Yömietteitä

via

Valokuvaaja on työkeikalla. Minä en saa nukuttua.


Hyvä aika harjoittaa ihmiskunnan vihollista numero yksi: yöllä ajattelua. Yöllä kun kannattaa miettiä erityisesti rahatilannetta, työtilannetta, YT-neuvotteluja, terveyttä, onnettomien naisten autokolareita, kuolemaa, yleensäkin kaikenlaisia puutteita, vajeita ja muita toivottomuuksia.


Nyt en kyllä synkistele. Mietin ihan tavallisia asioita tai ainakin sinnepäin. Huomisen päivän tekemisiä. Ei ihan hyvä ajatus sekään. Sitä miten helposti arkipäivässä jätän ne asiat, jotka ovat minulle tärkeitä, omat jutut, joihin juuri nyt pitäisi käyttää aikaa. "Pitäisi" - tiedä siitä pitäisikö, mutta ehkä olisi hyvä tehdä niin.

Yhtäkkiä en enää edes muista, mitä pidin tärkeänä vielä jokin aika sitten.  Aika täyttyy muilla jutuilla, arkiaskareilla.

Vaan eipä tämän nyt tarvitse näinkään olla. Mitä jos vain päätän.
Pidän kiinni tanssitunneista. tänään en sinne ehtinyt. Nukun tarpeeksi. Käyn lääkärissä. Oikeasti valitan sille kaikki vaivani, vaikka miten luulosairaat ja mitättömät.  Syön kunnolla. Kirjoitan ja piirrän. Teen ne vaatteet mitä olen aikonut tehdä jo pitkään. Laulan joka päivä ainakin yhden laulun. Opettelen tekemään noita liikkuvia gif -kuvia ihan itse. Eiköhän tämä tästä. Nyt nukkumaan. Huomenna lähdemme aikaisin aamulla ajamaan kohti Kangasniemeä.

Syksy

Aurinkoiset lämpimät päivät hävisivät jonnekin. Auringonlaskut tulivat aikaisemmin ja aikaisemmin. Aamuvaloa sai odottaa oikeaan aamuun asti. Vesi muuttui harmaaksi ja kylmäksi. Aamu-uinti särki nilkkoja. Rantatuolit kannettiin varastoon. Saunan vesipata tyhjennettiin. Veneet vedettiin rantaan. Ovet lukittiin. Kesä alkoi pääsiäisestä ja loppui nyt.  Mitä väliä millään kalenterilla on.

Syksy tuntui päättymättömältä tehtävälistalta: hae töitä, mieti muuttoa, siivoa kaapit, hoida ja järjestä, liiku ja syö. Miten tämä tällaiseksi suorittamiseksi meni. Mietinnässähän on hyviä uusia kuvioita. Ehkä tämä kaikki vain vaatii keskittymistä. Monen asian hoitamisessa yhtaikaa ei ole mitään hyvää.

Kesästä jäi syksyyn myös uudestaan löydettyjä juttuja. Loppukesällä piirsin. Kiitos Valokuvaajan.  Aluksi ajattelin, että mitä turhia, Valokuvaaja ja muut tekevät sen paljon paremmin kuin minä, en kehdannut edes yrittää, mutta sitten vain aloitin.  Ja muutama päivä sitten löysin uudestaan langat.  Ja kirjoittamisen. Ja tanssin, vaikka sitä en ole jättänytkään pois. Nyt lattialla odottaa iso vanerilevy, johon rupean leikkimään Georgia O´Keeffeä

Valokuvajaalle olen muutenkin kiitollinen hyvästä kesästä, vietetystä ajasta. Samalla toivon pitkämielisyyttä. Minä vasta opettelen tätä suhdetta.

Kuvat: MS

Pääsiäistä odotellessa

" Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä. "
(Loru Kannakselta, kuva NS / Pyhän Herman Alaskalaisen kirkko, Tapiola, Espoo)

Checklist Charlie

Kone täyttyy check -listoista.  Paperia jos jonkinmoista ajelehtii pöydällä. Lähes aina mukana olevassa kalenterissani on allekain yksittäisiä sanoja, joiden perässä on toistaiseksi pitkä poikkiviiva: aamupalat, astiat, kysy Lotta, äänentoisto, sovi päivä, checkaa tiedote, kysy Erica, postaa Nora, soita C-H, tarkista Mikael  .... Onneksi olen listoja kirjoittelevaa tyyppiä.

Kun checkaukset on tehty, niin elokuussa lähetetään ladyt merelle ESF Lady Sailin merkeissä.  

Heinäkuun lopulla on jo luvassa mahdollisuus purjehdusharjoitteluun Lady Sail Clinicissä.

Kahvikuppi muuttukoon kohotetuksi kuohuviinilasiksi purjehtivien naisten, heidän tukijoukkojensa ja tekevän ladysail -tiimin kanssa, kun tuona elokuun lauantaina takana on hyvä purjehduspäivä ja paljon hyvää mieltä.

Sitä odotellessa - lisää kahvia! 

via nighttattoo

Valentine´s hangover

VIA

Oikeesti. Taas kerran. En juuri välitä Ystävänpäivästä. Parempi tietty sekin kuin ei mitään, mutta jos valita pitää, niin mieluummin vanhakantainen, amerikkalaisten elokuvien Valentine´s Day, romanttisen rakkauden päivä ja elämän romanttiset ylellisyydet, kuin käytännölliseltä kuulostava Ystävänpäivä.

