Bysanttimorsian

Christian Dior: “Deep in every heart slumbers a dream. The couturier knows it: every woman is a princess." (Kuva: http://home-biba.blogspot.fi/ 16. january 2014)

Aloitetaan tämä vuosi perinaisellisella aiheella: häät.

Viime blogini "bysanttiruhtinatar" kirvoitti koko joukon keskustelua siellä ja täällä. Asian ydin oli, että jos oikeasti menee vielä 40 - 50 - 60 vuotiaana ensimmäisen, toisen, kolmannen, lukemattomamman kerran naimisiin, niin mitä ihmettä häihinsä panee päälle.

Perisynkisteljiä halusi asian hoidetuksia 70 -lukuiseen tyyliin "nopeesti vaan maistraatissa ja se siitä". Mottona: jakkupuku piisaa kaikkeen ja se on jo kaapissa. Osa halusi koko hörhöbaletin. Loput olivatkin sitten ihan pihalla.

Perisynkistelijää lukuunottamatta kaikki halusivat juhlat. Tavallinen juhlapuku tuntui tylsältä tilaisuuden laatuun nähden. Kukaan ei halunnut näyttää "morsiammen äidiltä" omissa häissään.

Vaikka maailma muuttuu, niin hääpukumaailman päätähti on edelleen 20 + , kalpea, hoikka ja ainakin jollain päähöristyksellä varustettu. Jos siinä päähöristyksessä näyttää alaikäiseltä Camilla Parker Bowlesilta niin kuka välittää. Kauneus tai kauheus on katsojan silmässä ja siellä se pysyköötkin. Niin julma ei ilkeinkään sukulaistäti saa olla, että jollain typerällä vaatehuomautuksella pilaa nuoren ihmisen ainutkertaisen juhlan.

Maailman hääparit kuitenkin vanhenee. Iso osa uusiomorsiammista on timmissä kunnossa ihan mihin pukuun vaan: lyhyttä, avonaista, valkoista, hihatonta, sinä nimeät - kaikki käy.

Mutta se porukka sitten, jolle valkoinen väri ei sovi, huntu on vitsi, muut hörsöt enimmäkseen hölmöjä, pitkä puku ei tunnu omalta, mutta sitä ei tee lyhytkään puku, kanankaula ei kestä avointa dekolteeta, rintavarustus on tyyppiä "silikonia K-kaupan kassissa", tai sitten ihan päinvastaista, käsivarsissa on salakujeltettu velliä jo vuosia ja säärissä suomalaisugrilainen perimä kulminoituu potenssiin kymmenen. Ja sitten vielä "same-sex marriage" -pukukoodit. Tee nyt tälle joukolle sitten hääpuku!

Huvikseni googlasin aiheesta. Ei löytynyt oikein mitään. En aio päätyä hääbloggariksi, mutta olisi kiinnostavaa kuulla lukijoiden ideoita ja mielipiteitä aiheesta!

Kuva http://24.media.tumblr.com/tumblr_m2un6hadG11ql2bgho1_500.gif

Vintage ....

I found some lovely books about vintage fashion and wedding dresses. I love these clothes. But as an adult I would love to see wedding dresses designed for adult women, and not only designs for those young, beautiful princesses for a day or Mother of the Bride dresses. A challenge for wedding planners and designers. 

__________________________________________________________________________

Blogin pitäjä upposi vintage vaatteiden ja hääpukujen kauniiseen maailmaan.

Ensin ostin tämän:

 Sitten ostin tämän:

Olen niin kauan kuin muistan lukenut kirjoja vaatteista. Kirjojen kauniit, hyvin tehdyt kuvat ovat aina saaneet minut hyvälle tuulelle.  Muodin historiaa, eri aikakausia, nekin kaudet jolloin nykymuotoista "muotia" ei vielä oltu keksitty ja HM:t olivat vuosisatojen päässä. Eskapismia, sanoi tiedostava tuttava. Mitä väliä. Osa syy kiinnostukseeni oli äitini työpaikan pieni kirjasto, jonka hoitajalta saattoi pyytää muitakin kirjoja kuin Peppi Pitkätossua ja Saariston lapsia. Minä pyysin kirjoja vaatteista. 

Ossie Clark, Dior, Balenciaga, yläkulmassa aiempien vuosikymmenien amerikkalainen tyyli-ikoni Babe Paley. Tarinan mukaan Babe Paleyn ainoa ongelma, uskottoman aviomiehen ja keuhkosyövän lisäksi, oli täydellisyys.

Hääpukuja: Diana, Jackie O., Audrey , Ono, Grace, Caroline K., Kathrine, Taylor. Omia tyyli-idoleitani on Audrey, josta tuli Givenchyn muusa. Hyöty suhteesta oli molemminpuolinen. Audrey Hepburnin mukaan: "His are the only clothes in which I am myself. He is far more than a couturier, he is a creator of personality.". Jokaiselle naiselle tekisi hyvää löytää oma "givenchy". 

Kuvien lähteet löytyvät kirjoista. Vihreä hippimekko on todistanut Taylor-Burton häitä. Oudon ruskeaa on käyttänyt Kathrine Hepburn 1920 -luvulla omissa häissään. Audrey Hepburnin elokuva-ihanuudenkin kerrotaan olleen hääpuku. Joku vuosi sitten Kathrine Hepburnin puku myytiin Sothebylla amerikkalaiselle hääpukuyritykselle 27.000 dollarilla. Verrattuna erilaisiin timanttipäällysteisiin pyydyksiin, jotka eivät ehkä kuitenkaan ole tehneet käyttäjänsä liitosta mitenkään normaalia onnellisempaa, hinta oli kohtuullinen. Myös Dianan ja Grace Kellyn puvut kuuluvat maailman kalleinpina pidettyihin hääpukuihin.

Olisi oikeasti hauskaa nähdä suunnittelijoiden näkemyksiä hääpuvusta silloin, kun aikuiset ihmiset haluavat antaa lähipiirilleen sekä hyvät juhlat että välittää ja kokea itse häihin liittyvää erityisyyttä juhlana. Hääteollisuus on kuitenkin edelleen sitkeästi keskittynyt lähinnä nuoriin naisiin ja perinteiseen hääseremoniaan.

Ainakin itsestäni prinsessaleikki olisi lievästi sanottuna huvittavaa, vaikka toisaalta mielelläni viettäisinkin päivän ruhtinattarena. Iso ero. Ja useinpien aikuisten häihin pitäisi pukea myös eri-ikäiset lapset, vauvoista teineihin, ja parhaassa tapauksessa lapsenlapsetkin: "Welcome to your grandmom´s wedding ... "  :).

Hääsuunnittelijoille ja pukusuunnittelijoille haastetta.