sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kulu-Pulu


Via














Kauppareissun jälkeen Valokuvaajalta repesi: "Sä olet Kulu-Pulu.".

Pulusta en tiedä. Kuluttajana olen aika vaisu. Rahaton enimmän aikaa.


Pahempaa on se, että nykyvarallisuuteni ei ikinä tee minusta riippumatonta. Varallisuuteni ei tee minusta  ihmistä, joka voi omaehtoisesti tehdä valintansa ja päättää tekemisensä, mitä rahalla hankittaviin hyödykkeisiin ja palveluihin tulee, ihan peruspalveluista lähtien. 

Olen kaikkien keikkatyöntekijöiden äiti. Olen opiskellut parikin tutkintoa. Olen ollut kotona lasten kanssa. Olen yksinhuoltaja. Olen valmistunut pienipalkkaiselle naisvalta-alalle, josta jostain syystä puuttuu naisten keskeinen solidaarisuus ja halu lähteä ruohonjuuritasolta parantamaan työstä maksettua korvausta. Ammattiliitostamme ei siihen ole. Kaikki katastrofin ainekset ovat koossa.

Onhan näitä "oppikirjoja" aiheesta rikastuminen. Ehkä tällä kertaa unohdan sellaiset kuin Tuhkimo, Pretty woman, Oprah Winfreyn ja  Martha Stewartin elämänkerrat. Yritän keskittyä itseeni enkä onnenkantamoisiin.  Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta; Nainen ja rikastumisen taito (kirjoittajien Kullas-Myllyoja kirjoja molemmat); Pörssisäätiön Sijoittaminen - opas utelialille, jos vaikka näitä lukisi. Tai no, olen ne lukenut. Otsikoiden jokanais -sävystä huolimatta niiden oppeja voi soveltaa vain aika pieni porukka. Heille ne on kai kirjoitettukin.

Useimmilla tuntemillani naisilla perusproblematiikka ei ole siinä mihin ja miten sijoittaa, vaan siinä, että olisipa ylipäänsä mitä sijoittaa. En tarkoita että osakesijoittaminen sinänsä olisi mikään tavoite. Tietyssä mielessä osakekauppa on kuin Korvatunturilla kävisi: rajoitetusti todistettavaa tietoa, paljon kuvitelmia ja odotuksia. Tulonsa voi turvata muutenkin. Tietty itsellisyys on kuitenkin hyvä turva jokaiselle. Siinä määrin kuin nyt omaa elämäänsä yleensäkään voi turvata tai suunnitella, vielä vähemmän aidosti hallita.

Jotain pitäisi siis asialle tehdä.

Hanki sivubisnes. Osa naisista tekee jo kahta, kolmeakin työtä saadakseen rahat riittämään.  Kenenkään pää ja kroppa ei kestä loppumatonta työnteko. Ei pää, ei kroppa eikä perhe. Sinänsä idea ei ole huono. Bisnesidean pitäisi vain olla riittävän hyvä, alkupääoman turvattu, jaksamista riittävästi.

Säästä. Ei pöllömpi idea pistää syrjään joka kuukausi jotain. Korkeiden asumiskustannusten ja pienten palkkojen valtakunnassa rahaa ei vain juuri jää.  Ja hei, täällä on oltava kesäkengät ja talvikengät, vähintään polkupyörä tai bussilippurahat. Syödäkin pitäisi.

Suunnittele taloutesi. Käypä neuvo. Oikeasti. Et rikastu, et ehkä pärjääkään yhtään paremmin kuin ennen, mutta suurimmat karikot voi tuolla konstilla välttää. "Suunnittele" on vähän samantyyppinen neuvo, kuin että "nälkäisenä ei kannata mennä ruokakauppaan". Tiedät mitä olet tekemässä kun suunnittelet talouttasi etukäteen, etkä tee niin paljon heräte-sitä-ja-tätä ostoksia. Marttojen sivulla http://www.martat.fi/rahat/ löytyy paljon asiallista juttua aiheesta.

Toisaalta kaikki nuo edellyttävät edes kohtuullista perustuloa. Näinkään ei naisten maailmassa aina ole.


Mikä minusta sitten tekee "Kulu-Pulun". Eeeeeeh..... Ruoka? Pidän syömisestä. Luomuruoka? Okei se maksaa, mutta ainakin kuvittelen tietäväni mitä syön, kunnes seuraavaa ruokaskandaali paljastaa luomujauhelihan hiirenlihaksi ja viinirypäleet feikiksi. 

Elämyksistäkin pidän.  Teatterista, konserteista, itse tuotetuista elämyksistä. Soittotunnille menisin. Nyt vedän sormiharjoituksia yksikseni kotona, mutta siinä tulee aika nopeasti raja vastaan. Samoin laulutunnille. Tanssitunneilla jo käynkin. Tällä hetkellä meillä matkustellaan tuskin ollenkaan, lapsia lukuunottamatta, mutta jos pitää valita tavarasta tai elämyksistä, niin mieluummin ne elämykset.

Lapsiini panostan. Toivottavasti enenemmän tunnetasolla kuin taloudellisesti.

Kansantaloustieteen opintoni jäivät A-kokonaisuuteen. Laskemisen sijasta keskityin johonkin muuhun.  Talous on kuitenkin tosi kiinnostava aihe. Virginia Woolfia lainaten: “A woman must have money and a room of her own if she is to write fiction.". "Oma huone ja rahaa" pätee moneen muuhunkin asiaan naisen elämässä. Tästä jatketaan.  




3 kommenttia:

  1. Minäkin olen sitä joskus ihmetellyt, miksei PAM ole niin kuin Paperiliitto.

    VastaaPoista
  2. Viimeksi ruokakaupassa asioidessani jäin puntaroimaan vessapaperihyllyn luokse sitä, että onko ihminen silloin riittävän varakas ja onnekas, jos hän voi valita yksivärisen wc-paperin sijaan sen, jossa on painettuja aforismeja. Talouttani uhaten valitsin sen ;-) Kivaa viikkoa! Nora

    VastaaPoista
  3. Tehy ainakin voisi hiukan terästäytyä, sen lisäksi, että meitä koulutetaan nyt liikaa. Paljon puhuttua työvoimapulaa ei ainakaan täällä ole. Ja Nora, aforismein koristeltu wc-paperi kuulostaa hauskalta :)

    VastaaPoista