Neljän päivän lomalta korkokenkäelämään

The motto of the day: keep your head, heels and standards high.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Neljän päivän loma meni. Alan epäillä, että minua ei toden totta ole luotu normaaliin palkkatyöhön. Ainakaan minua ei ole luotu työhön, mikä vie pakotetusti kaiken ajan. Ketään ei kai ole luotu siihen.

Elokuun viimeisenä tuo työ loppuu. Katsotaan sitten miten tässä käy.

Eilinen työpäivä ja tämän päivän väsymys saivat minut taas kerran miettimään maailman epäoikeudenmukaisuutta. Tiivistettynä sitä, miksi ruhtinattaren paikkoja on maailmassa niin vähän? Olisin tosi hyvä ruhtinatar! Poliittisesti aktiivinen vasemmistovihreä ruhtinatar kuulostaa minun korvissani todella hyvältä! Köyhtynyt aatelisto älkööt nyt kuitenkaan vaivautuko, koska tarkoitushan on mahdollistaa minulle vapaat kädet toimia asioissa joita pidän tärkeinä.

Olen aina arvostanut naisia, jotka käyttävät elämän lottokupongilla saamaansa hyvää asemaa johonkin tarkoitukseen. Enkä välttämättä tarkoita mitään ns uran luomista. Uraa voi luoda kuka hyvänsä. Ilman perijättäriä ja naisia, joille naimakaupat ovat luonneet uusia mahdollisuuksia, olisi esim. iso osa maailman taidekokoelmista ja taiteesta jäänyt syntymättä ja paljon muutakin olisi voinut jäädä tekemättä: Peggy Guggenheim, Niki de Saint Phalle, MoMAn synnyn rahoillaan mahdollistaneet naiset ja kaikki ne, jotka ovat hyödyntäneet asemansa tuomia sosiaalisia suhteita yleiseksi hyväksi. Toisaalta Paris Hiltonin yhteiskunnallinen merkitys ei ainakaan minulle ole ihan vielä selvinnyt, mutta odotellaan.

Euroopan keskuspankin entisen pääjohtajan ja euron "isän" Wim Duisenburgin vaimo Gretta on yksi idoleistani. Rouva käytti arkailematta asemaansa ajaakseen Israelin miehittämien alueiden asiaa. Niin huikeasti, että jopa Hollannin oikeuslaitos joutui ottamaan kantaa tapahtumiin. 

Hollannista vielä sen verran, että tytär oli ollut työn puolesta samassa projektitilaisuudessa kuin Hollannin nykyinen kuningatar. Kysyin tyttäreltä miltä kuninkaallinen vieras vaikutti. Tytär vastasi: "Siellähän se hymyili. Se on sen työ: istuttaa kukkasipuleita ja hymyillä.". Henkilökohtaisesti tähtäisin kyllä hiukan värikkäämpään ruhtinatarelämään. 

Tähän päivään palatakseni ei tämä Wanna-Be-Ruhtinatar tehnyt mitään merkittävää paitsi, että osti kullanväriset sandaalit, hennon vaaleanpunaista kynsilakkaa ja hippityyppiset haaremihousut. Olen aina pitänyt viimemainituista. Tarkoitus on silti ruveta Ruhtinattareksi, ei Scheherazadeksi.  

Lisäksi tein pitkästä aikaa pari korkkarikierrostakin. Melkein 180 cm:stä huolimatta omistan korkkarisandaalit 11 cm korolla. Ne on oikeasti kivat. Osaan jopa kävellä niillä, kiitos aikaa sitten edesmenneen tyyliguru Sanelma Vuorteen. Sanelma yritti kyyneleet silmissä, vai mascaralleko tuo oli allerginen, selittää tennariprinsessalle, miten hieno juttu korkkarit on ja mitä niillä kävelijöistä voi tulla. Vuorteen maailmassa varmaan juuri niitä ruhtinattaria.

Haaremihousut eivät ole korkkareiden kanssa edukseen ja päinvastoin, joten korkkarielämän vietto vaatii hiukan jatkohankintoja, kapeaa, mustaa jne. Katsotaan mitä löytyy.  

via

via 

Kesä - Summer - Sommar

Hyvää kesää teille kaikille!

Have a nice summer!

Ha en trevlig sommar!

 

A house in the La La land - talo johon minulla ei ole varaa

There is a beautiful small house for sale in the Old Town of Porvoo. I can only imagine how nice it would be to live in after some renovation. 
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Löysin talon. Löysin siis talon, johon minulla ei ole varaa. Joku muu oli jo tehnyt tarjouksen, jonka yli minulla ei ole mitään mahdollisuuksia mennä. Korjauskustannuksetkin tulevat vielä tuon hinnan päälle. Se siitä. Harmi.

