Nuori mies, 14, tarvitsee uudet housut
kesäksi. Nuoren miehen tarkistettua pariinkiin
kertaan "onks pakko” pääsemme jonkinlaiseen yksimielisyyteen
asiasta. Vielä muutaman "onks pakko" -kysymyksen jälkeen
sovimme tapaamisen perjantaiksi paikalliseen kauppakeskukseen.
Nuori mies vääntäytyy paikalle.
Kysyn onko hän kenties ajatellut millaiset housut haluaisi. ”Ihan
sama.”.
Helpoksi menee. Kaikki käy. Ehdotan
siis jotain chinos -tyyppistä. Nuori mies: ”Ihan sama.” .
Kaupassa kysyn puhutteleeko housuvalikoima
mitenkään nuorta miestä. ”Ihan sama. Ei täällä ole mitään”.
Jaha, seuraavaan kauppaan.
Muutaman kaupan jälkeen ilmenee, että
tarjolla on enimmäkseen kirkkaan värisiä chinoksia. Klassinen
beige ja muut hillitymmät värit on loppuunmyyty. Ehdotan niitä
värillisiä. Terhakka myyjä rakentaa kirkkaan sinisten chinosten
ympärille asukokonaisuuden. Nuori mies: ”Noi värilliset on teidän
juttu, ei mun.”.
Nuori mies sovittaa muitakin housumalleja, koska se nyt on "ihan sama".
Osa malleista on hänen mielestään liian kapeita, ja ”sähän näistä kapeista housuista tykkäät, en mä.”. Osa malleista on sellaisia, että
nuoren miehen mielestä ”sun ikäiset ehkä tykkää noista, en mä.”.
"No, jos kokeilisit nyt kuitenkin näitä.", ehdotan. ”Ihan sama”. Ne Ihan Samat osoittautuvat hänelle liian lyhyiksi.
Kun lähes kaikki kauppakeskuksen
kaupat on käyty läpi, päätän omalta osaltani luovuttaa.
Housuja valmistajalta Ihan Sama koossa pitkä ja laiha ei tällä kertaa
löytynyt. Nuori mieskään ei voisi näyttää enää vähemmän
kiinnostuneelta. Menkööt vanhat farkut ainakin seuraavan päivän.
Kerron, että täytyy vielä käydä
ruokakaupassa. ”Onks pakko?”. On. Onko ruoka toivomuksia ? ”Ihan
sama.”.
Nuorten miesten sovelluksia pukukoodista keväällä 2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti