Aikuinen ja melkein aikuinen lapsi nukkuvat. Molemmat ovat kotiutuneet tänne pyhiksi. Aikani vierassängyssä vääntyiltyäni nousen ylös. Facebookissakin kukkuu jokunen aamuyön hereillä olija.
Luen parit blogikirjoitukset ja katselen kuvia valkoisista joulusisustuksista. Tarkistan myös sen talon tilanteen, jota olen ajatellut jo kuukausia. Olisi mahtava joulupaikka! Talokaupan ja remontin jälkeen odotettavissa olisi sitten saaristolaisjoulu 1800 -luvulta ainakin tarjoilujen osalta: suolasilakkaa ja sahtia.
Jossain kohtaa jouluvalmisteluja tilanne on karannut lapasesta, jossain mennään tradition mukaan. Mummukin on ehtinyt ilmoittaa ettei aio osallistua perheen joulunviettoon. No, näin on ollut joka joulu.
Joulukranssi rapisee ulkoseinällä. Ovat luvanneet kovaa tuulta illaksi - taas kerran. Joulukukkaset odottavat kaupassa. Kuusi on kuusikauppiaalla. Kauppalista valmistuu hiljakseen, ehkä tänään, ehkä maanantaina.
Vanhat vuosikymmeniä mukana seuranneet joulukynttilät tököttävät
nekin sikinsokin eteisen pöydällä. Mikä mieli on tehdä joulupukin muotoisia
kynttilöitä? Kuka haluaa polttaa joulupukilta pään?
Joulukirjat on paketissa, konserttiliputkin paketoitu. Vuoden Isompi Lahja tuli tyttären mukana Hollannista eilen. Toivottavasti siitä on saajalleen paljon iloa. Mietin, josko lahjoittaisin vielä itselleni vesiliukoiset öljyvärit ja kankaan - tai akryylivärit.
Olen toivonut joululahjaksi laulutuntia tai vaihtoehtoisesti Stockmann Beautyn lahjakorttia. Molemmat tarpeeseen: toinen estämään sielun rapistumista, toinen ruumiin tai ehkä molemmat estävät kumpaankin.
Ainakin talvipäivä on nyt seisahtunut ja tästä mennään kohti valoisaa kevättä. Hitaasti mutta mennään.
Hyvää joulunaikaa teille kaikille.
God Jul
Merry Christmas.
Feliz Navidad
Vrolijk KerstfeestBuon Natale
Kala Christouyenna
Joyeux Noël
Buorrit Juovllat
Frohe Weihnachten
Glædelig Jul
Noeliniz Ve Yeni Yiliniz Kutlu Olsun
Häid jõule
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
perjantai 6. joulukuuta 2013
Energiaviikko - just joo
Tällä viikolla kaikki muuttui yhtäkkiä "can do - will do - love to do"-ajatuksista "must I do" -ajatuksiksi.
Aloitin viikon sunnuntaina kirkossa. En selittele tähän uskonnollisia vakaumuksiani ja sen sellaista, mutta käyn kirkossa. Nyt traditiossani on paastonaika, ja käyn siellä ehkä enemmän kuin muulloin. Sunnuntai-iltaan mennessä onnistuin kuitenkin kehittämään todellisen Weltangstin. Onneksi naapurin tarjoama nauru, suklaa ja skumppalasillinen katkaisivat sen. Hyvät naapurit ovat Taivaan Lahja. Oikeasti! Kamalaa jos ehtivät muuttaa pois ennen meitä.
Maanantai oli hyvinvointipäivä. Hankittu lihasvamma hiukan estää liikunnallisia harrasteita, joten käytin maanantai-illan rentoiluun kotona. Jalat 15 minuutiksi kuumaan - oli vähän liiankin kuumaa - veteen, jossa on lusikallinen rouhittuja sinapinsiemeniä ja toinen lusikallinen cayennepippuria. Minulla tosin oli sinappijauhetta, kun en saa niitä hemmetin siemeniä jauhettua millään kotikonstilla, pomppivat vaan pitkin pöytää. Ukrainalaisen ohjeen mukaan hoidon päälle pitäisi vetäistä lasillinen lämmintä sitruunamehua. Ei ollut sitruunaa kotona. Join jääkaappikylmää appelsiinimehua. Jalat tuntuivat ihanan pehmeiltä hoidon jälkeen.
