Christmas in Porvoo

Photo: Tourist office of Porvoo

Pictures from Porvoo, my old hometown, are so beautiful and romantic, that I just have to publish them here. Some of the pictures are my own, some of them can be found here. 

Photo: Tourist Office of Porvoo

Photo: Tourist office of Porvoo

Photo: Nikolas

Photo: Tourist Office of Porvoo

Photo: Tourist office of Porvoo

 

Photo: Nikolas

Photo: Tourist office of Porvoo

Photo: Nikolas

Christmas table from Galleria Rahling.  One of my favorite shops in the Old Town. Photo: Nikolas.

Saturday morning fever - olisikohan Marsissa elämää

New job, new hobbies, new thoughts and studies ...  
----------------------------------------------------------------------------------
Uusi työ odottaa  vuodenvaihteessa. Seurauksena uudesta työstä on se, että työ ja työmatkat vievät jatkossa lähes kaiken ajan. Onneksi pitkät junamatkat voi meditoinnin lisäksi käyttää muuhunkin kuin ikkunasta tuijotteluun. Voi lukea taidehistorian tenttiin, tehdä heprean läksyt, lukea venäjää, hakea inspiraatiota sisustus- ja muotilehdistä, kirjoittaa kirjan, surffata netissä - siis jos hankin minikannettavan, jolla on myös hyvä kirjoittaa - lukea kirjan, kirjoittaa blogia, perustaa verkkolehden, tehdä käsitöitä, syödä eväitä .... Vapise Hanko. Fifty shades of  Hanko odottaa ilmestymistään. Kiitos pitkien työmatkojen.

Pohdimme Nurkkanaapurin kahvipöydän ääressä mennä päivänä, että haluamme uuden naistenlehden, analyyttisemmän lehden naisten elämästä kuin nämä nykyiset. Gloria feat. Suomen Kuvalehti. Vogue feat. the Economist. Jotain. Journalistinen yhdistelmä laatulehdistä, on jutun aiheena sitten muoti, terveys, politiikka, talous tai mikä ikinä. Ainakin yksi asia on varmaa: minusta ei ikinä tule minkään lehden oikolukijaa tällä kielioppiosaamisella.

Toinen tuttava peräänkuulutti Facebookissa feministipuoluetta Suomen Minnat. Nimi on hyvä. Kunnianosoitus Minna Canthille. Odotellaan mitä osaavat naiset saavat aikaiseksi.

Lapsikin sai koulutehtäväkseen haastatella henkilöä, joka on elänyt jonkin maailmanmenoon vaikuttaneen ajanjakson, tapahtuman läpi. Lapsella olisi ollut mielenkiintoa tehdä haastattelu Lähi-Idän konflikteista, mutta sopiva haastateltava kieltäytyi lopulta. En oikeastaan hämmästynyt. Täydellä halveksunnalla ja brutaalisti sanottuna sodat ovat niin perseestä, että on kamalaa ajatella Lähi-Idässä, osissa Afrikkaa ja muuallakin kasvavan sukupolvi toisensa jälkeen ennakkoluulojen, vihamielisyyksien, milloin minkäkinlaisen propagandan, pelon ja epäluulojen ilmapiirissä. Millä puolella aitaa ikinä oletkin, sillä ei ole asiassa mitään merkitystä. 

Onkohan Marsissa elämää .... http://www.youtube.com/watch?v=v--IqqusnNQ ?

Tämän aamun tajunnanvirtablogini vaatii kyllä toisenkin linkin. Sen Saturday Night Feverin! http://www.youtube.com/watch?v=f7oEdmZiMsU&feature=related 

Confessions on the dance floor

Tarinaa tanssimisen tuskasta, kun tanssija kuuluu samaan ikäryhmään kuin Madonna.  
--------------------------------------------------------------------------
Sometimes dancing is nothing but pure agony. You are feeling clumsy, slow and have absolutely no sense of rhythm. Your short term memory leaves a lot to be desired while practising a new set of movements. Everyone else seems to be doing  allright. At the end you are just trying to survive through the class.

And then there are those days when different parts of your body are aching and preventing you from doing this and that. The amount of kinesiology tape you wrap around your feet, ankles and wrists could easily support a pharmacy for sometime. A professional dancer said once, that if you wake up one morning without any pains somewhere in your body, you are probably dead. Don´t know about that.

And then you think of quitting it all. It doesn´t seem to make any difference what kind of dance you choose, modern, classic, jazz , after the class you still feel like a fish out of water. Joy of dance – screw you.

But you won´t quit. You just have to accept your limitations and do your best.

In my case it means, that I am now more than 30 years older than when I first started dancing. There was also a break of almost twenty years before I found and could attend a dance class again. Age is not a limitation, but it certainly makes a difference, if you have been dancing for the last twenty years or you are just a beginner.

