Kirpparikierros

Olen huono ostamaan mitään. Olen ollut aina. Voin suunnitella hankintojani vuosia tai siihen asti, kunnes on ihan pakko ostaa ehjät talvisaappaat tai vastaavaa. Alennusmyynneissä, kirppareilla tai sen sellaisissa en yleensä joudu minkäänlaiseen ekstaattiseen tilaan. Ennenminkin haluan lähes paniikinomaisesti ulos.

Nuoren miehen vaateostoksiin, jotka ovat usein haastavampia kuin omani, olen pariin kertaan käyttänyt Stockmannin pukeutumisneuvojaa. Kuulostaa ehkä luksukselta teini-ikäisen kohdalla, mutta lopputulos on ollut parempi kuin mitä väsynyt äiti ja kyllästynyt poika olisivat saaneet aikaan. Pidän siitä, että vaatteet on valittu ja esikarsittu toiveideni mukaan. Neuvojalla on usein ollut myös ratkaisuja vaatteen istuvuus- ja mittasuhdeongelmiin. Lisäksi minä vain satun pitämään palvelusta.

Eilen teimme kuitenkin kirpparikierroksen. Ystävättäreni kovasti kannustamana ostin Kierrätyskeskuksesta punahilkkatyylisen hupputakin. Ja tietty tuo takki vaatii uudet saappaat! Se 30 euron ostoksen edullisuudesta. Takki on kuitenkin  kiva.

Kävimme myös Varustelekassa, mistä löytyi Ranskan armeijan ylijäämävaraston parkatakki  - pitkään suunniteltu hankinta sekin. Oikeastaan olen suunnitellut sitä jo siitä asti kun vanha ylijäämä maiharini lähti kierrätykseen vuosia sitten.

Nyt kun vielä saan lammasnahkaisen lentäjäntakkini pesetettyä ja korjattua, niin takkikiintiöni syksylle ja talvelle on täynnä.

Bomber jacket http://www.aucklandsheepskin.com

No, sitten on tämä Anne-Mari Pahkalan suunnittelema takki, jollaisesta, tai ainakin saman henkisestä takista, varmaan haaveilen seuraavat kymmenen vuotta.

Neljän päivän lomalta korkokenkäelämään

The motto of the day: keep your head, heels and standards high.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Neljän päivän loma meni. Alan epäillä, että minua ei toden totta ole luotu normaaliin palkkatyöhön. Ainakaan minua ei ole luotu työhön, mikä vie pakotetusti kaiken ajan. Ketään ei kai ole luotu siihen.

Elokuun viimeisenä tuo työ loppuu. Katsotaan sitten miten tässä käy.

Eilinen työpäivä ja tämän päivän väsymys saivat minut taas kerran miettimään maailman epäoikeudenmukaisuutta. Tiivistettynä sitä, miksi ruhtinattaren paikkoja on maailmassa niin vähän? Olisin tosi hyvä ruhtinatar! Poliittisesti aktiivinen vasemmistovihreä ruhtinatar kuulostaa minun korvissani todella hyvältä! Köyhtynyt aatelisto älkööt nyt kuitenkaan vaivautuko, koska tarkoitushan on mahdollistaa minulle vapaat kädet toimia asioissa joita pidän tärkeinä.

Olen aina arvostanut naisia, jotka käyttävät elämän lottokupongilla saamaansa hyvää asemaa johonkin tarkoitukseen. Enkä välttämättä tarkoita mitään ns uran luomista. Uraa voi luoda kuka hyvänsä. Ilman perijättäriä ja naisia, joille naimakaupat ovat luonneet uusia mahdollisuuksia, olisi esim. iso osa maailman taidekokoelmista ja taiteesta jäänyt syntymättä ja paljon muutakin olisi voinut jäädä tekemättä: Peggy Guggenheim, Niki de Saint Phalle, MoMAn synnyn rahoillaan mahdollistaneet naiset ja kaikki ne, jotka ovat hyödyntäneet asemansa tuomia sosiaalisia suhteita yleiseksi hyväksi. Toisaalta Paris Hiltonin yhteiskunnallinen merkitys ei ainakaan minulle ole ihan vielä selvinnyt, mutta odotellaan.

Euroopan keskuspankin entisen pääjohtajan ja euron "isän" Wim Duisenburgin vaimo Gretta on yksi idoleistani. Rouva käytti arkailematta asemaansa ajaakseen Israelin miehittämien alueiden asiaa. Niin huikeasti, että jopa Hollannin oikeuslaitos joutui ottamaan kantaa tapahtumiin. 

Hollannista vielä sen verran, että tytär oli ollut työn puolesta samassa projektitilaisuudessa kuin Hollannin nykyinen kuningatar. Kysyin tyttäreltä miltä kuninkaallinen vieras vaikutti. Tytär vastasi: "Siellähän se hymyili. Se on sen työ: istuttaa kukkasipuleita ja hymyillä.". Henkilökohtaisesti tähtäisin kyllä hiukan värikkäämpään ruhtinatarelämään. 

Tähän päivään palatakseni ei tämä Wanna-Be-Ruhtinatar tehnyt mitään merkittävää paitsi, että osti kullanväriset sandaalit, hennon vaaleanpunaista kynsilakkaa ja hippityyppiset haaremihousut. Olen aina pitänyt viimemainituista. Tarkoitus on silti ruveta Ruhtinattareksi, ei Scheherazadeksi.  

Lisäksi tein pitkästä aikaa pari korkkarikierrostakin. Melkein 180 cm:stä huolimatta omistan korkkarisandaalit 11 cm korolla. Ne on oikeasti kivat. Osaan jopa kävellä niillä, kiitos aikaa sitten edesmenneen tyyliguru Sanelma Vuorteen. Sanelma yritti kyyneleet silmissä, vai mascaralleko tuo oli allerginen, selittää tennariprinsessalle, miten hieno juttu korkkarit on ja mitä niillä kävelijöistä voi tulla. Vuorteen maailmassa varmaan juuri niitä ruhtinattaria.

Haaremihousut eivät ole korkkareiden kanssa edukseen ja päinvastoin, joten korkkarielämän vietto vaatii hiukan jatkohankintoja, kapeaa, mustaa jne. Katsotaan mitä löytyy.  

via

via 

Ekovaatemerkki Nurmesta

A few nice clothes from Nurmi – a sustainable clothing label from Helsinki, Finland. "Clothes that you will cherish forever." 
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Kerroin aiemmin lupautuneeni ekovaatemerkki Nurmen katalogikuvauksiin. Pysyin suurinpiirtein omalla mukavuusalueellani, koska kuviin haluttiin ”tavallisia ihmisiä” ja ”kaikenikäisiä”. Tosin mieleen tuli tyttären näkemys vanhoista Dove -mainoksista: ”Kuka haluaa katsoa mainoksissa ihmisiä, joita muutenkin näkee jokapuolella.”. Pointti. Myönnetään. Asioissa on kuitenkin monta puolta. "Kauneus on katsojan silmässä". Kuvaaja Antin mukaan tosin "ei tässä nyt tarvi olla kaunis" eli se siitäkin sitten. 

Kuvaukset Nurmen Anniinan, kuvaaja Antin ja muiden kanssa olivat kivaa vaihtelua. Vaikka varsinainen leipätyöni ei paljon muuta olekaan kuin ihmisiin tutustumista, on hauskaa tavata uusia ihmisiä aivan toisenlaisissa merkeissä kuin työni. Lisäksi Anniinan suunnitteluideologia sopii omaan arvomaailmaani: materiaalien laatu, ekologisuus, tuotannon eettisyys ja ajatus vaatteista, joita käytetään pitkään.

Anniinan mallistot eivät ole varsinaista "ekoluksusta", todella ylellisistä materiaaleista ekologisesti ja eettisten periaatteiden mukaan toteutettua suunnittelua, mutta niiden värimaailma, vaatteiden enemmän klassiset kuin villisti irrottelevat mallit ja iholla hyvältä tuntuvat ekopuuvillat ovat vahvasti lähellä ekoylellisyyttä. Ekologisuuteen ja eettisiin valintoihin yhdistetty ylellisyyden tunne ei välttämättä ole huono asia. Toisaalta lapasesta karanneen hintainen luksus ei ehkä palvele ketään eikä mitään.       

Suosikkini Nurmen hillitystä linjasta on hamppu-ekopuuvillafarkut, joita meillä käyttää poika. Teini-ikäisen vaatekaappiin ne tosin ovat aika hintavat, mutta istuvat pitkän ja laihan nuoren miehen päällä loistavasti.

Nurmen webstoresta löytyi myös ihana mekko, joka on Anniinan muihin vaatteisiin verrattuna epätyypillisen värikäs.

Joulua edeltäneiden kuvausten vaatteiden joukossa oli vielä ekopuuvillainen, cardigantyyppinen, epäsymmetrinen jakku, joka tuntui päällä ihanalta ja näytti hyvältä. Jakku muistuttaa kuvassa olevaa, mutta jos oikein ymmärsin, viimeisimpään malliin on tehty joitain istuvuutta parantavia muutoksia. 

Kuvauksissa kokeilin myös Nurmen turbaania. Turbaani oli kiva, ei pelkkä bad hair day -pipo. Lapsena haaveilin omistavani turbaanin. Ei kannata kysyä "miksi". Ei aavistustakaan. Ehkä olin edellisessä elämässä beduiini, halusin Simone de Beauvoiriksi tai ihailin 1900-luvun alun itämaisvaikutteisia juhlavaatteita, joihin kuului höyhenin ja jalokivin koristettu kevyt maharadzatyyppinen turbaani.  En tiedä. Hauskoja ovat. (Kaikki kuvat Nurmi webstore) 

“Fashions fade, style is eternal.” — Yves Saint Laurent

Suunnittelemme muuttoa. Tänään oli aikomus käyttää aikaa kiinteistövälittäjien sivujen selailuun. En käyttänyt. Jäin koukkuun vaatteisiin, sisustuksiin ja muuhun kauniiseen. 

Lupauduin pari päivää sitten malliksi kestävää ja eettistä vaateteollisuutta edustavalle Nurmelle. Tuo lupaus sai minut miettimään ikää, ikää ja vaatteita, ikää ja ulkonäköä.

En pidä vaatteita kovin ikäryhmäsidonnaisina. Esimerkiksi Nurmen vaatteet ovat ok kaikenikäisille. Pojalle löytyi Nurmelta ekopuuvilla-hamppu farkut ja äiti ihastui pariin mekkoon. Ne farkutkin haluaisin, mutta "atleettiset" pohkeeni eivät sitä sallineet. Sama ongelma on talvisaappaiden kanssa. Fyysiset esteet rajoittavatkin vaatevalintojani, ei ikä. En käytä tiettyjä vaatteita vaikka haluaisinkin: minihame ja sukattomat, suonikohjuiset sääret eivät vain nyt ole niin kiva yhdistelmä tai pillifarkut, joista pidän, eivät mene säärestä läpi

En myös, toivottavasti, ole ensimmäisenä sanomassa kenestäkään, että ”pukeutuisi edes niin kuin ikäisensä ihmiset ”. Joku on "täti jo syntyessään", toinen on teinityttö elämänsä loppuun asti. No joo, tämän vuodatuksen jälkeen tunnustan, että katsoin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia, ja rehellisyyden nimissä myönnän, että olisin toivonut presidentin puolisolta  näyttävämpää, jotenkin aikuisenpaa, rohkeampaa pukua. Ups. Kritisoin siis silti.

Vaikka maailma on muuttunut vähemmän iän mukaan lokeroivaksi, ei muutos ole vielä perusteellinen. Naistenlehti hekumoi "miten ihanaa on olla 50+" ja kertoo sitten seuraavalla aukeamalla sivun verran  pikkuniksejä, joilla ne kiusalliset 15 vuotta saa kasvoilta pois. Vaate kuin vaate esitetään yleensä teinitytön tai anorektisen amatsonin päällä. Muotilehtien nainen ei ilmeisesti, kaikesta terveydenhuollon kehityksestä huolimatta,  juurikaan elä yli 35 vuotiaaksi. Eliniän odote kohoaa kuitenkin kummasti, kun tarvitaan hauskannnäköistä mummukkaa tavaratalon jouluisaan perhearvo -mainokseen tai lääkefirman kolesterolilääke -kampanjaan.

Onkin hienoa löytää suunnittelijoita, jotka positiivisella tavalla huomioivat ryhmän, jonka niin muotilehdet kuin suunnittelijatkin enimmäkseen unohtavat. Tämän aamun nettilöytö oli nuoren suunnittelijan Fanny Karstin   The Old Ladies´ Rebellion . ”See you next year, perhaps!” -paita on raikas! . 

Tässä kuvia Old Ladies´ Rebellionilta. Nämä naiset ovat oikeasti vanhoja! 

Nurmestakin ehkä myöhemmin lisää. 

Ja lopuksi: ratkaisevaa ei ole vaate, vaan asenne millä vaatteensa kantaa.

“Style is knowing who you are, what you want to say, and not giving a damn”
― Orson Welles