Myytävänä on talo. Talo, josta saa hienon, jos unohdetaan realismi. Unohdetaan putkien uusiminen, salaojitus, ikkunoiden kunnostus, lämmitysjärjestelmän vaihto, sähköjärjestelmän ajanmukaistaminen, katon ja vesikourujen kunnostus sekä talon maalaus. Unohdetaan, että lattiat joudutaan todennäköisesti kaivamaan ylös ja jokunen seinähirsikin vaihtamaan. Unohdetaan kosteusvauriot, väärästä kunnostuksesta johtuvat vauriot ja normaali kuluminen.
Unohdetaan bonuskotielämet: hiiret, muurahaiset, sokeritoukat, puurakenteisiin pesiytyneet mikro- ja makrojyrsijät sekä tornin lepakko. Oikeasti. Talossa on torni! Oletettavasti siellä tornissa on myös lepakko. Ai niin, lepakko on rauhoitettu. Sitä ei voi häätää. Tuon kotibatmanin kanssa on vain elettävä.
Unohdetaan, ettei museovirasto ehkä anna lupaa purkaa suojellusta talosta yhtään osaa, siipirakennusta tai ovea. Unohdetaan, että talo saattaa olla sisältä todella pimeä ja rakenteiltaan ... no, asunnoksi kelpaamaton.
Unohdetaan, että rakennus on lopulta tyhmässä paikassa kahden, lokaalisti hiukan vilkkaamman liikenneväylän välissä.
Unohdetaan, että yhtäkkiä pitäisikin vastata ehkä noin 300m² lämmityskuluista, sähkölaskusta, vesimaksusta ja kiinteistöverosta. Ja siitä kunnostamisesta.
Unohdetaan, että käytännössä varat eivät ehkä riitä moisen rakennelman omistamiseen.
Kun kaikki on unohdettu, niin menoksi. Tältä se nimittäin voisi lopulta näyttää.
Kiitoksia:
http://www.apartmenttherapy.com/ - joka "pelastaa maailman asunto kerrallaan".
http://healing.about.com/
http://bobedre.dk/
http://keltainentalorannalla.blogspot.fi/
http://hviturlakkris.blogspot.fi
http://onesydneyroad.com/blog/