Tiistaina tanssitunnille. Tuli vain pahamieli. Lihasvamma rajoittaa ja keskittymiskykykin oli huono. Sain jo aiemmin tanssiopettajalta ohjeita, mitä voisin lihaksieni hyväksi tehdä. Ehkä tämä tästä.
Keskiviikko. Tanssitunnin sijasta nukkumaan. Ensin tosin olin maanisesti ostanut kynttilöitä Tiimarin konkurssipesästä. Jos Tiimari ei jo olisi konkurssissa, niin minä olisin niillä ostoksilla hyvin pian.
Torstai. Nukkumaan. Naapuri toi kiitokseksi kissojensa hoidosta viinipullon. Viinin nimeksi oli annettu Live-a-Little. Nimi ei kuulema ollut vihje.
Osasyy tolkuttomaan, väsymyksen sekaiseen kyllästymiseeni on varmaan myös lähes täysin auringoton viime kesä: olin koko kesän, 12 tuntia päivässä töissä tai junassa matkalla töihin. Pyöräily asemalle ja takaisin ei ollut ihan riittävä aurinkovitamiini annos. Ja nyt on pimeää mennen tullen.
Hyvä juttu viikolla oli se, että sain vähän kerrattua sekä venäjää että hepreaa. Kaksi outoa kieltä, jotka haluan oppia. Ja ostin lankaa. Värin valitutin täysin vieraalla ihmisellä, joka sattui samaan aikaan lankahyllylle. Tarvitsin "second opinionin" kahdesta täysin samanarvoisesta väristä. Ja lahjakirjat, yhtä lukuunottamatta, on hankittu.
Olen lupautunut osallistumaan viikonlopun pyhäpäivinä työvuoroarpajaisiin - katsotaan kuinka tässä käy. Oletan että tänään ei käy kuinkaan. Siispä ulos päivänvaloon ja lumisateeseen.
Itselleni täysin poikkeavasti olen myös lauantaina menossa ravikilpailuihin vuosien takaisen koulukaverini kanssa - kuvaisiko häntä nyt hevosalan puoliammattilaiseksi tai jotain sinnepäin. Luvattiin ruokaa - sehän saa minut lähtemän melkein mihin hyvänsä. Hih.
Viikonlopun aikana laadin vielä koosteen Esbo Segelföreningenille ensi kesäksi suunnitellusta Lady Sail -purjehdustapahtumasta.
Ja tärkeät!
Nuorimalle lapselle jonnekin Marokkoon hyvää Nikolaoksen päivää. Ensi viikolla nähdään, muru!
Kaikille hyvää itsenäisyyspäivää - sääliksi käy esim. isääni, joka vietti juuri ne vuodet elämästään, jotka pitäisi voida käyttää oman tulevaisuuden ja onnen rakentamiseen, sodassa. Ei koskaan enää!
Aloitin viikon sunnuntaina kirkossa. En selittele tähän uskonnollisia vakaumuksiani ja sen sellaista, mutta käyn kirkossa. Nyt traditiossani on paastonaika, ja käyn siellä ehkä enemmän kuin muulloin. Sunnuntai-iltaan mennessä onnistuin kuitenkin kehittämään todellisen Weltangstin. Onneksi naapurin tarjoama nauru, suklaa ja skumppalasillinen katkaisivat sen. Hyvät naapurit ovat Taivaan Lahja. Oikeasti! Kamalaa jos ehtivät muuttaa pois ennen meitä.
Maanantai oli hyvinvointipäivä. Hankittu lihasvamma hiukan estää liikunnallisia harrasteita, joten käytin maanantai-illan rentoiluun kotona. Jalat 15 minuutiksi kuumaan - oli vähän liiankin kuumaa - veteen, jossa on lusikallinen rouhittuja sinapinsiemeniä ja toinen lusikallinen cayennepippuria. Minulla tosin oli sinappijauhetta, kun en saa niitä hemmetin siemeniä jauhettua millään kotikonstilla, pomppivat vaan pitkin pöytää. Ukrainalaisen ohjeen mukaan hoidon päälle pitäisi vetäistä lasillinen lämmintä sitruunamehua. Ei ollut sitruunaa kotona. Join jääkaappikylmää appelsiinimehua. Jalat tuntuivat ihanan pehmeiltä hoidon jälkeen.