Laitan kuitenkin kuvan tuosta talosta tähän. Teen tosin nyt hiukan vastentahtoisesti mainosta kiinteistövälittäjälle. Jos kiinnostuit niin Kiinteistömaailma Porvoossa välittää.  Kuvakin on heidän sivultaan.

via

En ole hillittömän ihastunut pieniin punaisiin mökkeihin, mutta tässä mökissä puhutteli valo ja se klassinen: tästä saisi tosi kivan.

Pihan vaahtera on ihana. Ei se tosin näin suuri ole kuin tässä alla oleva, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Sehän kasvaa!

via

Näen jo miten syksyllä vaahteran oksille voisi ripustaa lyhtyjä ja tehdä juhlapöydän niiden alle. Tai kattaa kesäisen lounaan al fresco. No joo, piha on liian jyrkkä pöydälle, mutta mehän pengerretään ...

Kuva MS

  Sisätilojen puolesta sitten vaan tyylillä "shabby chic featuring mummon mökki" niin kyllä se siitä.

via

Ja vähän Ikeaa ...

via

Ja kuvia, kaikenlaisia kuvia.

via 

via

 Ja valkoista tilaa. Valkoinen väri tekee tilaa ajatuksille ja valoa.

via

via

via

Meri kuuluu kaikille

http://fi.wikipedia.org/wiki/8mR

There is  a lot we can do for young people, especially underprivileged young people, in sail training. But there is a lack of those who do. To all luck some organisations like Club Renata have started to take actions. As they say: "The sea belongs to everyone".  
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Liikunta on hyväksi ja meri kuuluu kaikille. Molemmat ovat hyväksi minulle.

Lähdin poikani kanssa juoksemaan lauantai-iltana. Juoksimme lämpimässä illassa pitkin Porvoonjoen rantaraittia. Wileniuksen telakan kohdalla jäimme katselemaan laiturissa olevia puuveneitä. Minun suosikkejani.

Nuo keskustakaksion arvoiset puuveneet olivat avoimella laiturilla. Erikokoiset ja -näköiset muovikipot olivat visusti lukittujen porttien takana. Päästiin siis ihan viereen ihailemaan puukaunottaria.

Yhdessä veneistä oli omistaja putsailemassa etikalla, ekologista (sic), homepilkkuja pois talven kosteuden jäljiltä. Jäimme juttelemaan laiturille. Keskustelussa alkoi vilahdella tuttuja ja puolituttuja nimiä erilaisista veneisiin liittyvistä yhteyksistä.

Meidät kutsuttiin tutustumaan veneeseen. Hienoa työtä oli omistaja tehnyt venettä kunnostaessaan. Älkää nyt kukaan kysykö veneen mallia tai muuta asiantuntevaa. En tiedä. Jonkinlaisen kauneusjärjestyksen voin tähän heittää: 8mR, 6mR, 12mR, 10mR .... . Tuo missä kävimme ei ollut mikään näistä, mutta kaunis silti ja huolella kunnostettu.

Keskustelu puuveneistä ja 6mR:t toivat toiseen asiaan. Keskustelukumppanimme oli mukana Club Renatan toiminnassa. Vuonna 1927 valmistui Tukholmassa miehelle nimeltä  Henrik Ramsay vene S/Y Renata, 6mR. Ramsay on jo vainaa, mutta Renata on edelleen elossa. Renatalla on jo ikää, mutta takana onkin varsin näyttävä menneisyys ja edessä lupaava tulevaisuus nykyhetkestä puhumattakaan. Renatan kunnostaminen on aloitettu. Ympäristövaikutuksien huomioiminen on keskeinen asia tuossa kunnostuksessa.

Kunnostaminen ei ole ainoa projekti, missä Renata on mukana. Ramsayn on jossain kerrottu todenneen: "Joka pärjää merellä, pärjää elämässäkin.". Tuossa hengessä on Renatan ympärille perustettu Club Renata, joka tarjoaa mahdollisuuksia purjehduksen, ja sitä kautta elämänhallinnan, opetteluun lapsille ja nuorille, joille tuo kokemus ei muutoin ehkä olisi mahdollinen.

Club Renata  ei ole ihan ainoa laatuaan. Ruotsissa on ollut jonkun verran vastaavaa toimintaa, The RNVR Youth Sail Training Trust Englannissa ja Suomessakin mm. Purjelaivasäätiö on ottanut erityisnuorisotyön yhdeksi kohdealueeksi.