Ystävänpäivän johdosta puimme kuitenkin perjantaina vaaleanpunaisen skumpan äärellä niin rakkautta, ystävyyttä kuin lentolippujen hintaa. Lopputulemat: ihastuksen puuskassa ostetut lentoliput tulevat sikakalliiksi, rakkautta varmasti on - jossain, "ollaan vaan ystäviä" on keskimäärin typerin, vaihtoehtoisesti surullisin ja epätasa-arvoisin lause, minkä nainen voi miehen suusta kuulla - paitsi silloin harvoin kun oikeasti ollaan ystäviä. Ja silloin asiaa ei tarvitse edes lausua ääneen. Ja huom. me puimme nyt asiaa naisen kannalta.

Se romantiikka -osio sitten. Mihin se hävisi? Missä vaiheessa elämästä tuli näin kovin käytännöllistä?  Mihin ovat kadonneet pienet ritarillisuudet? Mihin hävisi romantiikkaan liittyvä miellyttävä epäkäytännöllisyys, järjestelyt ja päiväunelmat? Mihin ovat jopa kirjallisuudesta kadonneet kreivi Vronskyt, mr Darcyt ja mikä sen Shopaholicin miehen nimi nyt olikaan ja ne kaikki muut ritarit? Tosin Tolstoin Vronsky oli viittä vaille ymmärtämätön nilkki, vaikka ei Annakaan loppuvaiheessa mikään suoranainen mielenterveysmainos ollut, ja Bridget Jonesin Darcy - puhumattakaan Jane Austenin Darcysta - on tainnut kuolla kupsahtaa. Mutta silti ....no, ensi vuonna on uusi Valentine´s day.

Mikä muuten on romanttisin kirja minkä olet lukenut?

Pari päivää kotona

via

Pari päivää kotona. Toinen päivistä sairaslomaa ja nuhakuumetta, toinen virallista vapaata ja nuhakuumetta. Kahvia, teetä, mehua, appelsiineja, naistenlehtiä, Facebookia, päiväunia, vanhoja tv-sarjoja. Ei tanssitunteja. Ei paljon muutakaan. Huonon Terveyden Päivät osuivat vielä pojan hiihtolomaviikolle. Harmi.

Toisena päivänä paikallisessa terveyskeskuksessa myös pala kaulalta näytteeksi ihan muista syistä. En ole kovin terveysorientoitunut ihminen, niin että brutaalisti sanottuna v...ttaa koko juttu. Toisaalta v...ttaa myös se järjetön väsymys, joka on ollut jo pitkään, ja mikä on osasyy siihen, miksi mitään paloja lähdettiin ottamaankaan.

Se pala on nyt kuitenkin otettu, kaulalla on pieni mustelma. Aika palata tasapainoon.

20 ensimmäistä sekunttia

Olemme muutaman naisen kanssa luomassa Tapahtumaa. Lähdimme liikkeelle pienestä, keskusteluista rantakalliolla, satunnaisista heitoista "pitäis olla ehkä joku sellainen ....", "mitä jos olis ....", "mitä jos ....", "olis kiva jos ...." . Jotenkin lauseet muuttuivat muotoon "no jos tehdään ...." ja lopulta muotoon "no nyt ruvetaan tekemään ....". Ehkä aika, elämä ja Saku Tuominen ovat meille lopulta opettaneet, että jos ei tehdä nyt, ei tehdä ehkä ikinä. Saku Tuomiselta tulee näkemys 20 ensimmäisen sekunnin merkityksestä tekemiselle: tee heti jotain, muuten se jää tekemättä - go for it, baby.

Nyt on edetty Tapahtuman toteutuksessa jo hyvän matkaa. Paljon on vielä mietittävää, huomioitavaa, selvitettävää, ratkaistavaa, tehtävää, tiedotettavaa. Porukkaa, tukiryhmää, on alkanut koostua ympärille. Me saamme tästä jotain aikaiseksi. Tulee valmista.

Tapahtuman teko on saanut minut miettimään tekemisen esteitä ja rajoja, epäonnistumista taas kerran. Kun vuosia sitten tein seminaarityön epäonnistumisen sallimisesta työelämässä oli lopputulos: epäonnistuminen ei ole sallittua kuin miespuoliselle poliitikolle ja Matti Nykäselle.

Onneksi aika muuttuu, tekijät ja toimijat sen myötä.  Designliike Palonin ja Minna Särelän tsemppaaminen yrityksensä puolesta on viime viikkojen ajatuksia herättävin teko mitä tulee tekemiseen, yrittämiseen, menestyksen mittareihin ja epäonnistumisen määrittämiseen. Palonin aikaansaama "kansanliike" kyseenalaisti ne kaikki. Hyvä näin. Ehkä tästä, yhteisörahoituksen tulemisesta, Ravintolapäivistä, Wannabeballerinoista ja ties mistä lähdetään keveämpään, pelottomanpaan yhteiskuntaan.

Ja tekemisestä puheen ollen: heräsin aamulla ajatukseen että tarvitsen ompelijan. Ompelijan, joka osaa kaavoittaa ja jolla on ehdottomasti parempi värisilmä kuin minulla. Sitten pitäisi vielä pystyä maksamaan tuolle ihmeelle palkkaa.

20 ensimmäistä aamusekunttia menivät siihen. Teot puuttuvat vielä.

Via