Tiistaina tanssitunnille. Tuli vain pahamieli. Lihasvamma rajoittaa ja keskittymiskykykin oli huono. Sain jo aiemmin tanssiopettajalta ohjeita, mitä voisin lihaksieni hyväksi tehdä. Ehkä tämä tästä.
Keskiviikko. Tanssitunnin sijasta nukkumaan. Ensin tosin olin maanisesti ostanut kynttilöitä Tiimarin konkurssipesästä. Jos Tiimari ei jo olisi konkurssissa, niin minä olisin niillä ostoksilla hyvin pian.
Torstai. Nukkumaan. Naapuri toi kiitokseksi kissojensa hoidosta viinipullon. Viinin nimeksi oli annettu Live-a-Little. Nimi ei kuulema ollut vihje.
Osasyy tolkuttomaan, väsymyksen sekaiseen kyllästymiseeni on varmaan myös lähes täysin auringoton viime kesä: olin koko kesän, 12 tuntia päivässä töissä tai junassa matkalla töihin. Pyöräily asemalle ja takaisin ei ollut ihan riittävä aurinkovitamiini annos. Ja nyt on pimeää mennen tullen.
Hyvä juttu viikolla oli se, että sain vähän kerrattua sekä venäjää että hepreaa. Kaksi outoa kieltä, jotka haluan oppia. Ja ostin lankaa. Värin valitutin täysin vieraalla ihmisellä, joka sattui samaan aikaan lankahyllylle. Tarvitsin "second opinionin" kahdesta täysin samanarvoisesta väristä. Ja lahjakirjat, yhtä lukuunottamatta, on hankittu.
Olen lupautunut osallistumaan viikonlopun pyhäpäivinä työvuoroarpajaisiin - katsotaan kuinka tässä käy. Oletan että tänään ei käy kuinkaan. Siispä ulos päivänvaloon ja lumisateeseen.
Itselleni täysin poikkeavasti olen myös lauantaina menossa ravikilpailuihin vuosien takaisen koulukaverini kanssa - kuvaisiko häntä nyt hevosalan puoliammattilaiseksi tai jotain sinnepäin. Luvattiin ruokaa - sehän saa minut lähtemän melkein mihin hyvänsä. Hih.
Viikonlopun aikana laadin vielä koosteen Esbo Segelföreningenille ensi kesäksi suunnitellusta Lady Sail -purjehdustapahtumasta.
Ja tärkeät!
Nuorimalle lapselle jonnekin Marokkoon hyvää Nikolaoksen päivää. Ensi viikolla nähdään, muru!
Kaikille hyvää itsenäisyyspäivää - sääliksi käy esim. isääni, joka vietti juuri ne vuodet elämästään, jotka pitäisi voida käyttää oman tulevaisuuden ja onnen rakentamiseen, sodassa. Ei koskaan enää!
lauantai 30. marraskuuta 2013
Voimavaatteet, mielihyvähetki, taiteilijatreffit
Sometimes I just wear wrong clothes. Clothes that don´t give me anything. Clothes that I even hate. That I`ll change.
I also noticed that I need more moments of pure pleasure in my life. I just need more creativeness around. More flow kind of experinces.
And I simply need to take better care of myself even physically. At the end, I am the only one responsible of my wellbeing.
_____________________________________________________________________________
Energianlisäys projektini on edennyt siihen pisteeseen, että meillä on perussiistiä. Perussiistiä, ei syväsiistiä. Ajatuksen tasolla olen siivonnut muutaman kaapinkin. Pino kirpparivaatteita odottaa silitystä ja kuvausta.
Tein muutaman tärkeän lisäyksen omaan hyvinvointiini:
Voimavaatteet:
Tapasin naisen jolla oli todella hauskat talvisaappaat. Kysyin mistä ne olivat kotoisin. Nainen kertoi ja lisäsi: "Mä tunsin kuinka voimaannuin kun vedin nämä jalkaan!". Minun voimavaatteeni? Tällä hetkellä varmaan hame. Minulla vain on niitä - no yleensäkin vaatteita - aika vähän. Se ei kuitenkaan ole este. Pidän niitä mitä on. Ja voimavaatteeseen voimakengät! Mainostetaan nyt: Camperin Agathat - nauhalliset mustat nilkkurit.
