, jos joku vaan huolii täydellisen amatöörin. Viklaan siksi, että klassiset puuviklat ovat pikkuveneistä kauneimpia.

Ja sunnuntaina mennään lapsen kanssa katsomaan pientä punaista mökkiä lapsuuteni kotikaupungissa. Pöydille ja lattialle on kummasti kertynyt sisustuslehtiä kuten Deko, Art&Decoration, Schöner Wohnen, Livingetc, BravaCasa, Gård&Torp ....Tosiasiassa minua kiinnostaa nyt enemmän löytyykö muovimaton alta mätää hirttä, katosta kosteusläikkiä ja seinälaudoituksen alta lahoa puuta. Ikäviä juttuja mutta pakko huomioida.

Ensi viikolla tulevat vielä Suomen lukiotulokset.  Vaikka Öckerö on jo selvä, ei tätäkään voi sivuuttaa.

Pikavisiitti Ruotsin länsirannikolle

As a mother of a sailing child I made a short trip to the stony islands of  the west coast of Sweden last week. There is a sailing highschool on the island of Öckerö . My son is considering attending that school on those wild and naked but surprisingly lively islands in the archipelago of Gothenburg, We´ll see what happens ...
__________________________________________________________________________________

Purjehtivan lapsen äiti joutuu, tai pääsee, kaikenlaisille reisuille. Nyt mentiin Ruotsiin, erikokoisista kivikasoista koostuvaan Öckerön saaristokuntaan lähelle Göteborgia.

Öckeröön siksi, että siellä on The Koulu. Öckerö gymnasieskola, den seglande gymnasieskolan, purjehtiva lukio. Normaalien opintojen lisäksi osa opinnoista tehdään koulualus T/S Gunillalla, Ruotsin suurimmalla koulutuskäytössä olevalla purjealuksella maailman meriä koluten. Opinnot voi suunnata luonnontieteisiin, sosiaalipuoleen tai merenkulkuun. Mitä ikinä valitsetkin osa opinnoista tapahtuu merillä. Koulu ja T/S Gunilla palkittiin viime vuonna Tall Ships Race -tapahtumia organisoivan Sail Training Internationalin toimesta "Best sail training organization of the year" -palkinnolla.

T/S Gunilla

Öckerö gymnasieskolassa järjestettiin tutustumisilta tuleville oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Työmatkatuttava totesi tutustumiskäynnistäni kuullessaan: "Kiva koulu. Sanot työnantajalle, että pitäis saada kolme päivää lomaa, kun olisi tuo vanhempainvartti -keskustelu ....". Joo, just.

Oli miten oli, lensimme Göteborgiin. Norwegian tarjosi edullisimmat ja ajankohtaan sopivimmat lennot. Muut lentoyhtiöt olivat niin hintavia, että pelkät lennot olisivat napsauttaneet koko kesän kestävän loven talouteen. Inhoan lentämistä joten ei siitä sen enempää. 

En ole ennen ollut Göteborgissa, enkä nytkään ehtinyt siitä paljon nähdä. Olen lähes samaa ikäryhmää kuin Svinalängojen ja muutaman muun siirtolaiskuvauksen kirjoittajanaiset, joten Göteborg -kuvani perustuu paljolti Volvon tehtaisiin ja Ullevin maailmantähtiä vetäneeseen stadioniin.  Nyt tehdyllä pikakatsauksella paikka vaikuttaa tarjoavan vaikka mitä tekemisen ja olemisen muotoja.

En ole ollut Ruotsin länsirannikon saaristossakaan ennen. Joku joskus tehty lauttamatka Helsingborg - Puttgarden ei ole suoranainen saaristoristeily.

Saaristo yllätti. Kivisyyden ja puuttomuuden osasin ennakoida, mutta se kaikki muu .... Oli kouluja, kauppoja, ravintoloita, hyvinvointipalveluita, jäähalli, kirjasto, terveyskeskus, koko paletti. Äitejä pikkulapsineen, isovanhempia lastenlapsineen. Silloilla tai lautoilla toisiinsa yhdistettyjen saarten kapeilla teillä kurvailivat siniset kaksikerroksiset bussit ja Göteborgiin oli hyvät, tiheät ja julkiset yhteydet. Jos noilla kivikasoilla löytyy noin paljon elämää, niin mikä ihme näivettää suomalaisia rannikkokuntia. 

Nyt vain odottelen mitä mieltä lapsi lopulta on ja mitä sitten päätetään. Suomalaiset lukiot eivät ole vielä valintaansa tehneet.15 vuotias on nuori lähtemään yksinään maailmalle, mutta toisaalta ... Katsotaan nyt. 

Ja jos vaikka minäkin sitten lähtisin tekemään jotain uutta jonnekin. Kööpenhamina sijoittuisi hyvin: lähelle Öckeröta ja helpon yhteyden päähän Hollannin Utrechtista. Varokaa lapset, äiti tulee! Hihih.