I am also a slow learner when it comes to dancing. I just have to take my time and repeat, repeat, repeat … It also means that the moments of success are quite rare: it just takes time to catch the moments, when you feel your soul dancing, not just your body.


Inspite of the difficulties and the moments of dissatisfaction I still think that one fine day I ´ll find the rhythm and the movement, that comes right out of my soul. I dream of the day, when I can really and honestly express something through dancing, to perform, not just struggle through the class. Until then - I go training, training, training as often and as much as I can.

Talviruokaa

_______________________________________________________________________________
Winter calls for winter food. A version of hungarian goulash is perfect at this time of the year. There are many goulash recipes in books, magazines and in the net. You choose the best. With fresh bread, turkish yogurth and some organic wine it will make a perfect meal. Bon appetit!   
________________________________________________________________________________

Talvi vaatii talviruokaa. Mitä enemmän talvia on takana sitä vastenmielisemmiltä ne tuntuvat. Joskus talvella on uskomattoman kaunista, mutta siihen se sitten jääkin. Talviruuan maku sitä vastoin vain paranee vuosien mittaan. Ei voi mitään. Ruoka ei petä koskaan.

Unkarilaistyyppinen gulassikeitto on nyt paikallaan. Kusiini, serkkuni, on varmaan 10-vuotiaasta, liioittelematta, tehnyt loistavaa gulassikeittoa. Alkuperäisen reseptin olen hukannut aikaa sitten. Pyysin tänään uuden. Tähän se ei ehdi. Gulassikeitosta on joka tapauksessa ainakin miljoona versiota, joka kokilla omansa, niin että lopulta on suurinpiirtein sama mitä reseptissä sanotaan. Epäilen etteivät karjapaimenet Unkarin pustallakaan paljon perustaneet resepteistä. Tärkeää oli tiedon mukaan se, että jokaisessa laumassa oli mukana ainakin yksi, matkan varrella evääksi teurastettava lehmä gulassia tai, sanahirviö, pörklöttiä, varten. Todellisen hienosäädön piikkiin menee keskustelu, jota ammattikulinaristit joskus ovat käynneet USA:ssa kodeissa tarjotun gulassin alkuperäisyydestä. Hip hei! Ihan sama. Oikeesti.

Gulassiin johon olen tottunut kuuluu viini. Sanotaan että viiniä, jota ei kannata juoda, ei kannata lisätä ruokaankaan. Kannattaa ehkä silti miettiä uhraako ruokaan lahjaksi saadun vuosikertaviinin vaiko jonkin halpismallin . Unkarilainen Egri Bikaver olisi unkarilaisruokaan aivan ehdoton, mutta sitä ei kai enää Alkon valikoimissa ole. Muiden täytyy sitten kelvata. Ja kokkikin on lasillisensa ansainnut, mielellään luomuviininä tai kaikkein mieluiten alkuviininä, absoluuttisena luomuna. Viimemainittuja ei Alkon hyllyltä löydy, tilaamalla taitaa saada.

Ainekset gulassiin 4-6 ruokailijalle menevät jotenkin näin. Tai siis meillä se tehdään näin, mutta jos kokeilet niin maistele mennessäsi ja muuta suhteita, jopa aineksia.

Gulassikeitto:

500g naudan paistia kuutioina

öljyä lihan ruskistamiseen

2 sipulia

2-3 valkosipulinkynttä

2-3 paprikaa

paprikajauhetta

(suolaa)

1/2 tl kuminoita

1 rkl paprikajauhetta

vettä niin paljon, ettet yhtäkkiä irroittele taltan kanssa palaneita lihanpaloja padan pohjasta

viiniä yksi, kaksi tai maun mukaan lasillista. Siis sinne pataan pistettäväksi. Siihen en puutu montako lasillista ajattelit noin ruuanlaiton merkeissä juoda.

2 liemikuutiota

1 tlk säilöttyjä tomaatteja/ tomaattimurskaa

4 perunaa

2-3 porkkanaa

Kuori, silppua tai viipaloi sipulit. Poista paprikoista siemenet ja suikaloi ne. Ruskista lihapalat öljyssä. Lisää tomaattipyree, tomaattimurska/säilyketomaatit, sipulit ja paprikasuikaleet pataan. Hauduta sekoittaen. Lisää vettä ja viiniä siinä suhteessa kuin sinusta tuntuu ja maistuu hyvältä. Hauduta hetki. Lisää kuutioidut perunat ja porkkana. Hauduta kunnes kaikki on kypsää. Tarkista maku.

Lisänä turkkilaista jugurttia tai smetanaa ja tuoretta leipää. Nam.

Ja ruuanlaittoviiniä, sapattiviiniä tai mitä ikinä viiniä nauttiessasi ja ruuan valmistumista odotellessasi voit katsella vaikka tätä: http://www.youtube.com/watch?v=TVdI85jb8xg&feature=related . Ei unkarilaista mutta alan klassikko  … bon appetit :).

