Bysanttimorsian

Christian Dior: “Deep in every heart slumbers a dream. The couturier knows it: every woman is a princess." (Kuva: http://home-biba.blogspot.fi/ 16. january 2014)

Aloitetaan tämä vuosi perinaisellisella aiheella: häät.

Viime blogini "bysanttiruhtinatar" kirvoitti koko joukon keskustelua siellä ja täällä. Asian ydin oli, että jos oikeasti menee vielä 40 - 50 - 60 vuotiaana ensimmäisen, toisen, kolmannen, lukemattomamman kerran naimisiin, niin mitä ihmettä häihinsä panee päälle.

Perisynkisteljiä halusi asian hoidetuksia 70 -lukuiseen tyyliin "nopeesti vaan maistraatissa ja se siitä". Mottona: jakkupuku piisaa kaikkeen ja se on jo kaapissa. Osa halusi koko hörhöbaletin. Loput olivatkin sitten ihan pihalla.

Perisynkistelijää lukuunottamatta kaikki halusivat juhlat. Tavallinen juhlapuku tuntui tylsältä tilaisuuden laatuun nähden. Kukaan ei halunnut näyttää "morsiammen äidiltä" omissa häissään.

Vaikka maailma muuttuu, niin hääpukumaailman päätähti on edelleen 20 + , kalpea, hoikka ja ainakin jollain päähöristyksellä varustettu. Jos siinä päähöristyksessä näyttää alaikäiseltä Camilla Parker Bowlesilta niin kuka välittää. Kauneus tai kauheus on katsojan silmässä ja siellä se pysyköötkin. Niin julma ei ilkeinkään sukulaistäti saa olla, että jollain typerällä vaatehuomautuksella pilaa nuoren ihmisen ainutkertaisen juhlan.

Maailman hääparit kuitenkin vanhenee. Iso osa uusiomorsiammista on timmissä kunnossa ihan mihin pukuun vaan: lyhyttä, avonaista, valkoista, hihatonta, sinä nimeät - kaikki käy.

Mutta se porukka sitten, jolle valkoinen väri ei sovi, huntu on vitsi, muut hörsöt enimmäkseen hölmöjä, pitkä puku ei tunnu omalta, mutta sitä ei tee lyhytkään puku, kanankaula ei kestä avointa dekolteeta, rintavarustus on tyyppiä "silikonia K-kaupan kassissa", tai sitten ihan päinvastaista, käsivarsissa on salakujeltettu velliä jo vuosia ja säärissä suomalaisugrilainen perimä kulminoituu potenssiin kymmenen. Ja sitten vielä "same-sex marriage" -pukukoodit. Tee nyt tälle joukolle sitten hääpuku!

Huvikseni googlasin aiheesta. Ei löytynyt oikein mitään. En aio päätyä hääbloggariksi, mutta olisi kiinnostavaa kuulla lukijoiden ideoita ja mielipiteitä aiheesta!

Kuva http://24.media.tumblr.com/tumblr_m2un6hadG11ql2bgho1_500.gif

“Fashions fade, style is eternal.” — Yves Saint Laurent

Suunnittelemme muuttoa. Tänään oli aikomus käyttää aikaa kiinteistövälittäjien sivujen selailuun. En käyttänyt. Jäin koukkuun vaatteisiin, sisustuksiin ja muuhun kauniiseen. 

Lupauduin pari päivää sitten malliksi kestävää ja eettistä vaateteollisuutta edustavalle Nurmelle. Tuo lupaus sai minut miettimään ikää, ikää ja vaatteita, ikää ja ulkonäköä.

En pidä vaatteita kovin ikäryhmäsidonnaisina. Esimerkiksi Nurmen vaatteet ovat ok kaikenikäisille. Pojalle löytyi Nurmelta ekopuuvilla-hamppu farkut ja äiti ihastui pariin mekkoon. Ne farkutkin haluaisin, mutta "atleettiset" pohkeeni eivät sitä sallineet. Sama ongelma on talvisaappaiden kanssa. Fyysiset esteet rajoittavatkin vaatevalintojani, ei ikä. En käytä tiettyjä vaatteita vaikka haluaisinkin: minihame ja sukattomat, suonikohjuiset sääret eivät vain nyt ole niin kiva yhdistelmä tai pillifarkut, joista pidän, eivät mene säärestä läpi

En myös, toivottavasti, ole ensimmäisenä sanomassa kenestäkään, että ”pukeutuisi edes niin kuin ikäisensä ihmiset ”. Joku on "täti jo syntyessään", toinen on teinityttö elämänsä loppuun asti. No joo, tämän vuodatuksen jälkeen tunnustan, että katsoin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia, ja rehellisyyden nimissä myönnän, että olisin toivonut presidentin puolisolta  näyttävämpää, jotenkin aikuisenpaa, rohkeampaa pukua. Ups. Kritisoin siis silti.

Vaikka maailma on muuttunut vähemmän iän mukaan lokeroivaksi, ei muutos ole vielä perusteellinen. Naistenlehti hekumoi "miten ihanaa on olla 50+" ja kertoo sitten seuraavalla aukeamalla sivun verran  pikkuniksejä, joilla ne kiusalliset 15 vuotta saa kasvoilta pois. Vaate kuin vaate esitetään yleensä teinitytön tai anorektisen amatsonin päällä. Muotilehtien nainen ei ilmeisesti, kaikesta terveydenhuollon kehityksestä huolimatta,  juurikaan elä yli 35 vuotiaaksi. Eliniän odote kohoaa kuitenkin kummasti, kun tarvitaan hauskannnäköistä mummukkaa tavaratalon jouluisaan perhearvo -mainokseen tai lääkefirman kolesterolilääke -kampanjaan.

Onkin hienoa löytää suunnittelijoita, jotka positiivisella tavalla huomioivat ryhmän, jonka niin muotilehdet kuin suunnittelijatkin enimmäkseen unohtavat. Tämän aamun nettilöytö oli nuoren suunnittelijan Fanny Karstin   The Old Ladies´ Rebellion . ”See you next year, perhaps!” -paita on raikas! . 

Tässä kuvia Old Ladies´ Rebellionilta. Nämä naiset ovat oikeasti vanhoja! 

Nurmestakin ehkä myöhemmin lisää. 

Ja lopuksi: ratkaisevaa ei ole vaate, vaan asenne millä vaatteensa kantaa.

“Style is knowing who you are, what you want to say, and not giving a damn”
― Orson Welles