 

Kuvat: MS / NS

Muutosta

Kun tytär muutti kotoa, halusin sisustaa koko asunnon uudestaan. Ajattelin, että saisin oman huoneen ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen ja muuta mukavaa.

Raahasin Lundia -hyllyn ja kirjat paikasta toiseen jo samana iltana. Iso sänky siirtyi eri huoneeseen. Pikkutavarat, matot ja muut menivät keveästi perässä.

Puolenyön aikaan kaikki oli tehty.

Sitten se iski. Tajusin, että yksi vaihe elämästä on nyt ohi, niin minun kuin tyttärenkin elämästä. Alkoi itkettää. Tuntui etten mitenkään voi muuttaa huoneiden ja tavaroiden järjestystä, koska "tuleehan se sieltä kuitenkin lomalle kotiin".

Kello neljältä aamuyöllä kaikki oli taas takaisin entisillä paikoillaan. 

Vasta viikkoja myöhemmin sisustin uudestaan.

Tänä keväänä nuorenpikin lapsi suunnittelee lähtemistä.

Minä kävin viime viikolla katsomassa uutta asuntoa. Itselleni.

http://www.vivalkv.fi/

Gif art blog

You´ll find these pictures in RRRRRRRROLL_gif . Watching these pics is like sitting on the floor watching the clothes go around in the washing machine. Have you ever tried that? It is kind of relaxing.  

Aamun ajatusleikki

Myytävänä on talo. Talo, josta saa hienon, jos unohdetaan realismi. Unohdetaan putkien uusiminen, salaojitus, ikkunoiden kunnostus, lämmitysjärjestelmän vaihto, sähköjärjestelmän ajanmukaistaminen, katon ja vesikourujen kunnostus sekä talon maalaus. Unohdetaan, että lattiat joudutaan todennäköisesti kaivamaan ylös ja jokunen seinähirsikin vaihtamaan. Unohdetaan kosteusvauriot, väärästä kunnostuksesta johtuvat vauriot ja normaali kuluminen.

Unohdetaan bonuskotielämet: hiiret, muurahaiset, sokeritoukat, puurakenteisiin pesiytyneet mikro- ja makrojyrsijät sekä tornin lepakko. Oikeasti. Talossa on torni! Oletettavasti siellä tornissa on myös lepakko. Ai niin, lepakko on rauhoitettu. Sitä ei voi häätää. Tuon kotibatmanin kanssa on vain elettävä.

Unohdetaan, ettei museovirasto ehkä anna lupaa purkaa suojellusta talosta yhtään osaa, siipirakennusta tai ovea. Unohdetaan, että talo saattaa olla sisältä todella pimeä ja rakenteiltaan ... no, asunnoksi kelpaamaton.

Unohdetaan, että rakennus on lopulta tyhmässä paikassa kahden, lokaalisti hiukan vilkkaamman liikenneväylän välissä.

Unohdetaan, että yhtäkkiä pitäisikin vastata ehkä noin 300m² lämmityskuluista, sähkölaskusta, vesimaksusta ja kiinteistöverosta.  Ja siitä kunnostamisesta.

Unohdetaan, että käytännössä varat eivät ehkä riitä moisen rakennelman omistamiseen.

Kun kaikki on unohdettu, niin menoksi. Tältä se nimittäin voisi lopulta näyttää.

 

Kiitoksia:
http://www.apartmenttherapy.com/ - joka "pelastaa maailman asunto kerrallaan".
http://healing.about.com/
http://bobedre.dk/
http://keltainentalorannalla.blogspot.fi/
http://hviturlakkris.blogspot.fi
http://onesydneyroad.com/blog/

Being creative, having fun and doing something for my own wellbeing

My media fast is over. Was it for any good, I don´t know.  Anyhow I have done a lot of  thinking. Mostly some "to-be-or-not-to-be ..." Hamlet kind of thinking , which in my case means "to-do-or-not-to-do-and-what-to-do-if-I-do" over and over again.

There is one thing though of which I am certain. From now on I´ll do something creative, something fun and something for my wellbeing every day. It may sound funny, but because of the long hours of work, I really need to make a decision about that. Otherwise I´ll just do what is necessary for the household and children. 

Actually being creative, having fun and one´s wellbeing go together. If  I am creative, it is both fun and adds to my wellbeing and vice versa. At least after I have survived the stages of doubt and agony while trying to be creative.

Virginia Woolf once said that "a woman must have money and a room of her own if she is to write fiction'. In my case, I think, I´ll do the writing first and think about money and rooms later. But Virginia, don´t you worry, I´m working on it.

It is time to put the mood board of my life together and fulfill it, fulfill my dreams. 

Pics from above left: village of Enäjärvi, Finland; wedding dress from Home; home of my father; a palace somewhere in St.Petersburg; lace from Home; Hanko; dining table from Keltainen talo rannalla; house in Utrecht, Holland; a bridge in Utrecht; Hanko again; from Home; Hanko; a chandelier from I-do-not-remember-where; Hanko; my pillow; detail in Ewa i Walla´s clothing