Isokenkäinen

A blog about finding shoes for a boy, age 15 with a shoe size of  EUR 48 / UK13 / US 14. And belive me, it is difficult eventhough we scandinavians are quite tall and have big feet.  

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Perheessämme on isokenkäinen. Nuoren miehen, 15v, kengän koko on 48. Mielellään se kenkä saisi usein olla vähän suurempikin.

Kaupoissa kenkien koot loppuvat käytännössä 46:een. Satunnaisesti saattaa kaupasta löytyä muutama pari kokoa 48 tai isompia.

Pari päivää sitten etsimme sisäliikuntakenkiä. Stockmannin urheiluosastolla Helsingin keskustassa oli kolme paria kenkiä kokoa 48. Yhdet niistä eivät istuneet pitkään ja kapeaan jalkaan. Muut parit olivat liian pieniä ”oikeasta” koosta huolimatta. Ystävällisen myyjän mukaan kaupassa oli ollut enemmänkin pareja, mutta ne oli myyty loppuun. Nuo mallit olivat myös ne, joissa sekä hinta, laatu että ulkonäkö vaikuttivat olevan jotensakin kohdallaan.

Urheiluliikkeissä myyjät kuvasivat tuon kokoluokan kenkien etsintää ”haastelliseksi”. Yhdet koristossut löytyivät. Niiden väri oli myrkkykäärmeeltä ja kuosi kaikinpuolin psykedeelinen. Hintakin oli aika kova.

Koska kengät tarvittiin heti, ei nettikauppojen valikoimien selailu ollut mahdollista. Lopulta pojan jalkaan mahtuivat Niken futsal -kengät Arkadiankadun Duosportista. Jalan kannalta ostos ei ollut ideaali. Futsal -kenkä on suunniteltu futsaliin, mahtumaan tuon salijalkapallon alle ilman isompia vaimennuksia. Sillä hetkellä se oli kuitenkin ainoa mahdollinen ostos. Ikävä juttu.

Jatkossa nuorelle miehelle pitäisi vielä ostaa ulkoilukengät, talvikengät ja kosteutta sietävät talvilenkkarit. Treeneissä kun juostaan Lauttasaarta – tai milloin mitäkin saarta – ympäri myös talvella. Purjehtijalle kun talvi on vain … talvi, ei treenitauko. Jollista on käyty lumisotaakin.

Katselin jo nettikauppoja tulevia kenkäostoksia ajatellen. Osalla kaupoista puuttuu, etenkin vapaa-ajan kengistä, helposti saatava, tarkempi tuoteinformaatio, tieto materiaaleista, kengän rakenteesta, valmistusmaasta jne. Osalla ”isot koot” tarkoittavat kokoja 47:ään asti ja toisaalta 15 vuotias harvoin haluaa panna jalkaansa tukevan käytännöllisiä pappamallin kävelykenkiä.

Nettikauppa palvelee kenkä- ja vaateasioissa ehkä parhaiten niitä, joille nopeasti vaihtuvat muodit ja mallit, hillittömien kenkämäärien omistaminen ja kertakulutus ovat se jokin juttu. Laadun tarkasteluun nettikauppa on työläämpi, etenkin jos tuoteinformaatio on vaikeasti löydettävissä tai puutteellinen. Tilaanko kymmenen paria kenkiä ja palautan niistä yhdeksän? Se ei liene kenenkään etu.

Yhtäkkiä kengistä on myös tullut valtaisa menoerä perheessämme. Kun kokoja ja malleja on vähän, hintalapun katsomiseen ei ole juuri mahdollisuuksia. Kengät nyt vain ovat välttämättömät. Tarjouskengät, alet ja hauskan näköiset streetkengät ovat enimmäkseen out.

Tuttavapiirini lapsissa tuntuu olevan paljon näitä pitkiä, hyvin hoikkia ja isojalkaisia nuoria miehiä. Määrä sen kuin kasvaa. Nykytytötkään eivät ole kovin pienijalkaisia.

En enää ihmettele, kun toisen isokenkäisen pojan äiti kertoi näkevänsä painajaisia kenkäostoksista. .

Kaupoissa myyjät kertovat, että isoja kenkiä kysytään melko paljon. Eikö viesti mene sisäänostajille asti? Isoja kenkiä on kuitenkin olemassa, esim. Hollanti vaikutti siellä käydessäni isojalkaisten ihmisten paratiisilta mitä kenkävalikoimiin tulee.

Muita vaatteita pitkälle ja hyvin hoikalle nuorelle miehelle sentään vielä löytyy. Tosin vaatteita joutuu joskus muokkaamaan, jotta housut pysyvät ylhäällä ja lahkeen pituus riittää silti.

