Muutama
ylimääräinen vapaapäivä ja pienimuotoinen, ainakin toivon niin,
liikuntavamma, niin tässä sitä ollaan, kirjoittamassa blogia.
Olen niin harmissani tuosta pikku vammasta, joka kuitenkin toi taloon
mm. kyynärsauvat, että puran sitä harmiani tähän blogiin jo heti
alkuun.
Ehkä
se kuvaa sitä mitä suurieleisesti ajattelin blogin sisällöksi: elämää, mutta
ei kyllä pelkkiä harmeja. Huonoja ja hyviä juttuja.
En
siis bloggaa esittelläkseni vaatekaappini sisältöä, en ainakaan
usein enkä laajasti. Vaikka vaatteista pidänkin, ei kaapissani
yksinkertaisesti ole niin laajaa ja vaihtuvaa sisältöä, että
sitä voisi usein ja laajasti revitellä kenellekään.
En
myöskään jatkuvasti päivitä kulinaarisia kokemuksiani blogiin.
En, vaikka Julia ja Julie onkin yksi hyvän tuulen elokuvistani. Ja
minä totta tosiaan pidän syömisestä.
En
liioin täysipäiväisesti sisusta. Tai no, sisustan tyylillä, joka
löytyy jostain shabby chicin ja punk shuin välimaastosta.
En
päätoimisesti hoida blogipuutarhaakaan. Oikeasti minulla kyllä on
puutarha.
Parisuhdeblogiakaan
tästä ei tule. Joo, ihan varmaan ei tule.
Oho, tulipas tekstiin paljon ei-sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti