Työelämäpoliittinen aamupohdinta mikromaailmasta

Lauantaiaamu. Kello tulee viisi. Juon kahvia omassa pienessä mikromaailmassani. Nukkuminen on vaan niin last season. 

Työelämäpoliittisessa maailmassani kysyin olisiko liukuva työaika mahdollinen. Ei! Ai ei vai? Toiminta ei siitä kärsisi.

Ei nukkuminen ole last season. Kivaahan se on.  Nyt ei vaan nukuta.

Alalleni on tullut käskyttämiskulttuuri takaisin.  Oltiin jo menossa parempaan. Käskyttäminen ja ns tuottavuuden lisääminen ei sovi yksiin. "Työntekijä muuttaa toiminnan mukana" ja muuta järjetöntä. Näin isossa yhteisössä muutkin ratkaisut olisivat mahdollisia. Nyt sopimattomat joutuvat muille sopiviin töihin.

Minua vaivaa liikunnan puute jo aamusta. En ehdi arkena töistä niille tanssitunneille minne haluaisin.  

Ja minä vielä omistan tuon puljun, niin kuin me kaikki, veronmaksajat! Tässä firmassa liikunta- ja kulttuurisetelit ovat tuntemattomia, työterveyshuoltoa ei juuri ole. Lääkärikäynnit muualla täytyy korvata. Missä kohtaa jotain meni pieleen? Omistajaohjauksessa on nyt jokin pahasti vialla.

Mikromaailmallinen johtopäätös tanssitunnilta myöhästymisestä: lopetan työt,".... on tanssi ja laulu tärkeämpää". Vitsi. Vai onko?

Sain vuosia palkan vain tehdystä työstä, loman maksoin itse, sairaudet osittain. Taidan palata siihen. Siinä suhteessa muutto muualle saattaisi selkeyttää päätäni. Olisi pakko ryhtyä toimenpiteisiin asiassa

Kurkistelen varovasti aamun lehteä. Alani bruttopalkan lasketaan pienenevän noin 1700 eurolla vuodessa. Kiitos.