Ollakko koiran omistaja vai eikö olla

via

Valokuvaajan kanssa on tullut ohitettua, käytyä ja jäätyäkin paikkoihin, joiden nimet olen kuullut, mutta mitään syvempää suhdetta niihin ei ole koskaan syntynyt: Mänttä-Vilppula, Juupajoki, Jämsä, Kuhmoinen, Sysmä, Vesivehmaa, Padasjoki, näitähän piisaa. Osa on tuttavien kotipaikkoja ja mökkikuntia.

Eilen teimme pikakäynnin yhdellä näistä nimistä kartalla eli Petäjävedelle. Tällä kertaa olimme katsomassa koiraa, alaskanmalamuuttia. Koiraa, mistä esim. Ms van Holland on puhunut aina. Sutta kun ei voi kotieläimeksi ottaa noin vain tai ollenkaan. Susi oli ainakin jossain vaiheessa Ms van Hollandin suosikkieläin.

Komea narttu tuo katsottu koira oli.

Meidän elämäämme tuon kokoisen koiran tänne muutto muuttaisi enemmän kuin jonkun pikkupuudelin muutto. Hyvässä lykyssä muuttuisi talo, auto ja paikkakuntakin.

Se on oikeasti kookas koira, ja koirat ovat vähän kuin tatuoinnit: otat yhden niin alat jo miettimään seuraavaa. Malamuutti on vetokoira joten pitää olla maita ja mantuja missä kulkea. Se ei toisaalta täällä ole ongelma. Ja sitten, Jojjea lainaten, tulisi ilmastonmuutos tehden arktisen koirarodun elämästä sietämätöntä.

Rahatilanne ei nyt ehkä kuitenkaan salli eläimellisiä suurhankintoja. Ei ainakaan järjellä ajatellen. Ja kun vielä alettiin miettiä Harrikalla Hollantiin turneeta nyt keväällä ....

Valokuvaaja tosin ei niin innosta palaen ole reissuun lähdössä. Ihan järkisyistä. Minä olen valmis lähtemään, kunhan saadaan senkin jutun rahoitus ja vapaat kuntoon.

Asioiden kehittymistä odotellessa Harrikka talvehtii Kirkkonummella, Valokuvaaja mietiskelee asiaa ja minä treenaan jo .....

Kuva Valokuvaaja