Mielihyvähetki:
Ehkä enemmän kuin koskaan tarvitsen mielihyvähetkiä. Hetkiä jotka vievät mennessään, täydellisen keskittymisen hetkiä. Mihaly Chikzenmihalyi kutsui sitä flowksi. Tarvitsen tuon flown ihan vain tolkuissani pysyäkseni. Piirtämistä, laulamista, kirjoittamista, vaatteiden tekoa peliin.
Tähän löyhästi liittyen tarvitsen myös hyvinvointihetken: jotain mitä teen itseni hyväksi ihan fyysisesti. Liikun sen verran paljon ettei pelkkä liikunta riitä. Aletaan nyt vaikka riittävällä nukkumisella, syömisellä, rentoutumisella, valitsemalla tekemisiäni. Miksi lopulta teen jotain, välttämättömyydet poislukien, mistä en edes pidä? Hiukan creepy syy hyvinvointihetkeen on sekin, etten enää ole "nuori ja nätti". Täytän 55 tammikuussa. Elämä vaatii veronsa. Ja saa vaatiakin. Onpahan eletty. Mietin äsken asiaa vähän enemmänkin, koska yksi elämäni ihastuksista täyttää tänään 66 ja toinenkin aika paljon. Mazel tov, Itzhak! Onnea Aki!
Taiteilijatreffit:
Julia Cameron, amerikkalainen luovuuskouluttaja, lanseerasi käsitteen taiteilijatreffit: viikottaisen kohtaamisen jonkun, ehkä täysin uuden, asian, ihmisen kanssa, joka vie sinua eteenpäin tekemään sitä, mitä pidät tärkeänä. Kokemus antaa uusia ajatuksia, laajentaa tajuntaa. On ihan sama käytkö lankakaupassa ihailemassa värien runsautta, metsäretkellä, teatterissa, laulamassa tai jonkun ihmisen työhuoneella. Kunhan menet ulos, teet jotain. Mielihyvähetki ja taiteilijatreffit eivät ole kovin kaukana toisistaan.
Näillä ensi viikkoon.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Energian keräystä Tallinnassa
While trying to increase my energy level and the good things in my life, I visited Tallinn with my colleagues on Friday. Flowers, shoes, Christmas Market - once you've seen five stalls, you have seen all fifty stalls. It's a shame. Some gem may go past your senses. Old Town - always worth experiencing. I could even live there!
I also found the smallest and prettiest vintage shop I have ever seen. Foxy Vintage in Pikk 9, very close to Town Hall Square, Raekoja plats. It is a tiny atmospheric boutique selling vintage from Estonia and elsewhere starting from the 60´s. The clothes are in a very good condition. Dress, which I bought , was a self-made and in such a good condition, that it may also be a reproduction of the genuine 60's fabric. The place is really cozy. There is a small sign by the entrance of the old stone house at Pikk 9. The shop can be found on the second floor.
There is a pic from the shop, shopowner Jana and me, and of the dress that I bought . I can well imagine, a late 60's hippie kind of bride walking down the aisle in this outfit under the horriefied eyes of the elderly relatives. Not in Estonia maybe, but somewhere else. ----------------------------------------------------------------------------------------------
Energiankeräyskuukauden puitteet alkavat olla kunnossa. Energian keräyksen merkeissä kävin työkavereiden kanssa Tallinnassa perjantaina. Kukkia, kenkiä, Joulutori - kun on nähnyt viisi kojua, on nähnyt kaikki viisikymmentä kojua. Sääli. Joku helmi voi mennä ohi aistien. Vanha Kaupunki - aina kokemisen arvoinen. Siellä voisi vaikka asua!
Nyt löytyi myös pienin ja sievin vintage -liike, missä tähän astisessa elämässäni olen käynnyt. Jana ja hänen Foxy Vintage liikkeensä osoitteessa Pikk 9, aivan lähellä Raatihuoneentoria. Pikkuruinen tunnelmallinen putiikki myy Virosta ja muualtakin hankittuja vaatteita ja asusteita alkaen 60/70 -luvulta. Vaatteet ovat todella hyväkuntoisia. Mekko, jonka ostin, oli itse tehty ja niin hyväkuntoinen, että se saattaa olla myös uusiotuotantoa 60 -luvun kankaasta. Paikka on todella tunnelmallinen kunhan sen löytää. Vanhan kivitalon ovenpielessä on pieni kyltti ja liike löytyy toisesta kerroksesta. Ihan joka päivä se ei ole auki, joten tarkista aukioloajat vaikkapa Facebookista liikkeen sivulta, jos käyt siellä.
Huomasin nyt myös, että tarvitsen uuden hyvän kameran. Todennäköisesti tarvitsen kohta myös uuden hyvän tietokoneen.
I also found the smallest and prettiest vintage shop I have ever seen. Foxy Vintage in Pikk 9, very close to Town Hall Square, Raekoja plats. It is a tiny atmospheric boutique selling vintage from Estonia and elsewhere starting from the 60´s. The clothes are in a very good condition. Dress, which I bought , was a self-made and in such a good condition, that it may also be a reproduction of the genuine 60's fabric. The place is really cozy. There is a small sign by the entrance of the old stone house at Pikk 9. The shop can be found on the second floor.
There is a pic from the shop, shopowner Jana and me, and of the dress that I bought . I can well imagine, a late 60's hippie kind of bride walking down the aisle in this outfit under the horriefied eyes of the elderly relatives. Not in Estonia maybe, but somewhere else. ----------------------------------------------------------------------------------------------
Energiankeräyskuukauden puitteet alkavat olla kunnossa. Energian keräyksen merkeissä kävin työkavereiden kanssa Tallinnassa perjantaina. Kukkia, kenkiä, Joulutori - kun on nähnyt viisi kojua, on nähnyt kaikki viisikymmentä kojua. Sääli. Joku helmi voi mennä ohi aistien. Vanha Kaupunki - aina kokemisen arvoinen. Siellä voisi vaikka asua!
Nyt löytyi myös pienin ja sievin vintage -liike, missä tähän astisessa elämässäni olen käynnyt. Jana ja hänen Foxy Vintage liikkeensä osoitteessa Pikk 9, aivan lähellä Raatihuoneentoria. Pikkuruinen tunnelmallinen putiikki myy Virosta ja muualtakin hankittuja vaatteita ja asusteita alkaen 60/70 -luvulta. Vaatteet ovat todella hyväkuntoisia. Mekko, jonka ostin, oli itse tehty ja niin hyväkuntoinen, että se saattaa olla myös uusiotuotantoa 60 -luvun kankaasta. Paikka on todella tunnelmallinen kunhan sen löytää. Vanhan kivitalon ovenpielessä on pieni kyltti ja liike löytyy toisesta kerroksesta. Ihan joka päivä se ei ole auki, joten tarkista aukioloajat vaikkapa Facebookista liikkeen sivulta, jos käyt siellä.
 |
| Putiikinpitäjä ja minä (pic: G-H) |
 |
| Mekko jonka ostin. Voisin hyvin kuvitella vaikkapa 60-luvun lopun minimekko-morsiamen kävelleen tässä asussa vihille hameen lyhyyttä kauhistelevien sukulaisten silmien alla. |
 |
| Texture of the fabric |
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Onnellisuusprojekti
Aika moni bloggaaja ja tuttava on kertonut lukeneensa muutama vuosi sitten ilmestyneen Gretchen Rubinin kirjan Onnellisuusprojekti. Kirjassa kerrotaan miksi Gretchen - nimi tuo mieleen Hannun ja Kertun - siivosi vuoden verran kaappejaan, opetteli riitelemään "oikein", mietti työtään, parisuhdettaan, lapsiaan ja ennen muuta opetteli olemaan onnellinen sillä mitä hänellä jo oli. Sen lisäksi Kerttu laati itselleen ohjelauseita kuten "Mene aikaisemmin nukkumaan", "Lopeta hamstraaminen", "Tee se nyt", "Ole Gretchen" ja muuta vastaavaa.
Kerttu käytti projektinsa ensimmäisen kuukauden siivoukseen, turhista tavaroista luopumiseen ja tavaramäärän karsimiseen. Tavoitteena oli parantaa omaa energiatasoa ennen muihin onnellistaviin asioihin ryhtymistä.
Kerttu ei ole ainoa energiavirtoja siivoamalla parantava. Jos ei huomioida äitini ja hänen sisarensa lähes maanista siivousvimmaa, joka vei kaiken positiivisen energian mennessään, niin siivous, karsiminen ja luopuminen todella lisää energiaa. Feng Shuin harrastajatkaan eivät ihan turhaan aloita siivoamalla.