Paljon olisi silti vielä tehtävää ja paljon voitaisiin tehdä. Tuleva purjehtija voi, tulevaisuudestaan mitään tietämättä, nytkin hengailla paikallisen ostarin tietämillä ihmetellen minne menisi ja mitä tekisi. Meri kuuluu kaikille. Sille ostarin pojalle tai tytöllekin.       

Muutoksen tuulia

Changes of wind. Many new things seem to be happening in my life now. My youngest kid going to high school. Maybe a new job ... a new house ... and  I am going to learn how to sail.
---------------------------------------------------------------------------------------------------

Nyt se on tehty. Yksi elämänmuutos.

Sanoin itseni irti nykyisestä työstäni elokuun lopussa. Kaksitoista tuntia työtä ja työmatkaa päivittäin alkoi tehdä oireita, etenkin kun yhteydet täältä Hankoon ovat mitä ovat. Kokemus on myös osoittanut, ettei omalla autolla ajokaan ole ratkaisu noilla etäisyyksillä. Ehkä nopea, edestakaisin vispaava juna olisi. Tiheä junayhteys voisi elävöittää väliasemiakin.

Aiemmista pitkistä työmatkoista tiedän myös, miltä tuntuu nukahtaa rattiin ja hätkähtää hereille vastaantulevien kaistalla. Enkä ollut tuona iltapäivänä töistä lähtiessäni edes varsinaisesti väsynyt. Kun olen kertonut tapahtuneesta, niin moni muukin on kertonut nukahtaneensa rattiiin milloin aamuyön tunteina matkalla lentokentältä kotiin, työviikon jälkeen kesämökille tai sitten muutoin vain yhtäkkiä. Välillä miettii uskaltaako tuonne liikenteeseen näillä tiedoilla enää lähteäkään. Vireystilan mittaajia ei ole keksitty. No, tällä hetkellä käytössäni ei edes ole autoa.

Ehkä olisin jäänyt työpaikkakunnalle, jos paikkakunnalta olisi löytynyt uusi koti, joka selkeästi huutelee: "Marjaana! Marjaana!  Tule tänne! Minä olen uusi kotisi! Täällä olet onnellinen!". Olen niin koti- ja perhekeskeinen, että tuota seikkaa ei voi sivuuttaa.

Vaikka työpaikkakuntani on pieni idylli, siinäkin on sivuraiteensa. Työ ja koti pienellä paikkakunnalla, kiinni toisissaan eivät aina ole se paras mahdollinen ratkaisu. Toisaalta olen myös äärettömän kriittinen ympäristön suhteen: maiseman, mittasuhteiden, ympäröivien äänien, ilmansuuntien. Täytyy myöntää, että tällä hetkellä asumme lähes kaikkien kriteereiden puolesta, paitsi ehkä meren läheisyyden, niin hyvin kuin asua voi. Olemme asunneet kohta 16 vuotta.

Nyt kuitenkin kohti uutta. Ensimmäinen työhaastattelu on viikon päästä. Ennakkoverovelvollisuus täytyy palauttaa. Verkkokauppakoulutukseen olen menossa ensi viikolla. Sääli vain, että hermostuin kirjanpitäjälleni viimeksi niin, etten vieläkään kehtaa soittaa hänelle. Kirjanpitäjä oli aika hyvä. Itse asiassa hermostuin hänen apulaiselleen. Anteeksi. Siitäkin on jo kauan.

Uutta on työmatkapyöräilykin, siis asemalle asti, mutta sille kauimmaiselle asemalle. Tanssin korvaa nyt kesällä 24 km pyörällä, puistozumba ja bootcamp. Viimemainittuihin on ihan pakko ehtiä.

Olen myös puhunut purjehtivalle lapselle, että opettelen purjehtimaan nyt kesällä. Alustavasti oli 606 veneistä puhetta niitä purjehtivien kanssa. Viklaankin lähden gastiksi, jos joku vaan huolii täydellisen amatöörin. Viklaan siksi, että klassiset puuviklat ovat pikkuveneistä kauneimpia.

Ja sunnuntaina mennään lapsen kanssa katsomaan pientä punaista mökkiä lapsuuteni kotikaupungissa. Pöydille ja lattialle on kummasti kertynyt sisustuslehtiä kuten Deko, Art&Decoration, Schöner Wohnen, Livingetc, BravaCasa, Gård&Torp ....Tosiasiassa minua kiinnostaa nyt enemmän löytyykö muovimaton alta mätää hirttä, katosta kosteusläikkiä ja seinälaudoituksen alta lahoa puuta. Ikäviä juttuja mutta pakko huomioida.

Ensi viikolla tulevat vielä Suomen lukiotulokset.  Vaikka Öckerö on jo selvä, ei tätäkään voi sivuuttaa.