Neljän päivän lomalta korkokenkäelämään

The motto of the day: keep your head, heels and standards high.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Neljän päivän loma meni. Alan epäillä, että minua ei toden totta ole luotu normaaliin palkkatyöhön. Ainakaan minua ei ole luotu työhön, mikä vie pakotetusti kaiken ajan. Ketään ei kai ole luotu siihen.

Elokuun viimeisenä tuo työ loppuu. Katsotaan sitten miten tässä käy.

Eilinen työpäivä ja tämän päivän väsymys saivat minut taas kerran miettimään maailman epäoikeudenmukaisuutta. Tiivistettynä sitä, miksi ruhtinattaren paikkoja on maailmassa niin vähän? Olisin tosi hyvä ruhtinatar! Poliittisesti aktiivinen vasemmistovihreä ruhtinatar kuulostaa minun korvissani todella hyvältä! Köyhtynyt aatelisto älkööt nyt kuitenkaan vaivautuko, koska tarkoitushan on mahdollistaa minulle vapaat kädet toimia asioissa joita pidän tärkeinä.

Olen aina arvostanut naisia, jotka käyttävät elämän lottokupongilla saamaansa hyvää asemaa johonkin tarkoitukseen. Enkä välttämättä tarkoita mitään ns uran luomista. Uraa voi luoda kuka hyvänsä. Ilman perijättäriä ja naisia, joille naimakaupat ovat luonneet uusia mahdollisuuksia, olisi esim. iso osa maailman taidekokoelmista ja taiteesta jäänyt syntymättä ja paljon muutakin olisi voinut jäädä tekemättä: Peggy Guggenheim, Niki de Saint Phalle, MoMAn synnyn rahoillaan mahdollistaneet naiset ja kaikki ne, jotka ovat hyödyntäneet asemansa tuomia sosiaalisia suhteita yleiseksi hyväksi. Toisaalta Paris Hiltonin yhteiskunnallinen merkitys ei ainakaan minulle ole ihan vielä selvinnyt, mutta odotellaan.

Euroopan keskuspankin entisen pääjohtajan ja euron "isän" Wim Duisenburgin vaimo Gretta on yksi idoleistani. Rouva käytti arkailematta asemaansa ajaakseen Israelin miehittämien alueiden asiaa. Niin huikeasti, että jopa Hollannin oikeuslaitos joutui ottamaan kantaa tapahtumiin. 

Hollannista vielä sen verran, että tytär oli ollut työn puolesta samassa projektitilaisuudessa kuin Hollannin nykyinen kuningatar. Kysyin tyttäreltä miltä kuninkaallinen vieras vaikutti. Tytär vastasi: "Siellähän se hymyili. Se on sen työ: istuttaa kukkasipuleita ja hymyillä.". Henkilökohtaisesti tähtäisin kyllä hiukan värikkäämpään ruhtinatarelämään. 

Tähän päivään palatakseni ei tämä Wanna-Be-Ruhtinatar tehnyt mitään merkittävää paitsi, että osti kullanväriset sandaalit, hennon vaaleanpunaista kynsilakkaa ja hippityyppiset haaremihousut. Olen aina pitänyt viimemainituista. Tarkoitus on silti ruveta Ruhtinattareksi, ei Scheherazadeksi.  

Lisäksi tein pitkästä aikaa pari korkkarikierrostakin. Melkein 180 cm:stä huolimatta omistan korkkarisandaalit 11 cm korolla. Ne on oikeasti kivat. Osaan jopa kävellä niillä, kiitos aikaa sitten edesmenneen tyyliguru Sanelma Vuorteen. Sanelma yritti kyyneleet silmissä, vai mascaralleko tuo oli allerginen, selittää tennariprinsessalle, miten hieno juttu korkkarit on ja mitä niillä kävelijöistä voi tulla. Vuorteen maailmassa varmaan juuri niitä ruhtinattaria.

Haaremihousut eivät ole korkkareiden kanssa edukseen ja päinvastoin, joten korkkarielämän vietto vaatii hiukan jatkohankintoja, kapeaa, mustaa jne. Katsotaan mitä löytyy.  

via

via