Ajattelin itsekin pitää nyt elämänenergian keräilykuukauden. Sopii yhteen joulun odotuksen kanssa, vaikka siinä missä joulua lähestyttäessä kierrokset yleensä vain kasvavat, pyrinkin nyt hiljentämään, karsimaan. Ajankohta ei voisi olla sopivampi: kirkkokuntani traditioihin kuuluu joulupaasto.
Tavoite olisi, että ennen joulua kaapeissani olisivat vain ne tavarat mitä käytän tai tiedän varmasti käyttäväni joskus tulevaisuudessa. Kirpparitavarat olisi vihdoinkin kerätty ja huollettu. Risat tavarat korjattu, korjautettu tai heitetty pois. Puolivalmiit neuleet ja muut hördelit tehty valmiiksi. Ja jos vielä nukun tarpeeksi, syön kunnolla ja rauhassa, tapaan ystäviä, liikun sopivasti ja opin pitämään yllä näitä hyviä tottumuksia jatkossakin, niin joulun jälkeen voinkin jo suunnata aivan uusiin juttuihin.
Kertulla oli myös nuo henkilökohtaiset ohjelauseensa, käskynsä. No joo. "Ole Marjaana" - kelpaa minulle. Muita lauseita ei juuri nyt tulekaan mieleen. "Keep calm and marry a hobbit". Kelpaa sekin minulle. Niin ja lause, mikä on seinällänikin, tosin enemmän tavoitteena kuin toimintaohjeena: “A woman must have money and a room of her own if she is to write fiction.” ― Virginia Woolf, A Room of One's Own
Kerttu käytti projektinsa ensimmäisen kuukauden siivoukseen, turhista tavaroista luopumiseen ja tavaramäärän karsimiseen. Tavoitteena oli parantaa omaa energiatasoa ennen muihin onnellistaviin asioihin ryhtymistä.
Kerttu ei ole ainoa energiavirtoja siivoamalla parantava. Jos ei huomioida äitini ja hänen sisarensa lähes maanista siivousvimmaa, joka vei kaiken positiivisen energian mennessään, niin siivous, karsiminen ja luopuminen todella lisää energiaa. Feng Shuin harrastajatkaan eivät ihan turhaan aloita siivoamalla.
Ajattelin itsekin pitää nyt elämänenergian keräilykuukauden. Sopii yhteen joulun odotuksen kanssa, vaikka siinä missä joulua lähestyttäessä kierrokset yleensä vain kasvavat, pyrinkin nyt hiljentämään, karsimaan. Ajankohta ei voisi olla sopivampi: kirkkokuntani traditioihin kuuluu joulupaasto.
Tavoite olisi, että ennen joulua kaapeissani olisivat vain ne tavarat mitä käytän tai tiedän varmasti käyttäväni joskus tulevaisuudessa. Kirpparitavarat olisi vihdoinkin kerätty ja huollettu. Risat tavarat korjattu, korjautettu tai heitetty pois. Puolivalmiit neuleet ja muut hördelit tehty valmiiksi. Ja jos vielä nukun tarpeeksi, syön kunnolla ja rauhassa, tapaan ystäviä, liikun sopivasti ja opin pitämään yllä näitä hyviä tottumuksia jatkossakin, niin joulun jälkeen voinkin jo suunnata aivan uusiin juttuihin.
Kertulla oli myös nuo henkilökohtaiset ohjelauseensa, käskynsä. No joo. "Ole Marjaana" - kelpaa minulle. Muita lauseita ei juuri nyt tulekaan mieleen. "Keep calm and marry a hobbit". Kelpaa sekin minulle. Niin ja lause, mikä on seinällänikin, tosin enemmän tavoitteena kuin toimintaohjeena: “A woman must have money and a room of her own if she is to write fiction.” ― Virginia Woolf, A Room of One's Own
 |
| Tähän huoneeseen en aio koskea. Omistaja tulee jouluksi kotiin. |
 |
| Tuohon hyllyyn teen tilaa. |
 |
| Näille en ehkä tee paljon mitään. |
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Kirpparikierros
Olen huono ostamaan mitään. Olen ollut aina. Voin suunnitella hankintojani vuosia tai siihen asti, kunnes on ihan pakko ostaa ehjät talvisaappaat tai vastaavaa. Alennusmyynneissä, kirppareilla tai sen sellaisissa en yleensä joudu minkäänlaiseen ekstaattiseen tilaan. Ennenminkin haluan lähes paniikinomaisesti ulos.
