Jos joskus olen lähtenyt huonolla tuulella pois tanssitunnilta, niin se päivä oli torstaina. Siinä missä tiistain molemmat tunnit, nykytanssi ja klassinen, sujuivat lisää oppien, nyt tuli äkkipysähdys. Mikään ei mennyt niin kuin olisin halunnut.
Päivä oli niin paha, että perjantaina vaihdoin tanssillisesti lyttyyn lyötynä ryhmää. Torstain tunnilla kävijöitä tulee ikävä. Paikalla oli hyvä porukka.
Mietin nyt mitä pitäisi tehdä. Tanssi on paljolti "joukkuelaji" kaikista maailman primaballerinoista huolimatta. Minä en ole varsinainen ryhmäihminen. Siitäkin huolimatta, että koko työelämäni on ryhmää, tiimiä, moniammatillista projektiryhmää, yhteistyöhankeryhmää, muodollista ryhmää, epämuodollista ryhmää, ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä yksin kaksin tai kymmenin kappalein.
Työn suhteen pystyn tekemään päätöksiä, ryhmän kanssa tai ilman, sekunnin murto-osassa jos on tarve tai niin haluan. Tanssissa voisin käyttää rajattoman ajan yhden kädenliikkeen harjoitteluun ja palata samaan harjoitukseen uudestaan ja uudestaan myöhemmin. Ja tanssissa, vaikkei se muissakaan asioissa ole tarpeetonta, tarvitsen myös palautetta, jatkuvaa palautetta, ohjausta, korjausta, jotta jossain vaiheessa voin yhdistää tuon käden liikkeen toisiin liikkeisiin ja siitä tulee kokonaisuus, tanssi.
Pakkaan tiistaisin nyt sitten kahdet tanssikamat mukaan, toiset nykäriin ja toiset, oikeastaan vain tossut, klassiseen. Helmikuussa on lauantai varattu kehotuntemuksen lisäämiseen feldenkrais -menetelmällä. Ja jazziin palaan, ihan varmasti, jossain vaiheessa. Ja afroon ja, ja, ja ...... nyt en luovuta!
 |
| Kuva: http://25.media.tumblr.com/1f8d723cc265cce9013a8df2825f17a3/tumblr_mg3usbVojQ1qdylljo1_1280.jpg |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti