Voimavaatteet, mielihyvähetki, taiteilijatreffit

While trying to increase my energy level, I noticed some important things in my life.

Sometimes I just wear  wrong clothes. Clothes that don´t give me anything. Clothes that I even hate. That I`ll change. 

I also noticed that I need more moments of pure pleasure in my life. I just need more creativeness around. More flow kind of experinces. 

And I simply need to take better care of myself even physically.  At the end, I am the only one responsible of my wellbeing.
_____________________________________________________________________________

Energianlisäys projektini on edennyt siihen pisteeseen, että meillä on perussiistiä. Perussiistiä, ei syväsiistiä. Ajatuksen tasolla olen siivonnut muutaman kaapinkin. Pino kirpparivaatteita odottaa silitystä ja kuvausta.

Tein muutaman tärkeän lisäyksen omaan hyvinvointiini:


Voimavaatteet:
Tapasin naisen jolla oli todella hauskat talvisaappaat. Kysyin mistä ne olivat kotoisin. Nainen kertoi ja lisäsi: "Mä tunsin kuinka voimaannuin kun vedin nämä jalkaan!". Minun voimavaatteeni? Tällä hetkellä varmaan hame. Minulla vain on niitä - no yleensäkin vaatteita - aika vähän. Se ei kuitenkaan ole este. Pidän niitä mitä on. Ja voimavaatteeseen voimakengät! Mainostetaan nyt: Camperin Agathat - nauhalliset mustat nilkkurit.

Mielihyvähetki:
Ehkä enemmän kuin koskaan tarvitsen mielihyvähetkiä. Hetkiä jotka vievät mennessään, täydellisen keskittymisen hetkiä. Mihaly Chikzenmihalyi kutsui sitä flowksi. Tarvitsen tuon flown ihan vain tolkuissani pysyäkseni. Piirtämistä, laulamista, kirjoittamista, vaatteiden tekoa peliin.

Tähän löyhästi liittyen tarvitsen myös hyvinvointihetken: jotain mitä teen itseni hyväksi ihan fyysisesti. Liikun sen verran paljon ettei pelkkä liikunta riitä. Aletaan nyt vaikka riittävällä nukkumisella, syömisellä, rentoutumisella, valitsemalla tekemisiäni. Miksi lopulta teen jotain, välttämättömyydet poislukien, mistä en edes pidä? Hiukan creepy syy hyvinvointihetkeen on sekin, etten enää ole "nuori ja nätti". Täytän 55 tammikuussa. Elämä vaatii veronsa. Ja saa vaatiakin. Onpahan eletty. Mietin äsken asiaa vähän enemmänkin, koska yksi elämäni ihastuksista täyttää tänään 66 ja toinenkin aika paljon. Mazel tov, Itzhak! Onnea Aki! 

Taiteilijatreffit:
Julia Cameron, amerikkalainen luovuuskouluttaja, lanseerasi käsitteen taiteilijatreffit: viikottaisen kohtaamisen jonkun, ehkä täysin uuden, asian, ihmisen kanssa, joka vie sinua eteenpäin tekemään sitä, mitä pidät tärkeänä. Kokemus antaa uusia ajatuksia, laajentaa tajuntaa. On ihan sama käytkö lankakaupassa ihailemassa värien runsautta, metsäretkellä, teatterissa, laulamassa tai jonkun ihmisen työhuoneella. Kunhan menet ulos, teet jotain. Mielihyvähetki ja taiteilijatreffit eivät ole kovin kaukana toisistaan.

Näillä ensi viikkoon.  
 

Energian keräystä Tallinnassa

While trying to increase my energy level and the good things in my life, I visited Tallinn with my colleagues on Friday. Flowers, shoes, Christmas Market - once you've seen five stalls, you have seen all fifty stalls.  It's a shame. Some gem may go past your senses. Old Town - always worth experiencing. I could even live there! 

I also found the smallest and prettiest vintage shop I have ever seen. Foxy Vintage in Pikk 9, very close to Town Hall Square, Raekoja plats. It is a tiny atmospheric boutique selling vintage from Estonia and elsewhere starting from the 60´s. The clothes are in a very good condition. Dress, which I bought , was a self-made and in such a good condition, that it may also be a reproduction of the genuine 60's fabric. The place is really cozy.  There is a small sign by the entrance of the old stone house at Pikk 9. The shop can be found on the second floor. 

There is a pic from the shop, shopowner Jana and me,  and of  the dress that I bought . I can well imagine, a late 60's hippie kind of bride walking down the aisle in this outfit under the horriefied eyes of the elderly relatives. Not in Estonia maybe, but somewhere else. ----------------------------------------------------------------------------------------------

Energiankeräyskuukauden puitteet alkavat olla kunnossa. Energian keräyksen merkeissä kävin työkavereiden kanssa Tallinnassa perjantaina. Kukkia, kenkiä, Joulutori - kun on nähnyt viisi kojua, on nähnyt kaikki viisikymmentä kojua. Sääli. Joku helmi voi mennä ohi aistien. Vanha Kaupunki - aina kokemisen arvoinen. Siellä voisi vaikka asua!