Etukäteen eletty elämä

Tuttava kertoi ostaneensa liput Pinkin konserttiin. Koska Pink on nainen paikallaan, niin minäkin halusin lipun. Seuraavaksi selvisi, että tuttavan liput on ostettu samana päivänä kuin ne olivat tulleet myyntiin. Paikkoja oli siinä vaiheessa enää piippuhyllyllä. Konsertti olisi toukokuussa 2013.

Kävin myös vaatekaupassa. Tyttären ystävätär oli sanonut, että ellei talvitakkia ole löytynyt elokuussa, niin sitten sitä ei löydy ollenkaan. Nyt menin ajoissa vaatekauppaan. Löysin sopivan takin mutta en sopivaa kokoa. Isompaa kokoa kysyessäni myyjä todisteli: ”Voi, ne meni jo heti kun tulivat...”. Aamen. Takki oli talvitakki, sillä hetkellä oli syyskuun puoliväli, oltiin kaukana suomalaisesta nykytalvesta.

Halusin myös teatteriin. Joukkosieluisena olisin mennyt katsomaan samaa mitä kaikki muutkin. Olisin päässyt huhtikuun näytökseen. Hei ei, haluan teatteriin tänä iltana tai ainakin tänä syksynä!

Tiedän, että miljoonat ihmiset pitävät suunnittele-etukäteen, varaudu-ajoissa, varaa-ajoissa -järjestelmää hyvänä, elämää selkeyttävänä ja turvallisuutta luovana. Osin se varmasti onkin sitä. Valitettavasti minä en kuulu heihin. En ole koskaan kuulunut. Pidän suunnittelemisesta, mutta suunnittelemiseni on hiukan  toisenlaista: seuraavan aterian, neulottavan villapaidan, tuunattavan mekon suunnittelua, joskus listoja tekemättömistä töistä ajatusten selkeyttämiseksi ja muistin virkistämiseksi.

Tiedän myös, että joillekin tuo etukäteen suunniteltu elämä on tae, vaikka kuinka näennäinen, elämässä onnistumisesta, tiestä hyvänä pidettyihin opiskelupaikkoihin ja työpaikkoihin, onnelliseen elämään. Tytärkin kysyi kerran suutuspäissään, että mitä oikein kuvittelen sellaisen äidin lapsista tulevan, jolla ei ole edes kelloa. Rohkenin silloin epäillä ääneen, että kenties rauhallisia ihmisiä. Suurinpiirtein näin on käynytkin. Siitäkin huolimatta, että meillä on enimmäkseen eletty tässä ja nyt, ja joskus on syöty jälkiruoka ennen eturuokaa.

Maailma on väärällään kaikenkarvaisia elä-tässä-ja-nyt -lausahduksia. Tarvetta hetkessä elämiselle lienee. Miten olisi rouva Liike-Elämä ja herra Markkinavoima voitaisiinko hidastaa vähän, tehdä vaikka kiintiö meille, jotka ehkä haluaisimme elää pientä ja hidasta elämäämme nyt, ei etukäteen tulevaisuuden suunnitelmissa ja sitten joskus. 

Hyvää, rauhallista viikonloppua ja syyslomaa kaikille!

Syksy

Kaikki mitä kesään mahtuu on nyt tehty. Veneet on purjehdittu laitureihin odottamaan seuraavaa kevättä. Syksyiset auringonlaskut värjäävät taivaan ja meren lilan eri sävyillä. Vedet kylmenevät hiljalleen. Melkein sormin kosketeltava hiljaisuus hiipii saarten rannoille. Jossain horisontissa vilkuttaa poijuvalo satunnaiselle merellä kulkijalle.

Matka rantaan tuntuu jo toisenlaiselta. Tien varrella huomaa peuran, ketun, upeat auringonlaskut, huikean sateenkaaren ja puun runkojen paljastumisen tippuvien lehtien alta. Pian maisemaan tulee jäätyneen meren hiljaisuus.

Matkan varrella olevan talon katto on pudonnut sisään ties koska. Puutarha talon ympärillä rehottaa omiaan. Pihalle jätetyt tynnyrit ruostuvat puiden juureen. Rappuina toimineet ratapölkyt ovat paikallaan, ja vanhat puutarhakasvit sinnittelevät syksyä vastaan kallionkoloissa. Viimeiset auringonsäteet heijastuvat puutarhan  maatuviin lehtiin.

Oksien rasahdus kertoo etten ole ainoa kulkija. Kaksi peuraa seisoo hiljaa puutarhassa pian jo lehdettömien puiden alla. Miten kauniita ne ovat laskevan auringon kajossa. Tuijotan niitä ja ne tuijottavat minua. Kukaan meistä ei liiku. Paikka tuntuu hyvältä. On tullut syksy.