Nuoren miehen vaateostoksiin, jotka ovat usein haastavampia kuin omani, olen pariin kertaan käyttänyt Stockmannin pukeutumisneuvojaa. Kuulostaa ehkä luksukselta teini-ikäisen kohdalla, mutta lopputulos on ollut parempi kuin mitä väsynyt äiti ja kyllästynyt poika olisivat saaneet aikaan. Pidän siitä, että vaatteet on valittu ja esikarsittu toiveideni mukaan. Neuvojalla on usein ollut myös ratkaisuja vaatteen istuvuus- ja mittasuhdeongelmiin. Lisäksi minä vain satun pitämään palvelusta.
Eilen teimme kuitenkin kirpparikierroksen. Ystävättäreni kovasti kannustamana ostin Kierrätyskeskuksesta punahilkkatyylisen hupputakin. Ja tietty tuo takki vaatii uudet saappaat! Se 30 euron ostoksen edullisuudesta. Takki on kuitenkin kiva.
Kävimme myös Varustelekassa, mistä löytyi Ranskan armeijan ylijäämävaraston parkatakki - pitkään suunniteltu hankinta sekin. Oikeastaan olen suunnitellut sitä jo siitä asti kun vanha ylijäämä maiharini lähti kierrätykseen vuosia sitten.
Nyt kun vielä saan lammasnahkaisen lentäjäntakkini pesetettyä ja korjattua, niin takkikiintiöni syksylle ja talvelle on täynnä.
No, sitten on tämä Anne-Mari Pahkalan suunnittelema takki, jollaisesta, tai ainakin saman henkisestä takista, varmaan haaveilen seuraavat kymmenen vuotta.
Nuoren miehen vaateostoksiin, jotka ovat usein haastavampia kuin omani, olen pariin kertaan käyttänyt Stockmannin pukeutumisneuvojaa. Kuulostaa ehkä luksukselta teini-ikäisen kohdalla, mutta lopputulos on ollut parempi kuin mitä väsynyt äiti ja kyllästynyt poika olisivat saaneet aikaan. Pidän siitä, että vaatteet on valittu ja esikarsittu toiveideni mukaan. Neuvojalla on usein ollut myös ratkaisuja vaatteen istuvuus- ja mittasuhdeongelmiin. Lisäksi minä vain satun pitämään palvelusta.
Eilen teimme kuitenkin kirpparikierroksen. Ystävättäreni kovasti kannustamana ostin Kierrätyskeskuksesta punahilkkatyylisen hupputakin. Ja tietty tuo takki vaatii uudet saappaat! Se 30 euron ostoksen edullisuudesta. Takki on kuitenkin kiva.
Nyt kun vielä saan lammasnahkaisen lentäjäntakkini pesetettyä ja korjattua, niin takkikiintiöni syksylle ja talvelle on täynnä.
 | ||
| Bomber jacket http://www.aucklandsheepskin.com |
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Uusiovapaus
Saatoin lapsen lentokentälle. Sinne lähti. Innoissaan kuin ilmapallo. Kahden kuukauden päästä tavataan kunhan hän on kiertänyt Cadizin, Gibraltarin, Barcelonan, Palma de Mallorcan,Cartagenan ja Safin. Uusia kokemuksia, uusia juttuja, uusia ihmisiä.
Samoihin aikoihin tulee toinenkin lapsi kotiin. Päästään viettämään joulua yhdessä.
Vaikka en aio astua viime viikon puheenaiheen TitiVITUNtyy -blogin tontille, niin pientä lintuaihetta tähänkin: olo on kuin toripululla, tepastelua edestakaisin. En ole ehkä vieläkään sinutteluväleissä tämän uusiovapauteni kanssa. Edelleen ihmetyttää kun huomaa olevansa vapaa käyttämään aikansa, sen ajan mitä ei ole myynyt työnantajalle, ihan mihin vaan. Töiden jälkeen voi huuhata Stockmannilla vaikka kaikki osastot läpi jos haluaa. Akateemisen muoti-, valokuvaus- ja sisustuskirjoja voi tutkia rauhassa. Tanssitunteja voi ottaa niin paljon kuin pankkitili sietää. Illalla voi lähteä elokuviin tai ihan minne vaan.
