Hei lukijani! 

Uusi blogini Huskynharmaat hiukset löytyy osoitteesta https://huskynharmaathiukset.wordpress.com/.

Sata on riittävästi

Kuva JV

Blogini on tullut tiensä päähän. Sadanteen kirjoitukseen on hyvä lopettaa.

Elämääni on tulossa paljon uutta. Osa uusista asioista on jo alkanut. Kirjoittamisen perusopinnot alkoivat syksyllä. Uudet työn, tekemisen, toimeentulon muodot ovat haussa. Laulamiseen palasin monen hiljaisen vuoden jälkeen. Piirtäminen odottaa vuoroaan. Niin ja tietenkin: edelleen tanssin mieluummin kuin tiskaan. 

Osa asioista, joita olen pitänyt tärkeinä, on hukkunut arjen pyörittämisen alle. Nyt poimin niitä vähitellen takaisin elämääni. 

Palaan varmasti bloggaamiseenkin. Jossain. Joskus.  Nyt tämä on tässä.

Kiitos.

Työelämäpoliittinen aamupohdinta mikromaailmasta

Lauantaiaamu. Kello tulee viisi. Juon kahvia omassa pienessä mikromaailmassani. Nukkuminen on vaan niin last season. 

Työelämäpoliittisessa maailmassani kysyin olisiko liukuva työaika mahdollinen. Ei! Ai ei vai? Toiminta ei siitä kärsisi.

Ei nukkuminen ole last season. Kivaahan se on.  Nyt ei vaan nukuta.

Alalleni on tullut käskyttämiskulttuuri takaisin.  Oltiin jo menossa parempaan. Käskyttäminen ja ns tuottavuuden lisääminen ei sovi yksiin. "Työntekijä muuttaa toiminnan mukana" ja muuta järjetöntä. Näin isossa yhteisössä muutkin ratkaisut olisivat mahdollisia. Nyt sopimattomat joutuvat muille sopiviin töihin.

Minua vaivaa liikunnan puute jo aamusta. En ehdi arkena töistä niille tanssitunneille minne haluaisin.  

Ja minä vielä omistan tuon puljun, niin kuin me kaikki, veronmaksajat! Tässä firmassa liikunta- ja kulttuurisetelit ovat tuntemattomia, työterveyshuoltoa ei juuri ole. Lääkärikäynnit muualla täytyy korvata. Missä kohtaa jotain meni pieleen? Omistajaohjauksessa on nyt jokin pahasti vialla.

Mikromaailmallinen johtopäätös tanssitunnilta myöhästymisestä: lopetan työt,".... on tanssi ja laulu tärkeämpää". Vitsi. Vai onko?

Sain vuosia palkan vain tehdystä työstä, loman maksoin itse, sairaudet osittain. Taidan palata siihen. Siinä suhteessa muutto muualle saattaisi selkeyttää päätäni. Olisi pakko ryhtyä toimenpiteisiin asiassa

Kurkistelen varovasti aamun lehteä. Alani bruttopalkan lasketaan pienenevän noin 1700 eurolla vuodessa. Kiitos. 

Mikromaailma, man cave ja muita kotipoliittisia juttuja

Tänään auringon noustessa päätän pitäytyä omassa mikromaailmassani.  Sen ulkopuolella Suomen ulkoministeri ja sen europarlamentaarikkokaveri tekevät Suomesta poliittista hylkiötä mielipiteillään. Sen ulkopuolella on valtava pakolaisongelma. Sen ulkopuolella maan taloutta rakennetaan palaamalla peruskapitalistisiin sosioekonomisiin rakenteisiin ja uskomuksiin. Tuosta kaikesta pelästyneenä ryömin syvemmälle takan ja makuupussin lämmittämään mikromaailmaani.

Mikromaailmani ensimmäinen kotipoliittinen kannanotto liittyy tavarataivaisiin. Eilen matkalla Valokuvaajan sukumökille ajattelin, että olisin voinut taas kerran poiketa Vääksyssä Lauran kaupassa. Kaupassa, jossa on roinaa, roinaa, roinaa, vaatteita, roinaa, roinaa, rautakauppatarvikkeita, roinaa, roinaa, roinaa, joulukoristeita, roinaa, roinaa .... (linkki Lauran kaupan FB-sivulle). Valokuvaaja kehoitti poikkeamaan siellä sitten kun löydetään paikka mihin niitä roinia lykkään. 

Makuupussia tiukemmin ympärille, mökissä on +16C.

Minä en roinaile. Olen aika minimalisti mitä tavaroihin tulee. Hyväksyn työvalineet, kamerat, paperit, värit, pinkopohjat ja kirjat, elokuvat, musiikkijutut, astiat ja keittiövälineet ja siihen se sitten melkein jääkin. Sänky, pöytä ja tuolit, mahdollisimman mukavat. En juuri rakentele buduaareja itselleni. Tosin ei ole ollut tilaakaan, niin että eihän sitä tiedä miten innostun jos tilaa tulee.

Aurinko paistaa, tarvitsen kahvia.

Kotona sisustus tuntuu olevan lähes pelkästään naisten juttu, lopputuloskin lähinnä kodissa asuvan naisen näköinen. Välillä näkee koteja, etenkin lehdissä, joista miettii mikä siellä on miehen tilaa.

Psyykkaan itseäni kohtaamaan makuupussin ulkopuolisen elämän ja voitolliseen suoritukseen nimeltä Metsänrajaan Ulkoistetussa WC:ssä Käynti. Ulkona on +15C.

Tosin osaavat miehetkin sisustaa naisen ulos. Asunnoissa, jotka mies on sisustanut itselleen on myös aika mielenkiintoisia sisustusratkaisuja.

En saa ulko-oven 1930-lukuista lukkoa auki. Yritän toista ovea, eikä sekään aukea. Tulipalossa jäisin tänne. Valokuvaaja herää ja tulee avaamaan ovet

Yhdessä asunnossa miessisustus on funktionaalisuutta hulppeissa puitteissa merinäköalalla: muuttolaatikoista on kaivettu esiin mitä kulloinkin on tarvittu, mutta ne laatikot, ne ovat ja pysyvät. Yksi asunto on mustaa nahkaa ja kromia. Yhden sisustus on tilattu suoraan sisustajalta. Yhdessä tiskipöytää koristaa antibakteerinen Fairy-pullo ja sisustus on sitä, mitä äidiltä, siskoilta, tädeiltä, tyttöystäviltä on jäänyt tai saatu uutta parisuhdetta ja sisustajaa odotellessa.

Mikromaailmaani tulikin ukkonen ja kaatosade. Tässä välillä ehdin onneksi jo aamudopata järvessä.

Jotenkin en osaa ajatella, että vaikka miten pitäisin rappioromanttisesta ranskalaisinteriööristä, niin Valokuvaaja ei välttämättä. Onko ratkaisu amerikkalaislehtien man cave, miehen oma tila, sisusta miten parhaaksi näet. Valokuvaajan mukaan hänen man cavensa olisi autotalli. Ei riitä. Auto pärjää tallittakin, mutta nuo veneenraadot, ainakin toinen niistä, pitäisi saada kunnostettua ensi kesäksi ja toinenkin ehkä joskus. Siinä tarvitaan halli.

Jatkan asian ajattelua ensi viikolla.

Kuri ja järjestys se olla pitää - päässäkin

Päästä puuttuu kuri ja järjestys.

Olen syksyn myötä aloittamassa niin paljon uutta, että täytyy pitää pään järjestelytauko. Muuten käy niin kuin tänään.

Tänään oli tarkoitus kerätä syys- ja talvivaatteista ne, jotka voisin heittää SPR:lle. Keräsinkö? En.

Tänään ajattelin mennä kokeilemaan, josko käsi kestäisi tanssitunnin. Meninkö? En.

Tänään ajattelin lukea jonkun niistä kirjoista, jotka meillä ajelehtivat pitkin pöytiä odottomassa lukemista: Stoner, Kirjan kansa, Aurora, Wolfhall, Hypnotisoija.... Luinko? En.

Tänään ajattelin tehdä jotain lapsen huoneessa olevalle puolivalmiille "maalaukselle", mikä jäi kesken kun käsi piti panna kipsiin. Teinkö? En.

Pari muutakin asiaa on vähän vaiheessa, mutta ne eivät oikeastaan niin haittaa.

Joku viikko sitten palasin naisten ikiaikaiseen harrastukseen eli kirjontaan. Kävin Aimin putiikissa Padasjoella muissa asioissa, mutta kuvan kanavatyö lähti mukaan. Ei yhtään sen idioottimaisempaa kuin aikuisten värityskirjat, mutta todella rauhoittavaa. Ja on minulla se värityskirjakin.

Toinen juttu on, että olen päättänyt verestää venäjän ja heprean taitojani. Muutkin kielet kaipaisivat vähän virittelyä. Parikymmentä minuuttia päivässä melkein riittää. Olen sitä muutamana päivänä nyt tehnyt ja aion jatkaa.

Tänään kävin myös laulutunnilla, jota olen suunnitellut jo pari vuotta. Jännitti enemmän kuin hammaslääkäriin meno. Tunnin jälkeen oli todella hyvä mieli. Laulaminen siellä tuntui helpolta ja rennolta. Yritän mennä uudestaan joskus lokakuun alkupuolella. Valokuvaajakin voisi oikeastaan lähteä mukaan.

Sain myös kirjoittajakoulutuksen ensimmäisen tekstin lähetettyä. Luin tuon tekstin myöhemmin vielä kertaalleen. Blaah. Se mikä muutaman lukukerran jälkeen oli tuntunut hyvältä, olikin nyt epäselvää solkkausta. Huomenna laadin palautteet parin muun tyypin juttuihin.

Suurin juttu on, että tässä rivarissa asuminen on kai hiljalleen tulossa tiensä päähän. Kohta 18 vuotta riittää. Uusi koti on etsinnässä. Ei kiireellä vaan hissun kissun. Potentiaalista uutta kotia käytiin eilenkin katsomassa. Kiinteistövälittäjälle on lähetetty lista kysymyksiä tänään. En ole elämäni aikana muuttanut kovin montaa kertaa, niin että etenkin minulle uusi koti on tosi iso juttu. Valokuvaaja on hiukan rutinoituneempi muuttaja. Haussa on paljon valoa, isoa yhtenäistä tilaa, kotirauhaa, puutarha. Katsotaan mitä tästä tulee.   

Miten minusta tuli hyvä odottelija

Kun päästää lapsen tai miehen merelle voi käydä näin (kuvien copyright JV).

Odottelua ruotsinlaivalla.

Odottelua ruotsalaisella rantakalliolla.

Aamupalan odottelua ruotsalaisessa kahvilassa

Laiturilla odottelua ruotsalaisessa saaristokunnassa

Ruotsalaisen koululaivan odottelua.

 

Ruotsalaisen koululaivan enimmäkseen ruotsalaisen miehistön odottelua 

Ja löytyihän se sieltä!

Eikä odottelu lopu tähän. Tätä ennen ja tämän jälkeen odottelua erilaisissa satamissa, pursiseuroilla, lentokentillä, kaikkialla missä vain odottaa voi.

Visiitissä 1700-luvulla

Kävin tyttären kanssa kesäteatterissa Suomenlinnassa. 

Ryhmäteatterin Valheet ja Viettelijät ei sytyttänyt. Vaikka teatteri on aina teatteri, niin 1700-luvun rakkaushuolet, viettely ja kosto ei jaksanut kiinnostaa. Odotin jotain uutta näkökulmaa aiheeseen.

Sofia Coppolan Marie Antoinetten voisin sen sijaan katsoa uudestaan. Sama pissisten paratiisi, ranskalainen yläluokka, siinäkin. Näkökulma on vain lähempänä nykypäivän teiniproblematiikkaa. 

Ja vaikka Marie Antoinette ei, huhuista huolimatta, tiettävästi koskaan sanonutkaan nälkää näkevästä kansasta "Ei leipää? Syökööt kakkua!", eikä ruualla ollut osaa eikä arpaa Valheissa ja Viettelijöissa, niin Suomenlinnassa tilanne olisi vaatinut muutaman macaronsin.

Ostettiin sitten ihan tavallista pullaa kotimatkalla.