Nyt löytyi myös pienin ja sievin vintage -liike, missä tähän astisessa elämässäni olen käynnyt. Jana ja hänen Foxy Vintage liikkeensä osoitteessa Pikk 9, aivan lähellä Raatihuoneentoria. Pikkuruinen tunnelmallinen putiikki myy Virosta ja muualtakin hankittuja vaatteita ja asusteita alkaen 60/70 -luvulta. Vaatteet ovat todella hyväkuntoisia. Mekko, jonka ostin, oli itse tehty ja niin hyväkuntoinen, että se saattaa olla myös uusiotuotantoa 60 -luvun kankaasta. Paikka on todella tunnelmallinen kunhan sen löytää. Vanhan kivitalon ovenpielessä on pieni kyltti ja liike löytyy toisesta kerroksesta. Ihan joka päivä se ei ole auki, joten tarkista aukioloajat vaikkapa Facebookista liikkeen sivulta, jos käyt siellä.

Putiikinpitäjä ja minä (pic: G-H)

   

Mekko jonka ostin. Voisin hyvin kuvitella vaikkapa 60-luvun lopun minimekko-morsiamen kävelleen tässä asussa vihille hameen lyhyyttä kauhistelevien sukulaisten silmien alla.

Texture of the fabric

Huomasin nyt myös, että tarvitsen uuden hyvän kameran. Todennäköisesti tarvitsen kohta myös uuden hyvän tietokoneen. 

 

Onnellisuusprojekti

Aika moni bloggaaja ja tuttava on kertonut lukeneensa muutama vuosi sitten ilmestyneen Gretchen Rubinin kirjan Onnellisuusprojekti. Kirjassa kerrotaan miksi Gretchen - nimi tuo mieleen Hannun ja Kertun - siivosi vuoden verran kaappejaan, opetteli riitelemään "oikein", mietti työtään, parisuhdettaan, lapsiaan ja ennen muuta opetteli olemaan onnellinen sillä mitä hänellä jo oli. Sen lisäksi Kerttu laati itselleen ohjelauseita kuten "Mene aikaisemmin nukkumaan", "Lopeta hamstraaminen", "Tee se nyt", "Ole Gretchen" ja muuta vastaavaa.

Kerttu käytti projektinsa ensimmäisen kuukauden siivoukseen, turhista tavaroista luopumiseen ja tavaramäärän karsimiseen. Tavoitteena oli parantaa omaa energiatasoa ennen muihin onnellistaviin asioihin ryhtymistä.

Kerttu ei ole ainoa energiavirtoja siivoamalla parantava. Jos ei huomioida äitini ja hänen sisarensa lähes maanista siivousvimmaa, joka vei kaiken positiivisen energian mennessään, niin siivous, karsiminen ja luopuminen todella lisää energiaa. Feng Shuin harrastajatkaan eivät ihan turhaan aloita siivoamalla.

Ajattelin itsekin pitää nyt elämänenergian keräilykuukauden. Sopii yhteen joulun odotuksen kanssa, vaikka siinä missä joulua lähestyttäessä kierrokset yleensä vain kasvavat, pyrinkin nyt hiljentämään, karsimaan.  Ajankohta ei voisi olla sopivampi: kirkkokuntani traditioihin kuuluu joulupaasto.

Tavoite olisi, että ennen joulua kaapeissani olisivat vain ne tavarat mitä käytän tai tiedän varmasti käyttäväni joskus tulevaisuudessa. Kirpparitavarat olisi vihdoinkin kerätty ja huollettu. Risat tavarat korjattu, korjautettu tai heitetty pois. Puolivalmiit neuleet ja muut hördelit tehty valmiiksi.  Ja jos vielä nukun tarpeeksi, syön kunnolla ja rauhassa, tapaan ystäviä, liikun sopivasti ja opin pitämään yllä näitä hyviä tottumuksia jatkossakin, niin joulun jälkeen voinkin jo suunnata aivan uusiin juttuihin. 

Kertulla oli myös nuo henkilökohtaiset ohjelauseensa, käskynsä. No joo. "Ole Marjaana" - kelpaa minulle. Muita lauseita ei juuri nyt tulekaan mieleen. "Keep calm and marry a hobbit". Kelpaa sekin minulle. Niin ja lause, mikä on seinällänikin, tosin enemmän tavoitteena kuin toimintaohjeena: “A woman must have money and a room of her own if she is to write fiction.” ― Virginia Woolf, A Room of One's Own 

Tähän huoneeseen en aio koskea. Omistaja tulee jouluksi kotiin.

Tuohon hyllyyn teen tilaa.

Näille en ehkä tee paljon mitään.