Mutta mitä sitten jatkossa? Stockmann ei riitä elämänsisällöksi.
Tanssitunneilla käyn niin paljon kuin pystyn. Seniorisarjaa olen tuossa harrastuksessa, mutta se ei estä tulemasta siinä paremmaksi. Jonain päivänä löydän uudestaan liikkeen minkä jo melkein, tai ihankin, kadotin ja unohdin.
Kielenhuoltokurssi Jyväskylän yliopiston avoimessa on jo aloitettu. Ja jos sitä en saa valmiiksi, niin en ainakaan voi syyttää ketään tai juuri mitään. Siihen perään vielä luovaa kirjoittamista jne.
Piirtämistä voin viritellä uudestaan. Samoin laulamista - laulaminen on jäänyt lähes kokonaan pois. Ota Parempia Valokuvia on myös projekti tulevien projektien joukossa.
Pöllömpi ajatus ei olisi Master of Disaster Managementin -kurssit Kööpenhaminan yliopistossakaan. Ne ovat vain sairaan kalliita, joten rahoituksen pitäisi jotenkin löytyä. Muutama kuukausi maailmalla ei olisi minullekaan pahitteeksi.
Yksi pitkään unohduksissa ollut juttu on myös tullut tehtyä: elämäni toiset lapaset on neulottu. Kuvassa olevat Anna Kareninat lähtevät tyttärelle Hollantiin. Vaikka annoinkin niille nimeksi Anna Karenina, niin junan alle juokseminen on kielletty - tumput käsissä tai ilman. Pojan lapaset, vähän selkeämmät, ovat seuraavaksi vuorossa.
Samoihin aikoihin tulee toinenkin lapsi kotiin. Päästään viettämään joulua yhdessä.
Vaikka en aio astua viime viikon puheenaiheen TitiVITUNtyy -blogin tontille, niin pientä lintuaihetta tähänkin: olo on kuin toripululla, tepastelua edestakaisin. En ole ehkä vieläkään sinutteluväleissä tämän uusiovapauteni kanssa. Edelleen ihmetyttää kun huomaa olevansa vapaa käyttämään aikansa, sen ajan mitä ei ole myynyt työnantajalle, ihan mihin vaan. Töiden jälkeen voi huuhata Stockmannilla vaikka kaikki osastot läpi jos haluaa. Akateemisen muoti-, valokuvaus- ja sisustuskirjoja voi tutkia rauhassa. Tanssitunteja voi ottaa niin paljon kuin pankkitili sietää. Illalla voi lähteä elokuviin tai ihan minne vaan.
Mutta mitä sitten jatkossa? Stockmann ei riitä elämänsisällöksi.
Tanssitunneilla käyn niin paljon kuin pystyn. Seniorisarjaa olen tuossa harrastuksessa, mutta se ei estä tulemasta siinä paremmaksi. Jonain päivänä löydän uudestaan liikkeen minkä jo melkein, tai ihankin, kadotin ja unohdin.
Kielenhuoltokurssi Jyväskylän yliopiston avoimessa on jo aloitettu. Ja jos sitä en saa valmiiksi, niin en ainakaan voi syyttää ketään tai juuri mitään. Siihen perään vielä luovaa kirjoittamista jne.
Piirtämistä voin viritellä uudestaan. Samoin laulamista - laulaminen on jäänyt lähes kokonaan pois. Ota Parempia Valokuvia on myös projekti tulevien projektien joukossa.
Pöllömpi ajatus ei olisi Master of Disaster Managementin -kurssit Kööpenhaminan yliopistossakaan. Ne ovat vain sairaan kalliita, joten rahoituksen pitäisi jotenkin löytyä. Muutama kuukausi maailmalla ei olisi minullekaan pahitteeksi.
Yksi pitkään unohduksissa ollut juttu on myös tullut tehtyä: elämäni toiset lapaset on neulottu. Kuvassa olevat Anna Kareninat lähtevät tyttärelle Hollantiin. Vaikka annoinkin niille nimeksi Anna Karenina, niin junan alle juokseminen on kielletty - tumput käsissä tai ilman. Pojan lapaset, vähän selkeämmät, ovat seuraavaksi vuorossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)