Vauhtiviikot

via 

Vaikka miten yritän keskittyä hengittämiseen ja olla mindfull, niin nyt ei onnistu. Menisi suorittamiseksi sekin. Maailmassani on juuri nyt sata ja yksi asiaa mitä olisi kiva, osin vähän välttämätöntäkin, tehdä. Siksi päätinkin antaa asioiden vain olla ilman sen kummempia mielen boostauksia. Antaa maailman mennä omalla painollaan eteenpäin. Menee se kuitenkin, ja ilman minun erityisiä ponnistuksiani.

Eli tänään käytiin sitten vaan ruokakaupassa ja haettiin Vihreiden Tiina Elon eduskuntavaalimainokset, jotka olemme Valokuvaajan kanssa luvanneet jakaa täällä kylillä.  Siinä se. Ei mitään muuta. Ei yhtään mitään muuta. Mitä nyt Valokuvaaja veteli kahden tunnin päiväunet.

Sataakin. TV:n tuijottelua sohvalla, pähkinä-karpaloleipää. Paulan eilen tarjoama kultahippuskumppakin vaihtui pullolliseen Happy Joeta. Elämä on tyydyttävän tylsää.


Muutaman minuutin kuluttua tämä:

Etukäteen eletty elämä

Tuttava kertoi ostaneensa liput Pinkin konserttiin. Koska Pink on nainen paikallaan, niin minäkin halusin lipun. Seuraavaksi selvisi, että tuttavan liput on ostettu samana päivänä kuin ne olivat tulleet myyntiin. Paikkoja oli siinä vaiheessa enää piippuhyllyllä. Konsertti olisi toukokuussa 2013.

Kävin myös vaatekaupassa. Tyttären ystävätär oli sanonut, että ellei talvitakkia ole löytynyt elokuussa, niin sitten sitä ei löydy ollenkaan. Nyt menin ajoissa vaatekauppaan. Löysin sopivan takin mutta en sopivaa kokoa. Isompaa kokoa kysyessäni myyjä todisteli: ”Voi, ne meni jo heti kun tulivat...”. Aamen. Takki oli talvitakki, sillä hetkellä oli syyskuun puoliväli, oltiin kaukana suomalaisesta nykytalvesta.

Halusin myös teatteriin. Joukkosieluisena olisin mennyt katsomaan samaa mitä kaikki muutkin. Olisin päässyt huhtikuun näytökseen. Hei ei, haluan teatteriin tänä iltana tai ainakin tänä syksynä!

Tiedän, että miljoonat ihmiset pitävät suunnittele-etukäteen, varaudu-ajoissa, varaa-ajoissa -järjestelmää hyvänä, elämää selkeyttävänä ja turvallisuutta luovana. Osin se varmasti onkin sitä. Valitettavasti minä en kuulu heihin. En ole koskaan kuulunut. Pidän suunnittelemisesta, mutta suunnittelemiseni on hiukan  toisenlaista: seuraavan aterian, neulottavan villapaidan, tuunattavan mekon suunnittelua, joskus listoja tekemättömistä töistä ajatusten selkeyttämiseksi ja muistin virkistämiseksi.

Tiedän myös, että joillekin tuo etukäteen suunniteltu elämä on tae, vaikka kuinka näennäinen, elämässä onnistumisesta, tiestä hyvänä pidettyihin opiskelupaikkoihin ja työpaikkoihin, onnelliseen elämään. Tytärkin kysyi kerran suutuspäissään, että mitä oikein kuvittelen sellaisen äidin lapsista tulevan, jolla ei ole edes kelloa. Rohkenin silloin epäillä ääneen, että kenties rauhallisia ihmisiä. Suurinpiirtein näin on käynytkin. Siitäkin huolimatta, että meillä on enimmäkseen eletty tässä ja nyt, ja joskus on syöty jälkiruoka ennen eturuokaa.

Maailma on väärällään kaikenkarvaisia elä-tässä-ja-nyt -lausahduksia. Tarvetta hetkessä elämiselle lienee. Miten olisi rouva Liike-Elämä ja herra Markkinavoima voitaisiinko hidastaa vähän, tehdä vaikka kiintiö meille, jotka ehkä haluaisimme elää pientä ja hidasta elämäämme nyt, ei etukäteen tulevaisuuden suunnitelmissa ja sitten joskus. 

Hyvää, rauhallista viikonloppua ja syyslomaa kaikille!